Jumalattaria & tavallisia ilotyttöjä

Huorasatu peilaa ikiaikaisia myyttejä moderniin feminismiin.

Mihin feminismi on menossa? Laura Gustafssonin romaani Huorasatu taistelee patriarkaattia vastaan ja sen sankarit ovat valmiina listimään tielle sattuvat vastustajat.

Jonkinlainen problematiikka teoksessa on, että voiko väkivallalla puolustaa rakkautta. Afroditen mielestä voi, sillä ”maailmassa on tehtävä kompromisseja”.

Huorasadussa seikkailevat kaksi tämän päivän nuorta naista, jotka saavat valita – näennäisen vapaasti – uran ilotyttöinä. Lisäksi kirjassa ovat mukana kreikkalaisen mytologian jumalat, jumalattaret ja muut hahmot: Afrodite, Ares, Penelope, kostottaret, amatsonit ja niin edelleen.

Gustafssonin tekstin tahti on hengästyttävä. Muutetaan muotoa, lennetään, raiskataan, taistellaan, tapetaan, naidaan – melkein kaikki yhdessä kappaleessa.

Repliikit ovat usein lyhyitä, hyvin luonnollisen oloisia, siksikin tarina vetää mukaansa.

Söpö yksityiskohta on, että kirjan kansiliepeessä kirjailija kertoo olevansa vegaani.

Vegaaninen viesti toistuu kirjan naisten suusta. ”[Y]ksikään universumin kaunis nainen, saati sitten kaunein, ei voi hyväksyä julmuutta eläimiä kohtaan”, Afroditen tekoturkistakkia kuvailtaessa kerrotaan.

Gustafsson käsittelee proosassaan myös ajankohtaisuuksia: raiskaustematiikkaan on liitetty Julian Assangea ja Anna Kontulaa ja hyväksikäyttäjätematiikkaa puretaan suomalaisten Thaimaan-turismin kautta. Osa viesteistä on piilotettu viittauksiin, joista osa livahtaa tarkimmaltakin ohi.

Mutta onko väkivaltainen kosto tie tasa-arvoon? Ei sillä ainakaan pelon kierrettä voiteta.

Laura Gustafsson: Huorasatu. Into Kustannus 2011. 295 s. Neljä tähteä.

Hannele Huhtala

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu