kaksipyöräisten kaupunki

Tanskalaisten tutkimusten mukaan pyöräily säästää 600 ihmishenkeä vuodessa. Kansanterveys kohenee, kun kansa polkee kiivaasti.

Jouduin muutama viikko sitten pakenemaan poliisia. Pyöräilin kohti kotia öisessä Kööpenhaminassa, kun sain poliisiauton perääni. Pyörästäni puuttuivat pakolliset etu- ja takavalot. Sakko ajamisesta ilman valoja on 500 kruunua. Huhu kiertää myös, että jos jää kiinni tankojuoppoudesta, auton ajokortti otetaan kuivumaan.

Pääsin täpärästi karkuun, mutta adrenaliinin haihduttua totesin, että hyviä määräyksiähän ne ovat. Kööpenhaminassa pyöräilijät ovat samanarvoisia kuin autoilijat, niin hyvässä kuin pahassa. Seuraavana päivänä ostin lamput.

Pyöräilijöistä ympäri Eurooppaa tuli vähemmistö 60-luvulla, kun yksityisautoilu teki oman vallankumouksensa. Ennen niin arvostettu pyöräily menetti sosiaalisen statuksensa, ja sitä alettiin pitää köyhien ja poikkeavien hommana.

”Suurimmassa osassa eurooppalaisia kaupunkeja infrastruktuuri oli ennen 60-lukua pyöräilyä suosiva. Mutta yksityisautoilun lisääntyessä monet pyöräilyyn soveltuvat tiet muutettiin auto- tai moottoriteiksi”, selittää Kööpenhaminan kaupungin tie- ja puistoyksikön suunnittelija Nils Jensen.

Tanskalaiset eivät tätä purematta nielleet. Kööpenhaminassa järjestettiin 70- ja 80-lukujen vaihteessa kymmenien tuhansien ihmisten mielenosoituksia, joissa puolustettiin pyöräilyä ja pyöräteitä. Ja pyörätiet säilytettiin. Osa kunniasta kuuluu myös tanskalaisen kulttuurin ominaisuudelle nimeltä hygge, joka kuvaa yhteisöllisyyttä ja pyrkimystä miellyttävään ympäristöön.

Nyt Kööpenhaminaa halkoo 300 kilometriä pyöräteitä, ja tarkoitus on lähivuosina rakentaa 50 kilometriä lisää. Kaikkien suurimpien katujen sivustalla kulkee pyöräilijöiden oma väylä. Varsinaisten pyöräreittien rinnalle rakennetaan vihreitä väyliä, joita pitkin voi ajaa pidempiä matkoja puistojen ja luonnonalueiden suojissa.

Kolmasosa kaupungin teiden rakentamiseen tarkoitetusta budjetista menee pyörätieverkoston kohentamiseen. Viranomaiset suunnittelevat pyöräilypolitiikkansa kentältä tulleen palautteen pohjalta.

Pyöräteitä asvaltoidaan säännöllisesti, jotta ne pysyisivät turvallisina ja miellyttävinä ajaa. Pyöräkaistat ovat yksisuuntaisia, mikä ehkäisee onnettomuuksia. Tanskalaisten tutkimusten mukaan pyöräily säästää 600 ihmishenkeä vuodessa. Kansanterveys kohenee, kun kansa polkee kiivaasti.

Perille päästessä pyörä on helppo parkkeerata, sillä telineitä on joka paikassa. Jopa metroasemien sisällä on omat pyörien säilytystilat. Kymmenien korjaamojen ulkopuolella voi kätevästi täyttää renkaat, jos ilma on vähissä.

Myös vannoutuneet autoilijat hyötyvät pyöräilyn suosiosta. Pyörät vievät vähemmän tilaa kuin autot, joten pahoja liikenneruuhkia ei synny.

Tielläliikkujista yksityisautoilijat ovat yleensä parhaiten toimeentulevia, julkisten liikennevälineiden käyttäjät köyhimpiä. Pyöräilijät sen sijaan tulevat tasaisesti kaikista yhteiskuntaluokista.

Kaksi kolmasosaa tangon päällä keikkuvista on alle 40-vuotiaita, mutta paljon näkee myös eläkeläisiä polkemassa ostoksille minkkiturkit päällä. Heidän rinnallaan lihaksikkaat pyörälähetit suhaavat pitkin keskustaa.

Täällä käytäntö sanelee muodin. tyylikkäimmät leidit kulkevat housunlahkeet taiteltuna pitkien saapikkaiden sisään, jotta liehuvat lahkeet eivät jäisi ketjujen väliin. Tanskalainen nuorisomuodin jättiläinen Bestseller (Vero Moda, Only, Jack&Jones) suunnittelee erityisesti pyöräilyyn soveltuvia puolipituisia ja ratsastusmallisia housuja. Itsekin yritän sulautua tanskalaisiin käyttämällä metallisia lahkeenpidikkeitä nilkoissani.

Joka kolmas kööpenhaminalainen ajaa työmatkansa pyörällä. Kaupungin tavoitteena on, että vuoteen 2012 mennessä 43 prosenttia työmatkoista ajettaisiin pyörällä. Suomessa vain reilu kymmenesosa työmatkoista tehdään pyöräillen.

Vapaakaupunki Christianiassa valmistetaan erityisiä konttipyöriä tavaran kuljettamiseen. Aamulla vanhemmat kärräävät kontissa lapsensa tarhaan ennen töihin menoa. Illalla samassa kopassa kulkevat myös kauppakassit.

Vaikka Kööpenhaminassa ei talvella sada lunta ja räntää niin kuin Suomessa, niin kyllä Suomessakin on huhtikuusta lokakuuhun seitsemän pitkää kuukautta, jolloin pyöräily on täysin mahdollista. Noin puolet Suomessa ajettavista automatkoista on alle viisi kilometriä pitkiä, ja siis pitkälle korvattavissa pyöräillen.

Omat motiivini pyöräillä ovat samat kuin useimmilla kööpenhaminalaisilla: pyörällä pääsee helposti ja nopeasti, en ole riippuvainen yöbusseista tai -junista, vaan voin viipyä kaupungilla niin myöhään kuin haluan. Kotiin tullessa liikunnan tuomat mielihyvähormonit hyrräävät, ja uni tulee nopeasti.

Riikka Kaihovaara

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu