Kaipuu sosialistiseen Jugoslaviaan

Toisaalta: Jugoslavia-nostalgia on vallannut monet slovenialaiset nuoret, joiden kokemukset sosialismista rajoittuvat lapsuuteen.

Sain slovenialaiselta ystävältäni joululahjaksi CD:n, joka sisältää 33 kauneinta laulua Josip Broz Titosta, joka hallitsi entistä Jugoslaviaa toisen maailmansodan lopusta kuolemaansa asti vuonna 1980.

Lähdimme autolla kohti ystäväni kotia, minä ja kaksi slovenialaista, ja laitoimme CD:n soimaan. Slovenialaiset lauloivat tunteella mukana, ja tilanne muistutti kotoisia Kenen joukoissa seisot -fiilistelyjä.

Jugoslavia-nostalgia on vallannut monet slovenialaiset nuoret, joiden kokemukset sosialismista rajoittuvat lapsuuteen. Nostalgiaan liittyy sosialistisen aatteen kannatusta ja kaipuuta aikaan, jolloin kaikki Jugoslavian kansat olivat ”veljiä keskenään”.

Kaikki Jugoslaviaan liitetty hyvä henkilöityy Titon kulttihahmossa, joka elää ja voi hyvin populaarikulttuurissa ympäri entisen Jugoslavian. Ystäväni Luka Virantin mukaan Titon persoona edustaa entisen Jugoslavian maissa sosiaalisia arvoja: veljeyttä, tasa-arvoa ja reiluutta.

Tito muistetaan toisen maailmansodan voittajana, joka johti maan hyvinvoinnin noususuhdanteeseen.

Millaista elämä Titon hallitsemassa sosialistisessa Jugoslaviassa sitten todella oli? Saadakseni vastauksen tähän minun on käännyttävä Lukan isoäidin, Jožica Marcanin, 75, puoleen. Hän on kokenut kaksi yhteiskuntajärjestelmän muutosta, siirtymän perinteisestä maatalousyhteiskunnasta sosialistiseen teollisuusyhteiskuntaan sekä sosialismista kapitalismiin.

Köyhästä perheestä tulevalle Jožicalle sosialistiseen valtioon siirtyminen hänen nuoruudessaan merkitsi konkreettista elintason parannusta: ”Valtio tarjosi kaikille töitä, asunnon ja ruokaa. Vaikka luksustuotteita ei ollutkaan, emme koskaan kärsineet puutetta peruselintarvikkeista. Kaikki perustui tasa-arvolle.”

Jožican mielestä sosialistinen yhteiskunta oli rakennettu humaanille pohjalle. Ihmisten tarpeet olivat tärkeämpiä kuin niiden tyydyttämisestä koituvat kustannukset.

”Työolosuhteet ja työläisten oikeudet toimivat. Työnteko oli rentoa eivätkä ihmiset kilpailleet keskenään yhtä paljon kuin nykyisin. Työnantajat tarjosivat työntekijöille hyviä lomanviettomahdollisuuksia esimerkiksi vuoristossa tai rannikolla.”

Myös monilla objektiivisilla mittareilla mitattuna Jugoslavian sosialistinen yhteiskunta oli melko toimiva. Maahan rakennettiin kattava sosiaaliturvajärjestelmä sekä toimiva ilmainen terveydenhuolto. Sosiaalisten oikeuksien toteutumisesta huolehtivat työläisten komiteat. Jugoslavia oli myös avoin maa, jonka kansalaiset saivat 1960-luvun alusta lähtien vapaasti matkustaa ja työskennellä ulkomailla sekä muuttaa maasta.

Jugoslavia oli itäisen Euroopan sosialistimaista ainoa, joka pysytteli Neuvostoliiton vaikutusvallan ulkopuolella. Tämä johtui Titon ja Stalinin välirikosta. Jugoslavia pysytteli kylmän sodan ulkopuolella säilyttäen hyvät suhteet länteen sekä Stalinin kuoleman jälkeen myös muuhun itäiseen Eurooppaan. Se oli yksi sitoutumattomien maiden liikkeen aktiivisimmista toimijoista.

Reaalisosialismi sai Jugoslaviassa hyvin erilaisen muodon kuin muissa Itä-Euroopan maissa. Titon ”markkinasosialismi” perustui laajaan työläisten itsehallintoon.

Valtio-omistuksen sijaan yhtiöt olivat sosiaalisesti omistettuja ja niiden asioista päättivät työläisten neuvostot. Myöskään maaomaisuuden kansallistamista ei tapahtunut samassa mielessä kuin muissa sosialistimaissa, vaan maata otettiin rikkailta maanomistajilta ja kirkolta ja jaettiin köyhille maattomille talonpojille. Lisäksi valtionhallintoa hajautettiin ja puolueen roolia pyrittiin muuttamaan valtamonopolista ideologisen johtajan suuntaan.

Jugoslavia kunnostautui kansalaistensa sosiaalisten oikeuksien turvaamisessa. Sananvapaus sen sijaan oli hiukan heikommalla tolalla.

Jožica sanoo, että hänen oma henkilökohtainen kokemuksensa sananvapaudesta oli myönteinen, ja systeemi muuttui koko ajan pehmeämpään suuntaan. Hänen mukaansa ainoastaan erittäin voimakkaasti ja näkyvästi järjestelmää vastustaneille saattoi koitua ongelmia.

Sen sijaan internetin tietolähteiden mukaan Jugoslaviassa oli melko yleistä lähettää toisinajattelijoita ilman oikeudenkäyntiä Goli Otokin vankilasaarelle, joka ei välttämättä ollut ansioitunut vankien ihmisoikeuksien turvaamisessa. Ainakin sosialismin alkuvuosina natsiyhteyksistä tai Neuvostoliiton sympatiseeraamisesta epäiltyjä odotti kolkko kohtalo.

Titon valtakaudella Jugoslavian kansat elivät rauhanomaisesti keskenään. Kansallisuuskiistat kytivät kuitenkin pinnan alla.

Jožican mukaan Titon persoona piti Jugoslavian kasassa. Tito pyrki siihen, että mikään kansallisuus ei saisi johtavaa asemaa ja antoi osavaltioille melko laajan autonomian.

Nationalismi kuitenkin myös tukahdutettiin kovakätisesti, jos sitä ilmeni. Titon kuoleman jälkeen serbit alkoivat pyrkiä johtavaan asemaan tahtoen siirtää kaiken hallinnon Belgradiin.

Sosialismin aikana rakennettu ilmainen terveydenhuoltojärjestelmä toimii Sloveniassa yhä. Tosin joitain palveluja on muutettu maksullisiksi.

Maan oikeistohallitus pyrkii kuitenkin terveyspalveluiden yksityistämiseen. Myös työttömyys on jatkuvassa kasvussa ja teollisuus karkaa ulkomaille.

Sekä Luka että hänen mummonsa Jožica ovat yhtä mieltä siitä, että yhteiskunta on nykyään materialistisempi ja kilpailuhenkisempi, ja että sosiaaliset oikeudet ovat kaventuneet. ”Tietysti Tito oli diktaattori ja diktatuurilla on nykyään huono kaiku”, sanoo Luka.

”Hänen aikanaan yleinen ajattelutapa oli kuitenkin sosiaalisempi. Nykyään ihmiset ajattelevat vain sitä, mitä ostaisivat seuraavaksi.”

Johanna Perkiö

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu