Kakkua köyhälle

EU:ssa jäsenvaltiot saavat hoitaa sosiaalipolitiikkansa miten lystäävät. Sen kyllä huomaa.

Miksi soppaa pitää jakaa niin julkisesti, että kaikki näkevät köyhät jonottajat?” Ranskan köyhien valtuuskuntaan kuuluva Cédric Doux ihmettelee. 

”Hallinto haluaa nöyryyttää meitä. Mene sinne, ei kun tuonne. Tuntuu kuin pelaisi pöytätennistä, mutta minä olen se pallo.”

Egmont-palatsiin on saapunut köyhyyttä kokeneiden ihmisten valtuuskuntia ympäri Eurooppaa, köyhyyttä ehkäisevän eapn-verkoston ja EU:n kahdeksanteen vuotuiseen kokoukseen. Kaikkien delegaatioiden viesti on sama. Edellisen konferenssin jälkeen mikään ei ole edennyt parempaan suuntaan. Olosuhteet ovat huonontuneet. 

Puheenjohtaja yrittää pusertaa ulos edes joitakin edistysaskeleita, turhaan. Etenkin Kreikka tuntuu olevan Euroopan murheenkryyni. Ainoa valonpilkahdus on, että ”viime vuonna käytiin julkista keskustelua minimipalkasta, joka on tuntematon käsite Kreikassa”, delegaation jäsen Elissavet Papagiannoglou sanoo.

EU-komissiota edustava kreikkalainen nainen ottaa puheenvuoron ärsyyntyneenä Kreikan delegaation valitukseen ja kertoo, että Espanjassa sentään on parannettu romanien asemaa.

”Mutta Kreikassa me elämme edelleen teltoissa, uskokaa tai älkää!” Kreikan romaneja edustava Giannoula Magga kivahtaa. Kreikassa äärimmäisessä köyhyydessä elävät myös albaanit ja Ukrainan romanit, puhumattakaan paperittomista maahanmuuttajista.

Magga kertoo pyytäneensä viime vuoden kokouksessa EU-komissaarilta, että hän tekisi edes jotain romanien hyväksi. ”Mitään ei tapahtunut.”

Saksalaiset ovat raivoissaan siitä, että perusasioiden, kuten veden ja sähkön tuotanto on yksityisten yritysten käsissä. Kovat hinnat välttämättömyyksistä ajavat ihmisiä köyhyyteen. Samaan aikaan Saksan valtio on ajanut asumistukia alas. 

”Meidän on pakko elää saastaisissa ja turvattomissa olosuhteissa”, Erika Biehn, tyylikäs keski-ikäinen nainen sanoo kiihkeään sävyyn.

”Peruspalvelujen yksityistämisen takia joudumme maksamaan älyttömiä summia”, säestää hänen maamiehensä Jens Schröter, iso huivipäinen mies, jolla on ollut asunnottomuuskausia. ”Meitä kohdellaan kuin eläimiä.”

Italian köyhät puhuivat paperittomien Eurooppaan pyrkijöiden puolesta. ”Berlusconin hallitus on julistanut sodan köyhiä, ei köyhyyttä vastaan.” He kertovat, että Italiassa on keskitysleirejä, joihin maahantulijat sullotaan. Laivoja käännytetään merellä takaisin, jolloin ne uppoavat ja ihmiset hukkuvat. Miksi EU ei valvo ollenkaan mitä jäsenmaissa tapahtuu, he kysyvät.

Köyhien puheenvuoroja kuunnellut työllisyys- ja sosiaaliasioiden komissaari, Tšekin Vladimir Spidla ei saa ulos suustaan ainuttakaan konkreettista lausetta.

”Olisi mukavaa, jos komissaari kertoisi Euroopan köyhille ihan itse, miksi mitään ei tapahdu”, kreikkalainen nainen tenttaa Eurooppa-salissa. ”Kun palaamme täältä koteihimme joudumme kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat vielä paljon huonommassa tilanteessa kuin me. Miksi meidän pitää kertoa heille, että parempaa ei ole odotettavissa?”

”Köyhyyttä mittaavat tilastot ovat kaksi vuotta jäljessä”, Spidla mutisee silmät hermostuneesti seinästä toiseen viistäen. ”Olisi kiva, että ne olisivat tuoreempia, mutta ei niitä vaan pystytä tekemään.”

Bulgarialainen Irina Kolyandova on umpiköyhä ala-asteen opettaja. Hän kuvailee täydellisen maailman: ”Siellä ei ole poliitikkoja eikä politiikkaa, eikä köyhyyttä.”

Miten Kolyandova jaksaa kasvattaa kuuliaisia lapsia yhteiskuntaan, joka antaa opettajan itsensä nääntyä? Hän saa työstään arvokkuutta, mutta ei rahassa mitattavaa arvostusta. ”Euroopassa on 14 miljoonaa työssäkäyvää köyhää”, hänen haudanvakava ystävänsä huomauttaa.

”On pakko katsoa pidemmälle ja laittaa arvot järjestykseen”, Kolyandova hymyilee kainosti. Hänellä ei ole koskaan ollut varaa mennä hammaslääkäriin. Kun Kolyandova kuulee, että Suomessakin hammaslääkäri alkaa olla vähävaraisille hankala haaste, hän antaa pari hyväksi havaitsemaansa vinkkiä.

”Kerään kipua lievittäviä yrttejä ja olen syömättä suklaata, jos hammassärky on oikein kova.”

EU ja Belgian valtio tarjoavat köyhien konferenssille ministeritason puitteet. Palatsin barokkituolit, kokit valkoisissa esiliinoissaan, kohteliaat mustiin pukuihin sonnustautuneet tarjoilijat, herkkuja notkuvat lounaspöydät – hetken aikaa establishmentin elämää.

”Jos yrittäisin huomenna istua tuossa vastapäisessä puistossa, poliisi ajaisi minut pois”, belgialainen nainen nauraa. Nämä ihmiset ovat kuninkaita tämän päivän, köyhiä koko loppuvuoden.

Vuosi 2009 on EU:n luovuuden ja innovaation teemavuosi. Ensi vuosi on omistettu köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiselle. Kiire tulee.

Susanna Kuparinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu