Kadonneen kaupungin vartijat

Kolumbiassa turistin rahat valuvat huumekauppiaiden ja oikeistosissien taskuihin.

Kolumbia. Turismi ei ole Kolumbiassa erillään muun yhteiskunnan ongelmista. Huumekauppa ja sen lieveilmiöt toimivat pikemminkin virikkeinä, kun kaiken kokeneille matkaajille pyritään tarjoamaan uusia elämyksiä. Huumekaupan alkeita pääsee opiskelemaan ainakin Sierran Nevadan vuoristoalueella ja San Augustinissa.

Santa Martan rannikkokaupungista lähtevä kuuden päivän vaellus Ciudad Perdidaan, kadonneeseen kaupunkiin, on Kolumbiaa kiertävien reppureissaajien suosikkikohde. Vaellus tarjoaa monipuolisen elämyksen Sierra Nevadan vuoristossa. Viidakkotunnelma, perinteistään kiinni pitävien kogui-intiaanien asumukset ja vasta 1970-luvulla aarteenmetsästäjien löytämä rauniokaupunki eivät todellakaan ole ainoita turistien hakemia virikkeitä: vaellus on myös valaiseva kurkistus kolumbialaiseen yhteiskuntaan.

Jo vaelluksen ensimmäinen päivä saa turistin silmät aukeamaan. Jeeppimatkalla sillanpääkylään Pueblitoon ryhmä joutuu ohittamaan AUC:n (Autodefensas Unidas de Colombia) paramilitaarien rajapaikan. Oppaiden annettua ”salaisen” tullimaksun sissit päästävät ryhmän jatkamaan matkaansa.

Ryhmä ei ehdi edetä kuin pari kilometriä, kun ohitetaan jo toinen, edellistä suurempi AUC:n vartiopaikka. Tässä vaiheessa jokainen matkaaja ymmärtää kenen alueella ja suojeluksessa on.

Tunnelma on jo leppoisa. Päästä varpaisiin aseistetut sissit poseeraavat naureskellen turistien kameroille. Kun raha virtaa omiin taskuihin, on helppo hymyillä.

Vieraana kokatehtaassa. Kadonneen kaupungin ohella vaelluksen kohokohta on vierailu paikalliseen kokaiinitehtaaseen – tietysti lisämaksusta. Jos ryhmässä on kolumbialaisia, ei ketään päästetä tehtaaseen. Näin, vaikka viljelmien olemassaolo on maassa julkinen salaisuus.

Tehdas on päältä päin monelle pienoinen pettymys. Metsän keskellä sijaitseva pieni teltta kokalehtineen sekä likaisine kuppeineen ja kippoineen ei muistuta teollisuuslaitosta. Tehtaan isännän El Profesorin (”Professori”) avoimuus kokatahnan valmistamisen ja huumekaupan mekanismien suhteen sen sijaan antaa rahoille vastinetta.

Käy ilmi, että El Profesor on vain yksi Sierra Nevadan vuoriston sadoista campesinoista (maanviljelijöistä), jotka saavat merkittäviä lisätienestejä valmistamalla rannikon huumekauppiaille kokatahnaa.

Campesinot ovat kaupan alinta kastia. He toimivat kauppiaiden ja AUC:n suojeluksessa eivätkä saa valmistaa lopullista tuotetta. Kauppiaat erottavat kokaiinijauheen tahnasta ja välittävät tavaran länsimaihin. Campesinojen tulot ovat huumekaupan volyymiin verrattuna mitättömät, mutta joka tapauksessa paremmat ja varmemmat kuin tavallisista viljelyskasveista saatavat epävarmat voitot.

El Profesorin mukaan nykyisessä tilanteessa yhteistyö AUC:n kanssa on campesinoille järkevämpää kuin liittoutua vasemmiston guerillojen kanssa. Puolivirallisesti hallituksen kanssa yhteistyössä toimiva AUC takaa FARC:tä (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia) paremman turvallisuuden ja varmemmat tuotot. Guerillat joutuvat toimimaan kauempana asutuksesta, joten huumekaupan pyörittäminen on heille vaikeampaa kuin parhaita välitysreittejä hallitseville paramilitaareille.

Turismia ja hämäräbisnestä. Ciudad Perdidan vaellus täysihoidolla maksaa noin 150 euroa, mikä on paljon suhteessa Kolumbian hintatasoon. Tämä johtuu alueen monimutkaisesta turismista, josta ei välikäsiä puutu.

Esimerkiksi paramilitaareille maksetaan arviolta 10–50 prosenttia koko summasta. Tosin kahden raja-aseman ylittämisestä muodostuva 20 prosenttia lienee lähimpänä totuutta. Myös alueella elävät kogui-intiaanit saavat pienen osansa.

Sierra Nevadan ja sen vieressä sijaitsevan Tayronan kansallispuiston turismia hoitavan monopoliyhtiö Turcolin voi olettaa poimivan muilta tahoilta ylijäävän tuoton. Turcol on erikoinen sekoitus turismia ja hämäräbisnestä. Huhujen mukaan ”Santa Martan Escobarina” tunnettu El Padron Hernàn Giraldo on ulottanut kätensä myös Turcoliin.

Täysiä päiviä tekevät oppaat sen sijaan pakotetaan vaelluksen lopulla kerjäämään tippejä. He saavat kuuden päivän vaelluksesta vain parikymmentä euroa, vaikka pitävät kellon ympäri huolen 5–12 hengen ryhmästään. Turcol luottaakin vahvasti länsituristien omaantuntoon, jonka avulla oppaat yleensä tuplaavat ansionsa.

Oppaat pitävät ryhmästään hyvää huolta. Usein reppureissaajista koostuvat ryhmät saavat vaelluksen alussa säkillisen marihuanaa hiljaisten iltojen ajanvietteeksi. Ja ellei näin käy, niin päihteitä on viidakossa saatavilla siinä missä Santa Martan kaduillakin.

Huumerahalla kasvava kaupunki. Vaelluksen jälkeen paluu Pueblitoon on hämmentävä. Ensi silmäyksellä se voi vaikuttaa aivan tavalliselta maalaiskylältä päätietä tarpovine muuleineen ja hevosineen. Sinne päästäkseen on kuitenkin ohitettava AUC:n vartiopaikka, ja kylän raitilla partioi koko ajan sissi tai pari täydessä aseistuksessa.

Pueblito sijaitsee käytännössä keskellä ei-mitään, vuoriston ja kansallispuiston kynnyksellä. Silti sinne rakennetaan koko ajan lisää, ja talot ovat sisä- ja ulkopuolelta tavallista paremmin varustettuja. Päällystettyä päätietä suhaavat nelivetomaasturit ja kalliit moottoripyörät. Niiden pakokaasuissa haisee huumeraha.

Olli Seuri

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu