splash_image.jpg

Kahle kerrallaan

Free the Slaves -järjestön Kevin Bales, 61, uskoo, että maailmanlaajuisesta orjuudesta päästään eroon hänen elinaikanaan.

Harpomme katua eteenpäin Lontoon tihkusateessa, Thamesin eteläpuolella Kenningtonissa. Keskellä harmaatiilistä lähiötä Kevin Bales pysähtyy rautaportin viereen ja viittoo kohti takana avautuvaa puutarhaa.

”Halusimme perustaa tähän kaupunkifarmin. Lontoolaisten mielestä eläimet kuitenkin haisevat pahalta, joten päätimme laittaa pystyyn citypuutarhan vuonna 1987.”

Puutarhan perustamisaikoihin Bales suoritti taloushistorian tohtorintutkintoa London School of Economicsissa. Lontoossa heräsi Balesin kiinnostus orjuuden vastaista työtä kohtaan. 1990-luvun alussa hän sai katutapahtumassa kouraansa esitteen, jossa luki ”Maailmassa on miljoonia orjia.”

Balesista tuntui oudolta, ettei hän tiennyt mitään tästä maailmanlaajuisesta ihmisoikeusongelmasta, vaikka työskenteli sosiaalitieteiden yliopistotutkijana.

”Ensin kiinnostukseni oli akateemista. Halusin selvittää, onko väite totta.”

Bales päätyi karuun laskelmaan: maailmassa on tällä hetkellä 27 miljoonaa orjaa, enemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Silti orjuudesta ei ole puhuttu julkisesti juuri lainkaan.

Bales alkoi selvittää, millaisissa oloissa ihmisiä orjuutetaan. 1990-luvun lopulla hän aloitti orjuuden vastaisen kenttätyön.

Orjuudesta tiedetään vähän, sillä sen kieltäminen lailla on piilottanut riiston tuotantoketjujen alkupäihin ja alueille, joihin valtiovalta ei ulotu. Nykyajan orjia ei tarvitse ostaa, ja väestönkasvun ansiosta mahdollisia orjuutettavia on paljon.

Vuonna 1999 Bales kirjoitti orjien alhaisesta ihmisarvosta teoksen Disposable People, kertakäyttöihmiset.

”Kirjakiertueella Amerikassa ihmiset huomauttivat, ettei orjien asian puolesta puhu mikään kansainvälinen järjestö.”

Tästä huomiosta alkoi vuonna 2000 Free the Slaves -järjestö, jonka puheenjohtajana Bales on siitä asti toiminut. Pikkuhiljaa orjuuden vastaisesta toiminnasta tuli Balesin elämäntyö.

Orjuus on muuttanut muotoaan ajoista, jolloin orjia matkasi laillisesti Atlantin yli. Nykyisin valtaosa orjuudesta tapahtuu organisoimatta. Enää ei ole olemassa suurta orjakauppajärjestelmää, vaan suurimmassa osassa tapauksista muutama ihminen orjuuttaa muutamaa ihmistä. Orjuuttaminen tapahtuu siis todella hajautetusti, mikä tekee sen kitkemisestä vaikeaa.

Bales on laskenut, että orjuudesta voidaan päästä eroon 25 vuodessa. Hänen laskelmiensa mukaan yhden orjan vapauttaminen maksaa keskimäärin 400 dollaria ja kaikkien 27 miljoonan orjan vapauttaminen ja kiinnittäminen takaisin yhteiskuntaan 10,8 miljardia.

”Lukua ei ole inflaatiotarkistettu, mutta kyse on täysin mahdollisesta hintalapusta.”

Suunnilleen saman verran amerikkalaiset käyttävät vuodessa rahaa sipseihin.

Nykyajan orjuus vaatii tuekseen heikon tai hajonneen yhteiskunnan, jossa laeista ei tarvitse välittää. Silloin orjuudelta ei suojele edes länsimainen sivistys ja demokratiaperinne.

”Jugoslavian kriisin aikaan Eurooppaa järkytti se, että orjia alkoi ilmestyä kuin tyhjästä. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään poikkeuksellista.”

Orjuutta esiintyy eniten sellaisissa olosuhteissa, joissa heikko lainkäyttö ruokkii korruptiota. Pahemmaksi tilanne muuttuu, kun maa ajautuu konfliktiin.

”Korruptio on sentään jonkinlainen järjestelmä, laiton laki. Konfliktitilanteessa riistolta ei kuitenkaan ole mitään suojaa.”

Eniten orjuuden vastaista työtä Balesin järjestö tekee pienissä yhteisöissä. Free the Slavesin noin 300 paikallista yhteistyökumppania puhuvat kunkin maan kieltä ja ovat usein itse entisiä orjia, jotka auttavat muita irtautumaan orjuudesta.

Orjuutetun lähestyminen alkaa keskustelulla ja hienovaraisilla kysymyksillä. Paikallinen avustaja voi sanoa, että ilman palkkaa työskentely ja pelko eivät kuulu normaaliin työelämään.

Joskus luottamuksen saaminen vie viikkoja, jopa kuukausia.

Orjuuden riivaamissa maissa on yleistä, että lapset osallistuvat perheen toimeentulon hankintaan. Myös Bales työskenteli lapsena maatilalla Oklahomassa, ja hän ymmärtää, miksi lapset laitetaan pellolle. Järjestö yrittää piirtää kyläläisten mieleen rajoja taloudellisten pakotteiden ja orjuuden välille.

Lisäksi niin sanottu velkaorjuus on yleistä. Silloin ihmisille annetaan maata viljeltäväksi ja varastetaan työn tulos väittämällä, että maavelka pitää maksaa pois. Velkaorjuus on siis tapa sitoa ihmisiä työhön, kuten aikoinaan maaorjia sidottiin maahan. Monissa perheissä velkaorjuus on jatkunut sukupolvien ajan.

”Orjuuden määritelmä ei vaihtele kulttuurin mukaan, vaan se on kaikkialla täysin sama: orjuus on työskentelyä palkatta ja väkivallan uhan alla olosuhteissa, joista ei voi kävellä pois.”

Toisinaan Bales pelkää avustajien puolesta. Esimerkiksi erään järjestön paikallisen kontaktin, ghanalaisen Manuelin, talo yritettiin sytyttää palamaan rangaistukseksi rikollistoimintaan sekaantumisesta. Bales neuvoi häntä lähtemään perheineen turvaan.

”Manuel vastasi, ettei voi lähteä nyt, kun rikolliset tuntevat olonsa uhatuksi. Aggressio kertoo siitä, että teemme jotain oikein.”

Free the Slaves jahtaa Pohjois-Intiassa sirkusta, joka käyttää toiminnassaan lapsiorjia. Työntekijät ovat onnistuneet jäljittämään erään pikkupojan vanhemmat, mutta sirkuksen mukana kulkee useita lapsia. Pieleen mennyt väijytys pilaisi operaation.

”Yritämme löytää keinon saartaa heidät, mutta sirkus liikkuu koko ajan. Uudessa paikassa on aina uusi korruptoitunut poliisi, johon ei voi luottaa.”

Miljoonista orjista suurin osa asuu Intiassa ja muualla Etelä-Aasiassa. Orjuutta esiintyy kaikkialla maailmassa.

”Väitin aiemmin, että orjuutta esiintyy kaikissa muissa maissa, paitsi Islannissa. Sitten sain viestin islantilaiselta poliitikolta, joka korjasi väitteeni”, Bales sanoo.

Hän uskoo, että orjuutta löytyy myös Suomesta, vaikka mediassa tapauksia kutsutaan ”orjuuden kaltaisiksi olosuhteiksi”.

”Suomesta voisi tulla ensimmäinen maa, joka on 99,9-prosenttisesti vapaa orjuudesta.”

Balesin mielestä modernia orjuutta ei voi kitkeä yhteiskunnasta ilman, että kansalaisia opetetaan tunnistamaan orjuuden merkit. Yhdysvalloissa on esimerkiksi löydetty niin sanottuja kotipalvelijoita, jotka on huijattu Meksikosta orjiksi katteettomilla lupauksilla koulutuksesta. Poliisilla ole keinoja mennä väliin.

Balesin mukaan ihmisiä hämmentää koko orjuuden käsite, koska sen ajatellaan olevan menneisyyttä.

”Kun orjuus oli laillista, sille ei ollut määritelmää. Kaikki tiesivät, kuka on orja ja kuka ei.”

Orjuuden vaikutukset ulottuvat kauas. Balesin seuraava, ensi vuoden alussa ilmestyvä teos kietoo yhteen kaksi globaalia ongelmaa: orjuuden ja ilmastonmuutoksen. Hänen tutkimuksensa mukaan esimerkiksi sademetsiä tuhotaan orjatyövoimalla, eivätkä normaalit talouspakotteet tehoa orjatalouden pyörittäjiin.

”Jotta saamme tuloksia ilmastopolitiikassa, meidän pitää ensin poistaa orjuus.”

Bales saa usein kuulla, kuinka vaikean tehtävän edessä hän seisoo. Kuluneet vuodet eivät kuitenkaan ole lannistaneet häntä, vaan tehneet hänestä optimistin.

Kotimatkalla saan Balesilta tekstiviestin: ”Sain juuri puhelun. Sirkusoperaatio onnistui.”

_______________

Kuka on orja?

Orja on henkilö, joka joutuu työskentelemään ilman palkkaa ja väkivallan uhan alla olosuhteissa, joista ei voi vapaasti poistua.

Maailmassa on arviolta 27 miljoonaa orjaa. Suurin osa heistä asuu Intiassa, Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa. Lisäksi orjia on paljon Afrikan ja Etelä-Amerikan valtioissa.

Orja voi työskennellä esimerkiksi kaivoksessa, tehtaassa tai pellolla. Länsimaissa orjia on muun muassa ravintolatyöntekijöinä, kotipalvelijoina ja huumekaupan pelinappuloina.

________________

Miten eroon orjuudesta? Kevin Balesin keinot

Orjuuden vastainen työ alkaa orjuuden merkkien tunnistamisesta. Tähän pitäisi kouluttaa koko yhteiskunta, sairaanhoitajista sähkömiehiin. Heidän ei tarvitse itse puuttua tilanteeseen, vaan kertoa asiasta eteenpäin.

Orjuudenvastaiseen työhön pitää kouluttaa lisää paikallisia tekijöitä eri maissa, etenkin Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Lisäksi orjuudenvastainen kenttätyö tarvitsee rahaston, jonka voi perustaa joko yksityinen tai julkinen taho.

Kuluttaja voi osallistua orjuuden vastaiseen taisteluun suosimalla reilun kaupan tuotteita. Reilun kaupan merkki takaa sen, ettei orjatyövoimaa ole käytetty.

Minea Koskinen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu