Joulua pataan

Lukuaika: 5 minuuttia

Joulua pataan

Markku Tulander luopui pappissäädystä aloittaakseen Pelastusarmeijan upseerikoulun.

Kun tapasin Markku Tulanderin ensimmäisen kerran talkoissa vuosia sitten, punaiset kutrit olivat poninhännällä ja kannanotot niin radikaaleja, että luulin hänen olevan puhdasverinen duunari.

Markku kun oli kunnon korpikommunisti, joka puhui ”porvareista”.

”Olen minä oikeissakin töissä ollut”, mies naurahtaa.

”Tarkemmin sanoen makkaratehtaalla Lounais-Suomessa joskus 1980-luvulla. Montaa muutakin duunia tein enempi tai vähempi pätkissä, olin tietämättäni prekaari!”

Makkaratehtaassa työ oli fyysisesti raskasta. Markku oppi, että elämme luokkayhteiskunnassa, jossa on tiukka vastakkainasettelu työläisten ja kapitalistien välillä.

Kun Suomen Elintarviketyöläisten Liitto ilmoitti lakon uhasta, työnantaja kiinnitti taululle ilmoituksen, että jokainen lakkoon jäävä katsotaan irtisanoutuneeksi.

”Kyllä se aika tavalla kärjisti omaa suhtautumista. Touhuaminen kommunistien, anarkistien rauhanliikkeen ja kaikkien mahdollisten vaihtoehtoihmisten kanssa avarsi ajattelua. Samoin kuin matkustelu maailmalla ympäri ämpäri Eurooppaa ja koukkaukset Aasian ja Afrikan puolelle.”

Nykyään poninhäntä on harmaantunut mutta puhe on kuitenkin yhtä tulista kuin ennen.

”Olen ollut tällainen aktivisti, jolla oikeudenmukaisuus on ollut johtotähtenä kaikessa toiminnassa.”

Markku kertoo liikkuneensa 1970–1980-luvuilla punk- ja anarkistipiireissä. Hän aktivoitui pikkuhiljaa 1990-luvulle tultaessa toimimaan vammaisjärjestöissä ja rauhan, luonnonsuojelun ja eläinten oikeuksien puolesta.

”Kun pyörii vegaanien kanssa erilaisissa tapahtumissa, niin siellä makkaranpurijaa katsottiin vähän hitaasti. Taidan olla niin vaikutuksille altis, koska se jotenkin tarttui, vaikka en vegaani olekaan.”

Sosiaalietiikan opinnot yliopistolla ja oikeudenmukaisuusteorioiden tutkiminen johtivat Markun SKP:n jäseneksi. Markku muistaa, että kommunistien taholta hän ei koskaan saanut negatiivista palautetta siitä, että oli tunnustava kristitty.

Kristityt eivät olleet aina yhtä suvaitsevaisia.

”Äänekkäintä arvostelua tuli ihmisiltä, jotka nyt ovat tuomitsemassa homoja. He ovat aina oikeassa, eikä heitä kiinnosta toisella tavalla ajattelevien argumentit.”

”Olisin toki saanut rukoilla köyhien puolesta, mutta radikaali yhteiskunnallinen toiminta tuntui olevan heille vaikea pala”, hän toteaa.

Markku jatkaa, että hänen ajatteluaan lähinnä on Latinalaisessa Amerikassa syntynyt vapautuksen teologia.

”Ylätasolla kirkko voi olla mitä tahansa, mutta paikallisseurakunnissa ollaan aika konservatiivisia. Varmuuden vuoksi epäillään kaikkea valtavirrasta poikkeavaa. Eräs nasaretilainen mies puhui siitä, että ei voi palvella kahta Herraa, Jumalaa ja mammonaa. Nyt tällaiset puheet eivät ole poliittisesti korrekteja, vaikka ristille niistä päätyi ennenkin.”

Myös Markun vaimo Kaisa on pappi, molemmat saivat pappisvihkimyksen vuonna 2001. Kaisa työskenteli monissa seurakunnissa sijaisena, Markku on ollut seurakuntapastorina Somerniemellä. Pitkällisen oman paikan etsimisen ja työttömyydenkin jälkeen pariskunta hakeutui seitsemisen vuotta sitten Pelastusarmeijaan vapaaehtoisiksi.

Kaisa meni sittemmin ensin työllistettynä ja myöhemmin vakituisesti Pelastusarmeijaan töihin. Hän on ollut Hyvinkään osaston johtaja puolisentoista vuotta kesästä 2009 alkaen, ja Markku on tuurannut häntä äitiysloman aikana. Parilla on kolme lasta.

mainos

Kaisa on jo aikaisemmin luopunut pappeuskirjasta ja käy upseerikoulua; samoin teki Markku marraskuussa. Hän ei haikaile valkoisten liepereiden perään.

”Pappeus ei lopu – se vain muuttaa muotoaan. Moni ei tiedä, että Pelastusarmeijakin on kirkko. Jos otetaan kaikki krumeluurit pois, me julistetaan sanaa Kristuksesta.”

Markun mukaan kirkon työssä häntä vaivasi sen pirstaleisuus.

”Jokaisella työntekijällä oli tiukasti määritelty tehtäväkuva ja mulle käsittämätön jako hengelliseen ja muuhun työhön. Pelastusarmeijassa työ on kokonaisvaltaisempaa, hengellistä on paitsi sanan julistaminen myös vaikkapa kokoussalin jalkalistojen kiinnittäminen.”

Kun kaikki työ tehdään kuin se tehtäisiin Jumalalle, ei tarvitse jakaa ja karsinoida mitään työstä tai itsestään: ”Upseerina toimin kutsumusammatissa. Saan olla kanssakulkija elämässä, ja osaltani voin olla johdattamassa ihmistä elävään, arjessa näkyvään uskoon.”

Juuri nyt velloo vilkkaana keskustelu siitä, onko kirkko aidosti kansankirkko vai tietyn konservatiivisen klikin valtaama ja yhteiskunnalliseen liikehdintään torjuvasti suhtautuva keskustelukerho.

Kokeeko Markku Pelastusarmeijan olevan lähempänä alkukristillisyyttä, joka sai jalansijan nimenomaan heikkojen ja köyhien puolustajana?

”Minusta tuntuu, että niin sanottu konstantinolainen käänne Rooman valtakunnassa vei kristinuskon huonoon suuntaan. Silloinhan kristinusko hyväksyttiin, ja se alkoi kietoutua yhteen valtiovallan kanssa.”

”Pelastusarmeijan työntekijä saa tehdä – ja myös joutuu tekemään – vaikka mitä. Ei tarvitse pelkästään antaa ihmisille leipää, ei tarvitse pelkästään julistaa evankeliumia. Se kaikki on yhdessä, tämä on oikeastaan elämäntapa. Meillä ei ole käytännössä paljoakaan vapaata.”

Totta kai ihmisen tarvitsee levätä: ”Meillä on tärkeänä sääntönä upseereilla se, että täytyy pitää itsestään ja perheestään huolta. Jos ei ole itse hyvässä kunnossa, ei voi auttaa toisia.”

Kerran viikossa Hyvinkäällä on ”Poikkea Pelastusarmeijaan” -päivä. Kävijöitä on joka kerta useampi kymmenen. Silloin on kahvitarjoilu ja vaatejakelu.

”Maanantaisin meillä on täällä toistakymmentä vapaaehtoista. Meillä on myös keväästä asti ollut työllistettyjä. Pelastusarmeija ei vain anna ihmiselle jotain, vaan yrittää työllistää hänet tavalla tai toisella. Jos joku on kuolemassa portaille nälkään, me ruokitaan se. Mutta me kysytään myös, onko tämä nyt sitä, mitä sä haluat vai olisiko jotain muuta elämässä. Voisiko se elämä muuttua jollain tavalla?”

Eivätkö kävijät loukkaannu kysymyksestä?

”Ihmiset eivät loukkaannu näistä kysymyksistä. Aika harva on kuitenkin tyytyväinen siihen, jos joutuu elämään talven asunnottomana. On aika hämmästyttävää, että tässäkin kaupungissa on useampi kymmen, jolla ei ole asuntoa.”

”Pahimmilla pakkasilla Hyvinkäällä on Toimari ry:n ylläpitämä märkäpää, johon pääsee suojaan, vaikka olisi kuinka kännissä. Muutamat on saaneet porttikiellon sinnekin. Ne pääsee putkaan yöksi. Muu yhteiskunta voi jättää, mutta poliisit ottaa. Mutta kyllä heille sielläkin sanotaan, ettei tämä ole majoitus. Ne menee pankkiautomaatteihin, rappukäytäviin, kuka minnekin.”

Markun mukaan suurin pula ihmisillä ei ole välttämättä materiasta vaan ihmissuhteista, ihmisarvosta tai arvostuksesta.

”Yksinäisyys on hirveän suuri ongelma muillakin kuin vanhuksilla. Täälläkin on paljon muualta muuttaneita.”

Pelastusarmeijan pyrkimys on yksilöiden kautta vaikuttaa koko yhteisöön.

”Nämä ei ole yksilöiden ongelmia. Yksilö kokee ne ongelmat, ja ne sattuu yksilöön, mutta ongelma on yhteisön! Jos et sä ole tuottava, sulla ei ole ihmisarvoa eikä muuta arvoa. Sä olet vain menoerä.”

Markku toteaa, että EU-ruoan jako ja joulupata ovat vain laastarin laittamista.

mainos

”Haavan parantaminen vaatii jotain muuta. Ihmisten täytyy saada uskoa tulevaisuuteen. Me vakuutetaan ihmisille, että se ei ole totta, että sä et ole minkään arvoinen. Voi olla, että et ole kenenkään – edes omastakaan mielestä – minkään arvoinen, mutta Jumalan silmissä olet. Tämä on perusasia.”

”Ei ole helppoa auttaa ihmisiä, kun he ovat ottaneet sen roolin. He ovat hyväksyneet sen että ’tämmöinen minä olen, tämmöinen hankala ihminen’. Se viesti menee perille, että on yhteiskunnalle täysin hyödytön.”

1990-luvun lamasta ei moni ole koskaan päässyt yli.

”Voi olla, että ensin tulee taloudelliset ongelmat, sitten mielenterveysongelmat, sitten alkoholiongelmat. Ne menee niin ristikkäin. Ihmiset ei pysty vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun. Ulkopuolelta määritellään, että sinä olet alkoholisti, pitkäaikaistyötön tai muuta sellaista.”

Kirkon piirissä korostetaan omaa hyväntekijyyttä, tiettyä Robin Hood -asennetta, ja suhtaudutaan vieroksuen tai ylimielisesti valtion ja kuntien rooliin. Kuitenkin hengellisten organisaatioiden projekteja rahoitetaan verorahoilla.

”Kirkossa on ehkä suuruuden luomaa harhaa. Ollaan kristillinen organisaatio, joka lähtökohtaisesti on hyvä. Vaikka yksilöthän ne sielläkin toimii. Mutta suuruudessa on itsetyytyväisyyden ja omahyväisyyden vaara.”

Koko sosiaalisektorin murros on muuttumassa ihmisten perusoikeuksista enemmän hyväntekeväisyyden suuntaan, takaisin 1800-luvulle. Markku on kiinnostava hybridi, kommunistisen ”rakenteet kuntoon” -ajattelun ja uskonnollisen lähelle tulemisen ja heikoista huolehtimisen väliltä.

Eihän kukaan ole oikeasti syrjäytynyt!

”Osa on syrjäytetty viemällä heiltä elämänhallinta. Ei kukaan syrjäydy omia aikojaan. Jos ihmisen kanssa puhuu, kukaan ei kuvaile itseään syrjäytyneeksi. Tässä herää aina kysymys, mistä on sysätty syrjään. Missä se keskikohta pitäisi olla? Nämä termit ovat aina jonkun ulkopuolisen antamia, ja niillä halutaan pitää ihminen lokerossaan.”

Hyvinkäälläkin on nuoria, jotka eivät peruskoulun jälkeen opiskele eivätkä ilmoittaudu työvoimatoimistoon.

”Nuoria on kohdeltu siten, että ne ei halua eikä jaksa. Ne eivät ole kirjoissa eikä kansissa, eikä niillä ole tuloja. Monessa tapauksessa vanhemmat on olleet pitkään työttöminä, eli periytyvää köyhyyttä ja työttömyyttä on paljon. Eikä köyhillä ole varaa auttaa lapsiaan yhtään.”

Samaan ilmiöön törmää eri paikkakunnilla. Joukko ei ole iso, mutta se kasvaa koko ajan.

”Ne eivät viitsi hakea kahta kolmea sataa euroa kauhealla kinuamisella. Jos on kerran kokenut, että viranomaiset mitätöivät ongelmia tai avunhakijaa, ei helpolla mene apua hakemaan uudestaan. He hommaavat rahat sitten jostain muualta.”

Pelastusarmeijalaiset auttavat myös asiakkaita viranomaisten kanssa asioimisessa.

”Kun ihminen tulee tänne, yritämme selvittää, onko hän hakenut kaikkia etuisuuksia. Ohjaan ihmisiä myös velkaneuvontaan. Monella ei ole tietoa eikä voimavaroja silloin, kun vaikea tilanne on akuutti.”

Markku on ollut Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton kautta järjestämässä sosiaalineuvontaa.

”Joka puolella Suomea olisi paljon tarvetta sosiaalineuvonnalle, koska ihmiset ei tiedä ja viranomaiset ei aina neuvo. Mehän tehtiin myös hakemuksia ja valituksia ja mentiin mukaan asiointiin. On osoittautunut, että kun on ylimääräinen silmä- tai korvapari mukana, saa parempaa kohtelua.”

Asiakkaat eivät aina ymmärrä Kelan päätöksistä edes sitä, onko heidän hakemuksensa hyväksytty vai hylätty.

”Kela sai huomautuksen, että sen pitäisi käyttää selkeämpää kieltä. Yleensä asiakkaille ei kerrota, että perustoimeentulotukea saa myös ennaltaehkäisevästi. Lakia ei suoranaisesti rikota, mutta sitä kierretään niin, että lain henki ei enää toteudu. Lähtökohtana on säästöt ja järjestelmä eikä ihmisen tarpeet.”

Mistä Markku saa voimaa jatkaa loputonta työtä?

mainos

”Pidän mielessä ettei ole olemassa mitään ’minä hyvä auttava kristitty ja sinä poloinen autettava’ -juttua. Me ihmiset yhdessä tallataan tätä maapalloa. Joku puhuu sattumasta, minä puhun johdatuksesta, mutta pääasia on se, että elämässä voi sattua itse kullekin mitä tahansa. Loppujen lopuksi me tarvitsemme toisiamme, koko ihmiskunta.”

Paavali sanoi, että jotkut pelastuvat ”ikään kuin tulen läpi”.

”Voi olla, että elämä menee loppuun asti näissä kantimissa, mutta meillä on kuitenkin iankaikkinen toivo. Se erottaa meidät maallisesta auttamisesta. Jumala rakastaa jokaista ja välittää jokaisesta”, toteaa Pelastusarmeijan upseeri Markku Tulander.

Sitä on hyvä toivoa. Markkua kuunnellessani palaa taas uskoni ihmiseen.

Elisa Kissa-Öberg

–––––––––––––––

Etelä-Afrikan Pelastusarmeija osaa ottaa yleisönsä. Johannesburgilaisen Lobedu Leo Burnett -mainostoimiston ajatuksia herättävässä kampanjassa malleina ovat apua tarvitsevat itse, vanhassa hääpuvussa tai teräsmies-asussa.

”Mitkä tahansa vaatteet kelpaavat. Et ehkä pukeutuisi niihin, vaikka henkesi menisi, mutta asunnottomalle ne voivat olla kysymys elämästä ja kuolemasta. Ole hyvä ja lahjoita tarpeettomat vaatteesi tänä talvena asunnottomalle.”

Klaus Welp

–––––––––––––––

Elisa Kissa-Öberg

  • 14.12.2010