Jalkapalloa 
taistelujen keskellä?

Poliittisten kiistojen repimä Turkki havittelee suurkisoja.

Turkki on ilmoittanut hakevansa sekä kesän 2020 olympiakisoja että saman kesän jalkapallon EM-kisoja. Jos olympialaiset tai jalkapallokisat myönnetään Turkille, kisojen historiassa saatetaan olla ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa ne järjestetään sisällissotaa käyvässä maassa.

Tutkija-kirjailija Haluk Gerger varoittaa erityisesti kurdialueen uutisia välittävän Firat News -uutistoimiston haastattelussa Turkin olevan ajautumassa kohti sisällissotaa. Kaakkois-Turkissa, eli Pohjois-Kurdistanissa, on käyty sisällissotaa jo parikymmentä vuotta. Vaarana on, että sota laajenee koko Turkkiin.

Kansainvälisen yhteisön huomio kiinnittyy nyt Syyriaan, jonka taisteluista ja epävarmasta tulitauosta raportoidaan päivittäin. Kotimaisten ongelmiensa kanssa kompuroiva Turkki esitetään maana, joka rakentaa rauhan Syyriaan ja estää Muslimiveljeskunnan nousun valtaan.

Todellisuus Turkissa on toinen. Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan tunnusti hiljattain Dersimin massamurhat: vuonna 1938 murhattiin kymmeniätuhansia kurdisiviilejä. He olivat alevimuslimeja, joka on yksi shiialaisuuden laji.

Erdogan ei pitänyt vastuullisena Turkin valtiota vaan Kemal Atatürkin CHP-puoluetta, jonka perustaman järjestelmän nykymuotojakin maltillista islamismia edustava Erdogan vastustaa.

Syyrian nykyjohto, Bashar al-Assad ja Ba’ath-puolue, ovat myös aleveja. Alevi-uskonto on sufi-islamin ohella kaikkein kau-impana enemmistönä olevasta sunni-islamista. Jotkut pitävät alevi-uskontoa enemmän filosofiana kuin uskontona.

Turkin alevien joukossa on sekä turkkilaisia että kurdeja. Heidän tarkkaa lukuaan ei tiedetä. Heitä saattaa olla kymmenen prosenttia maan asukkaista.

Sekä Syyrian että Turkin asukkaista enemmistö on sunnimuslimeja. Syyriassa vähemmistönä olevat alevit hallitsevat sunneja. Turkissa poliittinen johto on sunnien käsissä, ja alevien asema on niin vaikea, että monet jopa salaavat uskontonsa.

Syyriaan julistettu aselepo näyttää horjuvalta. Sisällissodan syttymistä sunnien ja alevien välille pelätään. Turkki ei tällaisessa tilanteessa suinkaan olisi rauhanturvajoukkoja lähettävä valkoinen kyyhkynen. On olemassa suuri vaara, että sunni-alevi-sota leviäisi Syyriasta myös Turkkiin.

Eri tahot valmistautuvat Bashar al-Assadin jälkeiseen aikaan. Syyrian kurdit valmistelevat itsehallintoa tavoitteena samanlainen autonomia kuin Irakin kurdeilla. Myös Turkin kurdit valmistautuvat muuttuvaan tilanteeseen.

Turkin valtio puolestaan yrittää estää kurdeja organisoimasta toimintaa. Kurdipoliitikkoja vangitaan 50–100 henkilön päivävauhdilla. Tällä hetkellä heitä on kaltereiden takana lähes viisitoistatuhatta.

Turkin lain mukaan heidät pitäisi viedä nopeasti oikeuteen. Käytännössä näin ei kuitenkaan tapahdu, koska poliittisia oikeudenkäyntejä hoitavat erikoistuomioistuimet ovat ruuhkautuneet, eivätkä syyttäjät ehdi valmistella juttuja.

Jos valta vaihtuu Syyriassa, Syyrian kurdit ovat valmiit aloittamaan oman kansannousunsa. Sen leviämistä Turkin kurdien keskuuteen vaikeuttaa johtajien istuminen vankilassa. Vaikka ihmisillä olisi kuinka valtava tarve muutokseen, massat eivät vyöry kadulle itsestään, vaan jonkun on organisoitava mielenosoituksia.

Lähi-itä on monikulttuurinen alue, jossa monet uskonnot ja etniset ryhmät ovat eläneet satoja vuosia rauhanomaisessa rinnakkaiselossa. Uskonnolliset konfliktit tulivat vasta poliittisten ongelmien jälkeen.

Nyt näyttää siltä, että Turkki ei ole maa, jossa voisi järjestää olympiakisoja tai jalkapallon EM-kisoja.

Kristiina Koivunen

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *