splash_image.jpg

”Järjettömyyden aikakausi”

Taiteilija Ai Weiwei kritisoi Kiinan nykyjohtoa juuri ennen katoamistaan.

Kun Süddeutsche Zeitung vieraili Ai Weiwein luona, hän oli ateljeessaan Beijingin Caochangdissa työstämässä pahvista mallia tulevaa taidenäyttelyä varten. Haastattelu tehtiin, koska edellisellä viikolla Beijingissä oli avattu saksalainen näyttely Kunst der Aufklärung (Valistuksen taide) Saksan ulkoministerin Guido Westerwellen läsnäollessa. Haastattelu kääntyi keskusteluksi siitä, millaista sortoa Weiwei ja muut taiteilijat tänä päivänä kohtaavat.

Viisi päivää tämän haastattelun jälkeen, sunnuntaina 3. huhtikuuta, poliisi pidätti taiteilijan Beijingin lentokentällä. Hän oli lentämässä Taiwaniin valmistelemaan näyttelyä, josta hän puhuu haastattelun alussa. Pidätyksen jälkeen hän on kadonnut täysin. Perhe toivoo, että hänet vapautetaan. Uhkana on kuitenkin, että Weiwei saa pitkän vankeustuomion.

Mikä tämä pöydälläsi oleva malli on?

”Juuri nyt kokoan näyttelyä Taipei Fine Arts Museum -museoon Taiwaniin. Sen on tarkoitus aueta 29. lokakuuta.”

Kiinnostavaa. Tämähän on ensimmäinen kerta, kun esittelet töitäsi Taiwanissa, eikö niin?

”Eikä pelkästään sitä. Jos Taiwan todella on osa Kiinaa, kuten Kiinan hallitus väittää, tämä on myös kaikkien aikojen ensimmäinen näyttelyni Kiinassa. (nauraa) Tähän mennessä en ole saanut esitellä töitäni täällä.”

Siitä ei ole kauan kun yritit. Ensimmäinen näyttelysi beijingiläisessä Ullens Center for Contemporary Art -galleriassa oli tarkoitus järjestää maaliskuussa.

”Kyllä, mutta se estettiin. Olin tehnyt töitä puolitoista vuotta, mutta sitten näyttely vain yksinkertaisesti kiellettiin. Myös uusi Shanghain-ateljeeni tuhottiin.”

Tilanne Kiinassa on käymässä yhä hankalammaksi kriittisesti ajattelevien ja toimivien taiteilijoiden kannalta, vai kuinka?

”Yhä useampi ihminen on joutunut viime aikoina vankilaan vain siksi, että on postannut jotakin Twitteriin tai blogiinsa. Puhelinlinja katkaistaan, heitä seurataan, heidän asunnossaan tehdään etsintöjä. Poliisi murtautuu asuntoosi keskellä yötä, he kääntävät paikat nurin – ja sitten he tekaisevat todisteita sinua vastaan oikeudessa. Viattomille ihmisille annetaan kymmenen vuoden vankeustuomioita. Viimeisimpänä nyt Liu Xianbin.”

Olet toistuvasti pitänyt ääntä kiinalaisten ihmisoikeusaktivistien puolesta, esimerkiksi heidän, jotka yrittävät selvittää syytä lukuisten koulurakennusten romahtamiselle Sichuanin maanjäristyksessä.

”Esimerkiksi Tan Zuoren. Aivan, juuri heitä tarkoitan. Hänen kaltaisiaan vangitaan vuosikausiksi. He vain katoavat. Sukulaiset eivät kuule heistä mitään. Kukaan ei saa heihin yhteyttä. Lakimiehet eivät saa tavata heitä. Millainen tästä yhteiskunnasta on oikein tullut?”

Samaan aikaan Tiananmenin aukiolla, maailman suurimmassa museossa, on valtava saksalainen näyttely. Sen nimi on Valistuksen taide. Mitä ajattelet siitä?

”Tienanmenin aukio on mitä iroisin paikka valistusta käsittelevälle näyttelylle, koska me, Kiinan kansa, elämme pimeyden aikoja. Talous on nousussa ja ihmisten elintaso paranee pikkuhiljaa. Mutta samaan aikaan Kiina on saavuttanut uudet pohjalukemat mitä tulee sananvapauteen, taiteellisen ilmaisun vapauteen ja koulutuksen vapauteen. Kyse on kansalaisyhteiskuntamme uusista pohjalukemista.”

Poliisi on jo hyökännyt vakavasti kimppuusi. Itse asiassa niin vakavasti, että sinulle tehtiin syyskuussa 2009 Münchenissä leikkaus aivoverenvuodon takia. Oletko ikinä harkinnut ulkomaille muuttamista, ottaen huomioon sortotoimenpiteet Kiinassa?

”En koskaan. Mutta minulla on unia, jotka toistuvat usein. Kaksi päivää sitten. Se oli painajainen. Olin mukana jonkinlaisessa salaseurassa ja näin kauheita asioita. Itkeviä ihmisiä. Kirjoitin kaiken muistiin. Mutta sitten en saanut ottaa mitään siitä mukaani. Minua seurattiin. Tuntui, että uni jatkui koko yön. Järkyttävintä oli, että siinä yhteiskunnassa oli paljon turisteja. He näkivät kaikki ne asiat mutteivät välittäneet. He vain teeskentelivät, että kaikki oli hyvin.”

Maastapaon täytyy käydä mielessäsi usein.

”Ei, se ei missään tapauksessa ole vaihtoehto. Kuinka sattuikaan, kansallisen turvallisuusorganisaation virkailijat ehdottivat sitä kuulustelussa. He antoivat ymmärtää, että saattaisi olla itseni kannalta parempi vaihtoehto, jos lähtisin ulkomaille. He sanoivat, että olin vaikutusvaltainen taiteilija, mutta että elämä täällä oli käymässä minulle vaaralliseksi. Mutta minulle se olisi viimeinen ajateltavissa oleva vaihtoehto.”

Vaikka sinua uhkailtiin avoimesti?

”Ymmärrän vaarat, jotka jäämiseen liittyvät. Jos katsotaan maani historiaa, niin auktoriteetteja kyseenalaistaneiden ihmisten tarinat eivät koskaan ole päättyneet hyvin.”

Uskotko, että Kiinassa taiteilijoiden on mahdollista julkisesti osallistua yhteiskunnan muuttamiseen, siihen tapaan kuin valistusaate vaati Euroopassa?

”En oikeastaan. Virallisen Kiinan silmissä minua ei ole enää olemassa. Jos nimeni syöttää internetin hakukoneeseen, vastaukseksi tulee vikailmoitus. Minut on ”harmonisoitu piiloon”. Mutta on minulla kuitenkin edelleen 70?000 seuraajaa Twitterissä, johon pääsee Kiinassa jos hallitsee muutaman teknisen kommervenkin. Kommentoin yhteiskunnallisia ongelmia, jotta ihmiset näkisivät liekin yhä palavan, vaikka ehkä himmeämpänä kuin ennen. Haluan osoittaa, että kipinä on yhä hengissä. Olisi yksinkertaisesti ihan liian surullista, jos sekin kuolisi.”

Olet yksi harvoista kiinalaisista taiteilijoista, jotka vielä uskaltavat puhua ulkomaalaisille toimittajille. Eikö se ala käydä jo liian vaaralliseksi?

”Kyllä, kysyn usein toimittajilta, mikseivät he puhu jonkun muun kanssa. Niin olisi luultavasti minun kannaltani parempi. Jos meitä olisi kaksikin kaltaistani, kannettavanani olisi vain puoliksi näin jättimäinen taakka. Jos meitä olisi kymmenen… niin, ymmärtänet. Mutta se on edelleen eksklusiivisesti minun hommani. Hassua. Mutta samaan aikaan olen todella peloissani.”

Isäsi, kuuluisa runoilija Ai Qing, joutui aikanaan kidutetuksi ja vankilaan kiinalaisten nationalistien käsissä ja Mao Zedongin aikana vielä karkoitetuksi maaseudulle kahdeksi vuosikymmeksi. Jos tarkastellaan Kiinan nykyistä henkistä ilmapiiriä voidaanko todeta, ettei ajattelun vapauden suhteen ole juuri tapahtunut kehitystä?

”Kyllä. Emme ole edistyneet. Todellakaan emme. Ja perusperiaate on yhä sama. Vallanpitäjät haluavat estää kapinallisten äänien kuulumisen. He haluavat vaientaa ja tuhota ne. Todellista ja avointa keskustelua ei sallita. Miksi ajatusten vaihto, alas istuminen ja puhuminen, on niin kauhean vaikeaa?”

Tiananmenin aukion näyttely olisi voinut tarjota tilaisuuden siihen. Taiteilijakeskusteluja suunnitellaan. Oletko sinä saanut kutsua?

”Ei, en ole saanut virallista kutsua. Luulen, etteivät järjestelyihin osallistuvat kiinalaiset halua nähdä naamaani siellä. Kulttuuriministeriäkin luultavasti hävettäisi. Mutta sehän olisi hyvä asia. Heidän pitäisi kutsua minut.”

Jos tämän saksalaisen näyttelyn yhteydessä ei käydä aitoa kriittistä dialogia, mitä virkaa sillä sitten edes on?

”Kai se on parempi kuin ei mitään. Onhan Saksalla ainakin kauniita esineitä esiteltäväksi. Kysymys kuitenkin kuuluu: kuinka voimme kytkeä sen tämän päivän todellisuuteen? Muussa tapauksessa kyse on vain hallitusten välisestä muodollisesta eleestä. Olemmeko me kiinalaiset valmiita omaksumaan valistuksen arvot? Emme, edes vuosisatoja valistuksen ajan jälkeen emme ole valmiita omaksumaan niitä. Siinä mielessä on kiinnostavaa, että kaikista maailman paikoista näyttely järjestetään juuri täällä! Koska nykytilanne Kiinassahan on järjetön. Jos minun olisi annettava nimi ajallemme, sanoisin, että tämä on järjettömyyden aikakausi.”

Artikkelin suomennos Elsi Hyttinen.

teksti Henrik Bork / Süddeutsche Zeitung / The interview people

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu