splash_image.jpg

Jukka Toivosen puueläintarhat

Taiteilija työllisti työttömiä, kunnes kaupunki päätti säästää.

Jukka Toivonen perusti kaupungin käsityöpajan syksyllä 1991 työttömien työllistämiseksi. Nyt paja on lakkautettu, rahan takia.

Jukka Toivonen tuli 1980-luvun lopulla Roihuvuoreen Helsingin kaupungin piiripuutarhuriksi. Hän työllisti lama-ajan työttömät puistoihin ja ryhtyi heidän kanssaan toteuttamaan omia ideoitaan puutarhojen muotoilusta sekä puisten eläinaiheisten veistosten tekemisestä.

Siitä syntyi Käsityöpaja, jossa olivat tarpeelliset työvälineet vaativienkin aiheitten toteuttamiseksi.

Leikkipuistojen kaikkien rakastamat Helunat, Aku Ankat, krokotiilit ja lohikäärmeet ovat kuitenkin nyt vaarassa. Ne poistuvat vähitellen kaupunkikuvasta, koska kukaan ei huolla niitä. Syynä ovat säästöt.

Käsityöpaja tuotti yli 300 000 tappiota, mutta se pystyi ansaitsemaan tuotteillaan saman verran eli peittämään puolet 600 000 menoista.

Luovasta työstä kertyvää ammattitaitoa ja työttömien kokemaa voimautumisen tunnetta ei kuitenkaan voi mitata rahassa. Eikä ITE-taiteellisesti loistavien puueläinten tuottamaan iloa niin aikuisille kuin eritoten lapsille.

Nyt puistot täytetään leikkitelinefirmojen euromääräisillä härveleillä ja muovisilla lohikäärmeillä.

Yksi syy tällaisten omatekoisten leikkiteosten kieltoon ovatkin tragikoomiset euromääräykset. Kerran pajalaiset joutuivat leikkaamaan kaksi senttiä pois ison kukon punaisesta heltasta, koska se oli direktiiville liian korkea!

”Haluaisin Helsingin kaupungin kuntaveronmaksajana äänestää asiasta ja ilmaista mielipiteeni.

EN HALUA – guggenheimia tai keskuskirjastoa

HALUAN – edelleen nauttia uimarannan lokkipatsaista, koirapuistojen mopeista ja leikkipuistojen erilaisista ”puuoivallus” hahmoista sekä lähikirjastosta

Ongelma taitaa olla taiteen ja maiseman kokeminen – siis ilmaiseksi, lähellä kotia eikä kalliilla rahalla rakennetussa arkkitektoonisessa temppelissä, jonne pääsee sisälle vain pääsymaksun maksaneet …

nimimerkki ”harmoniaperformanssi”

Tulin tänne itäpuolelle töihin, koska koin haasteena itäisen Helsingin kohentamisen”, selittää Toivonen.

”Lähdimme liikkeelle hyvin pienellä porukalla. Ajatuksena oli tehdä sellaista, joka tuottaa kaikille iloa ja hyötyä. Toiset rupesivat tekemään veistoksia, hauskoja leikinomaisia tuotteita ihmisten nautittavaksi, toiset japanilaisvaikutteista puutarhaa. Eka veistos oli vuonna 1991 sähkötolppaan tehty toteemi, joka pääsi heti telkkariin kympin kevennykseen.”

Toivonen paljastuu varsinaiseksi taidesissiksi ja itebyrokraatiksi, joka salakuljettaa loistavia positiivisia ideoita systeemiin, jopa sellaista taidetta, josta lapset tykkäävät.

”Teokset tehtiin aluksi salaa pienissä kaupungin varastokellareissa ilman viranomaislupaa. Fantasia virtasi vapaana. Teoksen piti korostaa paikan historiaa ja muodostaa tarina. Tehtiin kuvia paikannimien mukaan, kuten Suutarilaan vanha kenkä!”

Mukana oli lähtötasoltaan kaikenmoisia työntekijöitä. Jos kaveri oli ennen ollut teurastaja, niin hän rupesi tekemään lehmiä. Kun teos oli asetettu puistoon ja haettiin myöhemmin huollettavaksi, tuli heti soitto, että ’mihinkä se Mansikki on hävinnyt… meidän tyttäret syöttävät sitä joka päivä mennessään kouluun’. Luomukset koskettivat kaikkia, koska joku ihminen oli ne tehnyt käsillään ja sydämellään kykyjensä mukaan”, Toivonen kertoo.

”Jännä elementti lopetuspäätöksessä on Helsingin toimiminen World Design Capitalina 2012, joka on myös kaupungin projekti. Eivätkö puuveistokset ole designia? Vai onko taas tilanne että toinen käsi ei tiedä mitä toinen tekee? Parempi säästökohde olisi leikata kaupungin byrokratiaa, mutta kukapa sitä omaa työtään haluaa saneerata pois.”

nimimerkki ”Harmitus!”

Jokainen työ oli persoonallinen, mutta teoksia ei signeerattu, vaan ne olivat kollektiivisia pajatuotteita.”

Myös kaikkien tuntemat betonikilpikonnat ja muurahaispyörätelineet olivat Toivosen pajan tuotteita. Tuotteille olisi ollut kysyntää myös ulkomailla.

”Paja oli merkittävä työllistäjä: liki 1000 ihmistä viidentoista vuoden aikana. Porukan innostus ja yhteishenki oli käsinkosketeltavaa. Puuhahmojamme myytiin ympäri Suomea ja ulkomaillekin. Olimme maailmannäyttelyissä Kiinassa ja Saksassa Nokian osastojen kupeessa”, Toivonen selittää innostuneena.

”Käsityöpaja oli jo valmis maailmanlaajuinen brändi, ja siitä olisi voinut kehittää todella tuottavan. Matkassa oli vaan se kuuluisa kotimainen mutka: Täällä ei olla totuttu siihen, että joku lähtee nollatasosta sooloilemaan. Jos se olisi tullut Aalto-opistosta, se olisi kova juttu, mutta nyt se tuli Hömppä-Toivosen työttömien osastolta.”

”Kyllä luulisi herrojenkin nauttivan näistä hauskoista puuteoksista joiden arvo kasvaa vuosien saatossa, kunhan niistä vaan huolehditaan. Kyllä se kaupungintalo, musiikkitalo, teatterit, ooppera ja museot yms.tarvitsevat myös huoltoa ja ylläpitoa ja niitä tietenkin pitää olla,mutta eiköhän siinä kaikessa nämä puupatsaskulut ole pisara meressä.”

nimimerkki ”Stadivaari”

Jukka Toivosen tuottama kollektiiviteos on ainoalaatuinen maailmassa, suoraan lapsuuden satu- ja sarjakuvamaailmasta. Sellaisen hävittäminen on paha takaisku kaupungille ja todistaa taas sen ikävän tosiasian, että ihmisten tunteista ei piitata.

Virallinen taidemaailmakaan ei puolusta tällaisia arvoja. Eivätkä lastentarhat pysty lähtemään virastosotaan vaatimaan eläinpajaa takaisin.

Onneksi Toivonen on siunattu niin suurella sydämellä ja ITE-sisulla, ettei häntä mikään lannista. Nyt hän maisemoi Vuosaaren valtavaa täyttömäkeä ainutlaatuiseksi Suomizen-vuoreksi, jolla kaupunkilaiset voivat nähdä laajempia horisontteja ja rauhoittua mietiskelemään viisaampia päätöksiä.

Toivosta harmittaa eniten se, että nämä taitaviksi kehittyneet työttömät joutuivat taas hanttihommiin. Samalla estettiin alullaan ollut Toivosen suurimman haaveen toteuttaminen, Carl Barks -museon ja puisen Ankkalinnan tekeminen Helsinkiin!

Erkki Pirtola

_______________

Vartti-lehti uutisoi 3. elokuuta Helsingin kaupungin Käsityöpajan lopettamispäätöksestä. Uutinen kirvoitti yleisökeskustelun osoitteessa omakaupunki.hs.fi, mistä artikkelin lainaukset on poimittu.

_______________

Erkki Pirtolalle valtion kuvataidepalkinto

Valtion kuvataidetoimikunta on myöntänyt kuvataiteen valtionpalkinnon taiteilija Erkki Pirtolalle. Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki jakoi suuruudeltaan 15 000 euron arvoiset palkinnot tiistaina 27. syyskuuta Helsingissä.

Eri taiteenalojen valtionpalkinnot myönnetään tunnustuksena kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistuneesta ansiokkaasta työstä tai pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta kunkin taiteen alan hyväksi.

Palkinnon perusteluksi sanottiin, että Erkki Pirtola on suomalaisen vaihtoehtotaiteen johtohahmoja, ”taiteilija jonka yli neljäkymmentävuotiseen uraan mahtuu lähes koko kuvataiteen muutosten kirjo”.

”Kaikissa toimissaan Erkki Pirtola on kulkenut valtavirrasta sivussa, kyseenalaistanut kulloisenkin aikakauden taidekäsityksiä, haastanut yhtä lailla työläisrealismin kuin abstraktin taiteenkin hegemonian, luonut omaperäistä vastapuhetta ja innoittanut lukemattomia ihmisiä tarttumaan taiteen mahdollisuuksiin.”

Erkki Pirtola on kirjoittanut Voima-lehteen eri ITE-taiteilijoista vuosien varrella. Pirtolan artikkeleita & videoita löytyy Fifistä hakusanoilla Erkki Pirtola.

Hannele Huhtala

_______________

Erkki Pirtola

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu