Jotenkin ne mokasivat

Smash ASEM -tapahtuman saldoksi jäi loppujen lopuksi 136 kiinniotettua, joista osa alaikäisiä, suurin osa sivullisia ja sattumalta vain väärässä paikassa väärään aikaan olleita ihan tavallisia ihmisiä.

Smash ASEM -tapahtuman saldoksi jäi loppujen lopuksi 136 kiinniotettua, joista osa alaikäisiä, suurin osa sivullisia ja sattumalta vain väärässä paikassa väärään aikaan olleita ihan tavallisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka kävivät kysymässä poliisilta, voisivatko he lähteä pois piiritystilanteesta mellakkapoliisin saartorenkaan sisältä, jossa tilanne alkoi kiristyä yleisen tyytymättömyyden ansiosta. Ja saivathan he lähteä, suoraan pidätysbusseihin ja siellä tunnin pari odoteltuaan poliisiasemille.

Mutta minut ne päästivät kaikessa rauhassa lähtemään. Minut, jos jonkun, niiden olisi pitänyt ottaa kiinni. Itse asiassa poispääsyä odotellessani en elätellyt suurtakaan toivoa päästä vielä samana iltana Hakaniemen Bar Factoryssa olleeseen Sekakäyttörock-tapahtumaan. Olin saapunut Kiasman aukiolle pakettiautossa, jonka kyydissä olivat mielenosoitusta varten kaavaillut äänentoistolaitteet.

Poliisi kuitenkin kielsi soundsystemin käytön, jolloin väittelin kyttien kanssa ensimmäisen kerran. Sen jälkeen yritin ottaa autosta esiin megafonin, jotta voisin huutaa siihen tilaisuutta varten valmiiksi kirjoittamani hengennostatuspuheen ja iskulauseita, mutta poliisi kielsi megafonin käytön, jolloin väittelin poliisin kanssa toisen kerran. Tämän jälkeen yritin naamioitua, jonka poliisi kielsi.

Silloin väittelin poliisin kanssa kolmannen kerran. Joka kerta poliisi vetosi poliisilakiin, jonka varjolla voi ilmeisesti kieltää sitä sun tätä.

Myöhemmin mielenosoituksen aikana kävin vielä muutaman väittelyn, tosin silloin naamioituneena. Yritin myös vetää takaisin mielenosoittajien joukkoon ainakin kahta eri henkilöä, jotka poliisi yritti vetää riviensä taakse nähdäkseni ei mistään erityisestä tai mainittavasta syystä.

Myöhemmin naureskelin avoimesti poliisin esittämille absurdeille käskyille hajaantua, kun samaan aikaan ketään ei päästetty aukiolta lähtemään eli hajaantumaan. Leikimme myös “kuka pelkää mellakkakyttää” (poliittisesti korrekti versio ala-astevuosilta tutusta leikistä kuka pelkää mustaa miestä), vaikka poliisi kielsi meitä leikkimästä.

Kaiken lisäksi poliisi tarkasti henkilöllisyyteni kahteen eri kertaan tapahtuman aikana, ja jos heidän ”tiedustelunsa” olisi vähääkään toiminut, olisin saletisti viettänyt putkassa yön jos toisenkin. Vähän kahdeksan jälkeen asetuin jonoon, jonka kärjestä päästettiin hitaasti yksi henkilö kerrallaan vapauteen videokamerakuvauksen jälkeen. Hieman ennen puolta yhdeksää olin jo yhdessä toverini kanssa matkalla kohti Alepaa ja sitä kautta baariin.

Lyhyesti sanottuna, jotenkin ne kytät mokasivat. Ihmisiä päätyi kiinniotetuksi alkaen kaupunginvaltuutetuista ja täysin sivullisista kansalaisista aina valtamedian valokuvaajiin, mutta minut ja monet mustahuppuiset vähemmän rauhalliset kaverini ne päästivät lähtemään. No mikäs siinä, kyseisellä toiminnallaan poliisi järjesti meille enemmän sympatiaa ja näkyvyyttä kuin omin voimin olisimme kenties pystyneet järjestämään.

Tsekkaillaan meininki seuraavan kerran itsenäisyyspäivänä.

Kirjoittaja on helsinkiläinen anarkisti ja Voima-lehden autonkuljettaja.

Jukka Vuorio

Kommentoi Facebookissa
Lahen Luomu ja Luonto 2018
Helsinki liikkuu