Jokainen on väline

Ajan henki on jääkylmä, ja yritysten työntekijöitä kehotetaan pitämään turpansa kiinni, Kimmo Jylhämö kirjoittaa pääkirjoituksessaan.

Mitä työntekijä saa sanoa? Ei mitään, jos on uskominen Ammatissa Pro -lehden juttua ”Jokainen ihminen on media”.

Vaikka työntekijällä on vapaus sanoa, mitä haluaa, voi sanotusta seurata ”harmeja, kuten vahingonkorvausvelvollisuus, rikostuomio tai työsuhteen päättäminen”, ammattiliitto Pron lehdessä alleviivataan.

Lehti muistuttaa, että ”käytännössä sananvapauteen vaikuttavat myös työsopimuslain takaama liike- ja ammattisalaisuuksien suoja, laki yhteistoiminnasta yrityksissä ja jopa rikoslaki”.

Jutun alaotsikko toteaa, että ”lojaalius on tärkeää”. 130 000 työntekijän ammattiyhdistyslehti korostaa, kuinka rajoittettu työntekijän asema on sananvapauden suhteen.

Kehotuksia turvan kiinni pitämiseksi siis riittää.

”Ota aikalisä. Juuri koskaan ei tarvitse vastata heti. Kysy tarvittaessa työtoverin tai viestintäosaston mielipidettä”, kehottaa viestintätoimiston Tekirin pomo Harri Saukkomaa saman artikkelin kainalojutussa ”Kun toimittaja soittaa”.

Tekir valmentaa yrityksiä viestimään oikein. Sen asiakkaita ovat muun muassa kaivosyhtiö Talvivaara ja VR. Sekä Talvivaara että VR ovat esimerkkejä todella huonosta julkisuustoiminnasta. Tiedot väärinkäytöksistä ja ympäristökatastrofista olivat tulleet julkisuuteen toimittajien, työntekijöiden ja kansalaisten huomioista ja paljastuksista.

Vuoden 2014 alusta Talvivaaran alueella rajoitettiin liikkumista ja oleskelua sisäministeriön asetuksella.

Ajan henki on jääkylmä. Siksi viestintäyrityksen pomon neuvoja voidaan tuputtaa toimihenkilöille.

”Pienestäkin asiasta voi nousta some-kohu, johon yrityksen pitää pystyä vastaamaan nopeasti. Siksi yhä enemmän tarvittaisiin pelisääntöjä sille, kuka yrityksessä viestii mistäkin ja miten työntekijöiden toivotaan toimivan sosiaalisessa mediassa ja muissa viestimissä”, Saukkomaa vaatii.

Saukkomaa muistuttaa, että ”kenenkään ei kannata hönkäillä julki ensimmäistä mieleen tulevaa ajatusta vaan ottaa aina toimittajan soittaessa 15 minuutin aikalisä”.

Kun jotain toimittajalle sanoo, ei sitä voi vetää pois. Saukkomaa kehottaa ottamaan yhteyttä yrityksen viestintäosastoon ja kysymään, onko asioita, joista ei pidä puhua. Saukkomaa puolustaa, että kyse ei ole sananvapauden rajoittamisesta vaan ”turhien kohujen välttämisestä”. 

Saukkomaa kyllä kertoo, mihin työntekijää tarvitaan. Yrityksen on ”edullista saada hyviä toimihenkilöitä äänitorvikseen. Nykymedia haluaa kasvoja ja tarinoita”.

Tarinan pitää olla vain sopiva yritykselle, jonka väline työntekijä mielipiteineen on. Terveydenhuoltoyritys Mehiläisestä irtisanottu psykologi Aku Kopakkala puolestaan kertoo haastattelussaan (s. 22) työntekijän oikeudesta puhua myös ikävistä asioista.

Kopakkalan tapauksessa lääketeollisuuden puhemiehet muistuttivat, että jos yritykseltä kysytään, vain hyvät tarinat ja välineet kelpaavat.

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu