Kahvia mustana, kiitos!

Alipalkatut tarjoilijat pitävät huolen, että EU:n köyhyyden vastaisen vuoden vieraat syövät & juovat kuin ruhtinaat.

Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta on kokoontunut istuntoon. Aamun aiheena on eurooppalaisen kriisinhallinnan nykytila. Kokous on juuri alkanut, kun ovesta astuu sisään ryhmä prässättyihin valkoisiin asuihin pukeutuneita tarjoilijoita. Vanhanajan palvelijoita muistuttavat tarjoilijat pujottelevat istuinrivistöjen välissä ja kaatavat kahvia ja teetä europarlamentaarikkojen ja muiden kokousvieraiden kuppeihin.

Kyseessä on tuttu näky. Kaikissa Euroopan parlamentin kokouksissa on nimittäin kahvi- ja teetarjoilu. Silti näky aina hätkähdyttää. Tuntuu kuin lähes poikkeuksetta maahanmuuttajataustaisten tarjoilijoiden ja tarjoiltavien välinen eriarvoisuus olisi käsin kosketeltavaa.

Millaiseltakohan eurooppalainen sosiaali-, työ- ja maahanmuuttopolitiikka näyttäisi, jos europarlamentaarikot ja EU-virkamiehet pysähtyisivät joskus kuuntelemaan näitä ihmisiä, jotka kaatavat kahvia heidän kuppeihinsa lähes päivittäin?

Yksi tarjoilijoista on Lansana Badji, nuori Senegalista Belgiaan muuttanut mies.

Mitä mies mahtaa ajatella Euroopasta ja EU:sta?

”EU:lla on erittäin tärkeä rooli maailmassa, niin sosiaalisesta kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Etenkin sosiaalipolitiikka on tärkeää. EU:n tulisi harmonisoida sosiaaliturvalainsäädäntö kaikissa jäsenmaissa. Työntekijöiden oikeuksia pitäisi parantaa ja heidän sosiaaliturvansa pitäisi taata koko mantereella.”

Asiantuntevalta kuulostava Badji puhuu kuin olisi poliitikko itsekin. Eikä ihme että mies kuulostaa asiantuntijalta – hänhän todella on sitä. Vuokratyövoimafirmalle työtä tekevä Badji tienaa normaalisti noin 900 euroa kuukaudessa tarjoillessaan 7?600 euroa kuussa tienaaville europarlamentaarikoille kahvia. Työtunnit riippuvat parlamentin aikatauluista, minimipalkkaa tai mitään pysyviä työaikoja ei ole.

Badji ei työskentele parlamentin alaisuudessa vaan monikansalliselle Sodexolle. Euroopan parlamentti on ulkoistanut yritykselle kaikki catering-palvelunsa. Sodexoa on kritisoitu laajasti muun muassa työntekijöiden matalapalkkaisuudesta. Sen tiedetään myös omistavan ja muonittavan yksityisiä vankiloita ja säilöönottokeskuksia Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Huhtikuussa 2005 Sodexon Euroopan parlamentissa työskentelevä henkilökunta meni lakkoon. Työntekijät vaativat silloin epämääräisten sopimusten lopettamista, väliaikaisen henkilökunnan vakinaistamista, ylityötuntien korvaamista, järjettömästä joustamisesta luopumista (kuten 11–13-tuntiset työpäivät) ja niin edelleen. Tilanne ei valitettavasti ole juurikaan parantunut.

EU:ssa on yleisesti puollettu työntekijöiden joustamisen lisäämistä. Harmonisoituun sosiaaliturvaan on puolestaan vielä pitkä matka. Tällä hetkellä 79 miljoonaa EU-kansalaista elää köyhyysuhan alla, koska heidän tulonsa ovat 60 prosenttia oman maansa keskituloa matalammat.

Badji vakuuttelee kuitenkin olevansa tyytyväinen työhönsä, joka vastaa hänen koulutustaan. Parlamentti on hänen mukaansa haluttu työpaikka.

”Tietenkin ulkoistaminen on ongelmallista. Puhtaasti voiton tuottamiseen tähtäävä toiminta polkee ihmisten hyvinvointia. Olen työstäni iloinen, mutta myönnän, että palkka on hyvin alhainen ja että Sodexolla olisi maailmanlaajuisessa toiminnassaan parannettavaa. Omaa työnantajaa on kuitenkin vaikea kritisoida, ettei työ vaan mene alta.”

Badjin yliopisto-opinnot Senegalissa jäivät aikanaan kesken, kun miehen vanhemmat menehtyivät. Elantonsa hän hankki työskentelemällä hotellissa. Sitä kautta Badji sai kutsun Belgiaan, jonne hän saapui seitsemän vuotta sitten. Mies ei siis ole vain alipalkkaisen vuokratyön asiantuntija, hänellä on myös omakohtaista kokemusta eurooppalaisesta maahanmuuttopolitiikasta.

”EU:n pitäisi vastaanottaa enemmän ihmisiä ja olla avoimempi. Maahanmuuttajat integroituisivat yhteiskuntaan helpommin työllistymällä. Belgiassa tämä toimii aika hyvin. Väärin sen sijaan on, että kehitysmaista halutaan poimia vain korkeasti koulutetut insinöörit ja lääkärit Euroopan työvoimatarpeen mukaisesti. Tällaiset strategiat edistävät aivovuotoa ja lisäävät akuuttia työvoimapulaa kehitysmaissa.”

Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnassa valmistellaan parhaillaan raporttia kehitysavun koherenssista. Mukana yhtenä politiikan alana on myös maahanmuuttopolitiikka. Hyvä niin, koska siihen todellakin kaivattaisiin koherenssia.

Euroopan neuvosto hyväksyi toukokuussa 2009 direktiivin niin sanotusta sinisestä kortista, joka yhdysvaltalaisen Green Cardin tavoin helpottaa korkeasti koulutettujen kolmansien maiden kansalaisten työluvan saantia Euroopassa. Sininen kortti edistää Euroopan mahdollisuutta poimia korkeasti koulutetut henkilöt omille työmarkkinoilleen ja lisää näin ollen työvoimapulaa kehitysmaissa. Direktiivi integroidaan myös suomalaiseen lainsäädäntöön lähivuosina.

Samalla Eurooppa rakentaa muureja ympärilleen. EU:n ulkorajahallinnosta vastaavan Frontexin budjetti tuplattiin vuosien 2007 ja 2009 välillä. Samalla aikavälillä EU:n budjetti ”ei-toivotun” maahanmuuton pysäyttämiseksi kasvoi kuusinkertaisesti.

Lansana Badjin ihannepolitiikasta ollaan siis vielä hyvin kaukana. Se kummastuttaa, koska tänä vuonna on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi, jonka yhtenä avainarvona on solidaarisuus.

_______________

Työ ei kiitä tekijäänsä

Aiemmin työpaikka oli paras ase köyhyyttä vastaan. Edelleenkin köyhyysriski on kolme kertaa suurempi, jos ei ole työpaikkaa. Tilanne on muuttunut viimeisten 15 vuoden aikana. Nykyään Euroopan unionin alueella elää 14 miljoonaa työssä käyvää köyhää ja yksi kolmasosa työskentelevistä aikuisista on köyhyysvaarassa.

Working poor -ilmiön syynä ovat epätyypilliset työsuhteet, kuten osa-aika- ja pätkätyöt sekä paikoilleen jämähtäneet palkat.

EU:n suorittamien tutkimusten mukaan suurelle osalle working poor -ihmisistä työpaikat eivät ole enää väylä parempiin töihin, vaan niihin jäädään.

Ilmiö näkyy myös Suomessa. Talouskriisin seurauksena pätkätöistä pudotaan suoraan toimeentulotuen varaan sossun luukulle, elämänhallinta heikkenee.

Työskentelevien köyhien lisäksi EU:n alueella elää noin 8–11 miljoonaa paperitonta siirtolaista. Ilman oleskelulupaa heidän täytyy suostua mihin tahansa työhön millä tahansa hinnalla, muun muassa vihannestarhoilla ja tekstiiliteollisuudessa.

Susanna Kuparinen

Lähteet mm. Eurostat, Eurobarometrit, Vapaa liikkuvuus -verkosto.

_______________

Eva Nilsson

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu