splash_image.jpg

Kaikuja toisesta maailmasta

Maailmaa kiertänyt folkmuusikko Lau Nau ei mene metsään.

”Se, mikä naiselle on ollut Anna-Liisan aikoina mahdollista, on ollut todella rajoittunutta. Silloin on täytynyt olla todella rohkea, jos halusi elää jotenkin toisella tavalla”, muusikko Laura Naukkarinen eli Lau Nau sanoo.

Lau Nau säestää huhtikuussa Anna-Liisa-nimistä suomalaista mykkäelokuvaa Loud Silents -elokuvafestivaaleilla.

Anna-Liisa pohjautuu Minna Canthin vuonna 1895 kirjoitettuun näytelmään, joka pureutuu naisen asemaan. Nimihenkilö on nuori nainen, jonka menneisyyttä varjostaa synkkä salaisuus.

”Anna-Liisan tarina kosketti minua. Henkilökuvaus on minusta onnistunut, ja hahmoon voi suhtautua empaattisesti. Toki elokuva sai minut pohtimaan myös naisen asemaa yhteiskunnassa. Huomasin, miten paljon asiat ovat kuitenkin sadassa vuodessa muuttuneet.”

Maailma onkin ollut kolmikymppiselle Naukkariselle hämmästyttävän avoin. Hän on kiertänyt esiintymässä New Yorkia ja Tokiota myöten.

Hän on säestänyt mykkäelokuvia elokuvafestivaaleilla San Fransiscossa asti, ja Daido Moriyaman kaltaiset nykyvalokuvaajat ovat käyttäneet hänen musiikkiaan teostensa taustalla. Viime vuonna elokuvaan Silmäterä sävelletty soundtrack toi muusikolle Jussi-ehdokkuuden.

Naukkarinen säveltää kollaasinomaista musiikkia, jossa voi kuulla kaikuja jostakin myyttisestä menneestä. Lau Nau on Suomi-undergroundin vakionimiä, mutta hänen musiikkinsa on saanut myös kansainvälistä arvostusta ensimmäisestä levystä lähtien.

Debyyttialbumi Kuutarha vuodelta 2005 sai kehuja muun muassa Pitchforkilta, ja The Wire valitsi sen vuoden 50 parhaan levyn joukkoon. Levyjä on ilmestynyt tähän mennessä kolme, ja uusi on suunnitelmissa.

”Minulla on ideoita seuraavaa levyä varten, mutta punainen lanka lymyilee vielä jossakin piilossa. Tällä hetkellä testailen myös itselleni uusia tapoja äänittää ja säveltää.”

Naukkarinen tunnustautuu laitenörtiksi, joka on yhdessä miehensä kanssa keräillyt kirjavan kokoelman erilaisia soittimia ympäri maailmaa. Nyt hän kuitenkin haluaisi päästä ylimääräisestä eroon. Elektronisen musiikin tekeminen on alkanut kiinnostaa yhä enemmän.

”Tällä hetkellä minua kiehtoo säveltäminen, joka tapahtuu ykkösten ja nollien maailmassa. Mutta en halua missään nimessä hylätä akustista musiikin tekemistä. Elävän soittimen ääni on minulle yhä tärkeä.”

Yksi matkan varrella mukaan tarttunut suosikki on Yamahan sähköurut 1960-luvulta.

”Sellainen massiivinen soitin.”

Lau Naun viimeisin albumi Valohiukkanen ilmestyi vuonna 2012. Lau Naun omilla sivuilla levyä kuvaillaan sanomalla, että musiikki ottaa askeleita elokuvalliseen suuntaan. Tämä ei liene sattumaa. Lau Nau on työskennellyt audiovisuaalisen ilmaisun parissa vuosikausia.

Ensimmäinen mykkäelokuva, jota Lau Nau on säestänyt, oli tanskalainen kauhuelokuva Häxan vuodelta 1922. Sittemmin Lau Nau on säestänyt muun muassa teatteri- ja tanssiesityksiä ja taideinstallaatioita. Tällä hetkellä Lau Nau tekee musiikkia kokopitkään suomalaiseen dokumenttielokuvaan, jonka ohjaa Lotta Petronella.

Yksityiskohtia Naukkarinen ei voi vielä paljastaa, mutta toteaa, ettei kyseessä ole kaikkein perinteisin dokumentti.

Naukkarinen on aikaisemmassa haastattelussa sanonut, että elokuvan parissa työskennellessä tuntuu hiukan siltä kuin bändissä olisi yksi jäsen lisää. Elokuva on vähän kuin yksi soitin muiden joukossa.

”Mutta totta kai se myös rajoittaa. Elokuva on kuitenkin minulle lähtökohta. On oltava tarkkana varsinkin, jos kyseessä on vanha mykkäfilmi. En halua alistaa elokuvaa omalle musiikilleni.”

Lau Naun musiikki toimii liikkuvan kuvan kanssa, sillä se on jo itsessään voimakkaan kertomuksellista. Naukkarinen uskookin, että musiikki porautuu ihmisissä jonnekin hyvin syvälle alitajuntaan.

”En ole varsinaisesti tutkinut alkuperäistä mykkäelokuvien musiikkia. Mutta pidän paljon esimerkiksi vanhanaikaisesta äänityssoundista. Sellaisesta vahvan kauniista, säröisestä soinnista”, Naukkarinen sanoo.

Lau Naun musiikki on niputettu lukuisiin eri folkin alalajeihin. Naukkarisella ei ole ollut lokerointiin tarvetta. Musiikki on jonkinlaista folkia, mutta muusikko sijoittaisi itse sen laajemman underground-käsitteen alle.

Naukkarinen kertoo olleensa teini-iässä punk-henkinen. Ensimmäiset keikkansa hän on soittanut Oranssilla silloin, kun se vielä sijaitsi Katajanokalla. Ensimmäinen bändi oli Roope & The Rockets, jonka jäsenistä suuri osa soittaa nykyisin Shogun Kunitokissa.

Metsäfolk on yksi nimi, jolla Lau Naun musiikkia on kutsuttu. Helsingissä kasvanut ja maailman suurkaupunkeja kiertänyt Naukkarinen muutti muutama vuosi sitten maalle perheensä kanssa, ja hän on saanut jo muutamaan otteeseen vastata kysymyksiin siitä, vaikuttaako lähellä luontoa asuminen jollakin lailla musiikin tekemiseen.

”Yleensä olen ollut hieman haluton vastaamaan. Mutta tarkemmin asiaa mietittyäni olen huomannut, että tietty rauhoittuminen on alkanut kuulua myös musiikissa”, Naukkarinen sanoo.

Metsän vaikutus Lau Naun musiikissa on tosin muuton jälkeen pikemminkin vähentynyt. Kaupungissa asuessa luonto oli Naukkariselle vielä tärkeä inspiraation lähde, mutta ei enää.

”Melodiat tulevat oman pääni sisältä. Tapani tehdä musiikkia on hyvin intuitiivinen. Voin napata kiinni lähes mistä tahansa, enkä pelkää tehdä hölmöjäkään päätöksiä. Sävellysprosessia on vaikea selittää.”

Loud Silents Festival 25.–26.4.2014 Tampere, Ylioppilasteatterissa.
Lau Naun säestämä Anna-Liisa (Suomi 1922) 26.4. kello 16.30. loudsilents.com

Maria Karuvuori

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu