kaikessa ei tarvitse olla mallioppilas

Lukuaika: 5 minuuttia

kaikessa ei tarvitse olla mallioppilas

Vaalitentissä oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki.

Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki, pitäisikö Suomen tehdä nykyistä aktiivisempaa rauhanpolitiikkaa?

”Suomen pitää olla selkeästi rauhan puolella ja tehdä voitavansa sekä EU:ssa että YK:ssa. Suomi on pieni maa, me emme varmasti ratkaise tilannetta, mutta ei meidän pidä turhan vaatimattomiakaan olla.”

Minkä konkreettisen rauhanaloitteen haluaisit tehdä – jos olisit pääministeri?

”EU:ssa pyrkisin saamaan yksimielisen kannan – voi tosin olla, että se on nyt mahdotonta, Englanti ja Saksa ovat niin eri linjoilla. YK:n suuntaan toimisin siten, että asetarkastajille todella annetaan riittävästi aikaa, ettei sotaa pidetä väistämättömänä. Tarkastajien on saatava suorittaa työnsä rauhassa, ja YK on se elin, joka johtaa, antaa ohjeita ja pitää ohjakset käsissään. YK:n peruskirjan mukaan vain YK voi oikeuttaa sotaan, eikä yksittäinen jäsenvaltio. Yksittäinen jäsenvaltio voi tietysti aina puolustaa itseään.”

Ei siis kuitenkaan maansa rajojen ulkopuolella?

”Minulla on aika perinteinen käsitys puolustuksesta. Lähden siitä, että meillä on itsenäiset valtiot ja kullakin on omat rajansa. Ja niitä voi puolustaa.”

Jos sinä olisit pääministeri, olisiko Suomi EU:ssa Saksan, Ranskan ja Belgian kanssa aktiivisesti ajamassa rauhaa vai haukkojen joukossa vai missä? Nythän Suomen virallinen kanta on vähintään epäselvä. Time-lehdessä esitetyn yhdysvaltalaisen tulkinnan mukaan Suomi ei ole päättänyt kantaansa sotaan.

”En halua leikkiä pääministeriä, mutta on valitettavaa, että EU on näin erimielinen. Silloin sen sanalla ei ole sillä tavalla painoarvoa. Olen kuitenkin mieluummin rauhankyyhky kuin sotahaukka.”

Olet arvostellut Lipposen innokkuutta tarjota jälleenrakennusapua Irakiin mahdollisen sodan jälkeen ja hämmästellyt Lipposen ja Tuomiojan eriseuraisuutta tässä.

”Itse asiassa siinä ei ollut kysymys vain humanitaarisesta avusta, vaan pääministeri Lipponen lupasi Bushille, että Suomi osallistuu tai harkitsee osallistumista rauhanturvaamiseen, humanitaariseen toimintaan ja jälleenrakennukseen.”

”Minusta sotaa ei pidä pitää väistämättömänä, eikä siunata etukäteen. Tässä asiassa Lipponen toimi hätiköidysti ja ennenaikaisesti, varsinkin rauhanturvaamisen kohdalla. Eduskunta päättää siitä, eikä se tiennyt tämmöisistä aikeista tai lupauksista yhtään mitään. Se on nyt mennyttä, mutta kyllä nämä asiat pitää hoitaa pykälienkin mukaan. Ja eduskunnan kautta.”

Sodan uhka varjostaa eduskuntavaaleja. Keskustan ykkösvaaliteema on työllisyys, samoin kuin sosiaalidemokraattienkin. Tilanne on musta, työttömiä on edelleen 275 000 ja pitkäaikaistyöttömiäkin lähes 80 000. Teollisuuden työpaikkojen määrä ei ole 90-luvulla lisääntynyt lainkaan.

”Nykyinen hallitushan lähti siitä, että työttömyys poistuu talouskasvulla ja veronkevennyksillä. Ja kun katsoo nyt sitten viimeistä neljää vuotta, niin meillähän oli 90-luvun lopussa niin kova talouskasvu, ettei sellaista ole Suomen taloushistoriassa ollut koskaan aiemmin. Talouskasvu ei poistanut työttömyyttä. Toiseksi hallitus lupasi 10–11 miljardin markan veronkevennykset. Tosiasiassa veroja kevennettiin 15 miljardilla markalla. Veronkevennykset toteutettiin aiottua suurempina, ja talouskasvu oli ennakoitua ripeämpää, joten hallituksen logiikalla työttömyyden olisi pitänyt poistua. Se ei poistunut, eli lääkkeet ovat olleet väärät.”

Mikä olisi tehokkaampi resepti?

”On tehtävä sellaisia veroratkaisuja, että pienyrittäjyys kannattaa ja palvelualoille tulee työpaikkoja. Meillä uudet työpaikat ovat syntyneet lähinnä korkeasti koulutetuille ihmisille. Ne, joilla ei ole tätä vaativaa ammattikoulutusta, ovat työttöminä, ja heille pitäisi luoda työpaikkoja. Ja nuorille.”

Mutta markkinat Suomessa ja muualla ovat täynnä. Ja vaikka ostovoima kasvaisi, nykyiset yhtiöt pystyvät lisäämään tuotantoaan tarvittaessa nopeastikin vastatakseen kysyntään. Uusille yrittäjille ei siis riitä asiakkaita, ellei nykyisiä markkinoita jaeta uudelleen.

”OECD:n mukaan meillä on palvelualoilla sata tuhatta työpaikkaa vähemmän kuin muissa EU-maissa. En ymmärrä, miksi me olisimme tässä suhteessa niin erilaisia, eli kyllä meillä markkinoita olisi. Mutta se edellyttää myös asennemuutosta. Luulen, että meidänkin ikäiset ihmiset on kasvatettu niin, että kaikki pitää tehdä itse, me emme osta palveluja riittävästi.”

”Mutta kyllä se on myös taloudellinen kysymys. Palvelujen hinta on saatava alemmaksi, jotta ihmiset ostavat niitä. Ja koska palkat pitää maksaa ihmisille, on vähennettävä valtiolle menevää vero-osuutta, siis palvelujen arvonlisäveroa ja työnantajan sivukuluja. Arvonlisäverolliseksi joutuu, jos myynti ylittää 8 000–8 500 euroa vuodessa. Jos yrittäjä myy enemmän, hän joutuu maksamaan kaikesta myynnistä alvin. Alarajaa pitäisi nostaa ja liu’uttaa, ettei se ole niin jyrkkä. Hallituksen olisi kyllä pitänyt lähteä tähän palvelualojen arvonlisäveron kevennykseen, mikä pari vuotta sitten oli mahdollista.”

Mitä muita keinoja työllisyyden parantamiseksi on?

mainos

”Valtion työpaikat voisi pitää täällä Suomessa. Esimerkiksi Valtion pukutehdas siirsi työpaikkansa Viroon, kysymys oli noin sadasta työpaikasta. Minun mielestäni olisi ennemmin pitänyt katsoa, että pitääkö lainsäädäntöä ja verotusta muuttaa niin, että toimintaa voidaan jatkaa Suomessa. Julkiselle puolelle pitää palkata lisää ihmisiä. Tämä ei ole ensisijaisesti työttömyyden alentamista, vaan palvelujen turvaamista, mutta samalla se puree työttömyyteenkin. Stakesin uuden tutkimuksen mukaan esimerkiksi vanhainkodeissa on 6 500 työntekijää liian vähän. Melkein jokainen vanhainkoti Suomessa toimii minimimiehityksellä. Suomi on niin rikas maa, että kyllä ihmisten inhimilliseen kohteluun tulee myös kiinnittää huomiota.”

Olette kuitenkin luvanneet melkoisia veronkevennyksiä, vaikka juuri sanoit, ettet ole valmis tinkimään palveluista.

”Kun laskimme veronkevennysvaraa, lähdimme siitä, että palvelut on turvattava. Mieluummin maksan veroja. Luulen, että moni muukin ajattelee, että veroja voi maksaa, jos tietää, että vanhemmat sukulaiset ja perheenjäsenet – tai oma lapsi päiväkodissa – saavat hyvän hoidon. Kuntataloutta ei myöskään saa enää supistaa. Kuntasektorin bkt-osuus on alhaisimmillaan sitten 60-luvun. 60-luvun lopussa se oli 13–14 prosenttia, vuonna 1994 se oli 19,2–19,4 prosenttia, ja nyt vuonna 2003 se on 13–14 prosenttia. Ja 60-luvun lopussahan vasta aloimme kehittää hyvinvointivaltiota.”

30-luvun laman aikana paikallisrahojen avulla poistettiin joiltakin alueilta työttömyys kokonaan. Paikallisrahaa ei voi käyttää muualla, se kiertää nopeasti ja työllistää paljon. Yli 2 000 paikkakunnalla eri puolilla maailmaa on otettu käyttöön paikallisrahoja. Voitaisiinko ajatella, että myös Suomessa kokeiltaisiin tällaista?

”Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos joku kunta näin haluaa. Mutta löytyykö niitä kokeilijoita, kun olemme euroon menneet ja sen nimeen vannoneet. En tiedä, onko minusta sitten tullut jo liian realisti. Yhteiskunnassa pitää kuitenkin sallia kokeiluja, muuten pysähdymme. Kyllä meillä on jo mentykin vähän siihen, että ohjeet tulee Brysselistä tai jostakin muualta, emmekä käytä omia toimintamahdollisuuksiamme täysin. Tai jos joku yrittää sitä, niin sitten tulee joku joka lyö kepillä päähän, että soosoo.”

EU:n itälaajenemisen on meillä tulkittu tarkoittavan sitä, että alkoholi- ja tupakkaveroa on pakko alentaa. Tämä veisi meiltä miljardin euron verran verotuloja vuodessa. Summa on valtavan suuri. Sillä saisi ainakin 30 000 sairaanhoitajaa. Kansanterveydelliset vaikutukset ja kustannukset tulevat myös olemaan mittavat. Pitääkö tähän suostua?

”Tämä on kaikista tyhmin veronkevennys. Täydellistä rahan haaskaamista. Siinä olisi Suomen pitänyt jo aikaisemmin toimia aktiivisesti, ja mielestäni sitä pitää vieläkin yrittää muuttaa. Jos on rahasta pulaa, niin sitten sitä käytetään tämmöiseen! Tässä hallitus olisi mielestäni voinut toimia toisella tavalla. Ymmärrän tietysti, että jos tuontirajoituksia ei ole ja kaikki käyvät hakemassa alkoholia Virosta – en tiedä käyvätkö sitten – niin silloin menetetään verotuloja. Tämä on päätöntä.”

Pitäisikö Suomen hakea mah-dollisuutta rajoittaa alkoholin tuontia, vaikkapa kansanterveydellisistä syistä?

”Kyllä, aivan hyvin voisimme tehdä niin.”

VR työllistää tällä hetkellä yli 14 000 henkilöä eri puolilla maata, ja siihen kohdistuu kova yksityistämispaine nimenomaan EU:sta. Yksityistämisen aikataulusta on jo sovittu: tavara- ja kansainvälinen liikenne avataan kilpailulle viimeistään vuonna 2006 ja kotimaan henkilöliikennekin vuonna 2008. Rautatieläiset pelkäävät, että erityisesti henkilöliikenteen yksityistäminen vähentää tuntuvasti työpaikkoja. Raideliikenteen yksityistämisestä on erittäin huonoja kokemuksia esimerkiksi Britanniasta ja Tukholmasta. Iso-Britannia ajautui kaaokseen, ja valtion rautatiet oli siellä perustettava lopulta uudelleen.

”Kyllä muissakin Euroopan maissa taitaa olla pääasiassa valtion rautateitä. Me ratkaisemme sen itse. Iso-Britannian esimerkki on niin varoittava, että mielestäni rautatiet on pidettävä valtion omistuksessa. En hyväksy sellaista ajattelua, että vain yksityinen on tehokasta. Kyllä julkinenkin voidaan tehdä sillä tavalla, että se on tehokasta ja kannattavaa – ja onkin varmaan. En usko mihinkään yksityistämispakkoon esimerkiksi VR:n kohdalla. Onhan EU:ssa sovittu sähkömarkkinoiden vapauttamisestakin, eikä Ranskassa ole tietoakaan, että siellä avattaisiin sähkömarkkinat. Ei EU:ssakaan tarvitse olla mallioppilas joka asiassa. Parempi katsoa kokonaisuutta.”

Pohjoismaisen hyvinvoinnin selkäranka on palvelujen universaalius, kaikille kuuluvat yhtäläiset palvelut. Kannatatko tätä?

”Kyllä kannatan, mutta se selkäranka on taidettu jo katkaista. Meillä oli aikaisemmin esimerkiksi eläketurva kaikille. Enää ei kaikille makseta kansaneläkkeen pohjaosaa, se on poistettu. Kansanvakuutusjärjestelmä on tässä kohtaa romutettu. Naisen työttömyysturva, silloin kun on kysymys peruspäivärahasta, on riippuvainen miehen ansioista.”

Mikä Suomen linja pitäisi julkisten palvelujen suhteen olla? Nyt yksityistämispaineita tulee sekä EU:sta että parhaillaan käytävien Maailman kauppajärjestön palvelujen kaupan sopimuksen Gats-neuvottelujen kautta?

”En ole nähnyt, että EU aiheuttaisi meille yksityistämispaineita. Kyllä me itse päätämme tästä. Olisiko aika asettaa ihminen päätöksenteon keskiöön, nyt ovat olleet markkinavoimat ja rakenteet, jotka ovat hallinneet. Ettei hoideta asioita niin, että sairaaloissakin huolehditaan siitä, että byrokratia toimii, ja sitten huomataan, ettei täällä olekaan enää potilaita.”

Tässä onkin jo näkyvissä muutosta. Helsingissä aiottiin lopettaa 14 bussilinjaa, bussilinjan 62 käyttäjät keräsivät 1 600 nimeä adressiin bussilinjan säilyttämisen puolesta. Linja säilyy, ainakin päivävuorot. Samoin käpyläläiset valtasivat kirjastonsa, ja ainakaan toistaiseksi sitä ei lopeteta.

”Se on hyvä merkki, että ihmiset rupeavat protestoimaan. Rauhanmarssit antavat toivoa.”

Jaana Airaksinen

  • 9.9.2009