Ja kuka maksaa veronalennukset?

Tämän vuoden ennakonpidätystodistukseni perusteella arvioituna kuulun siihen kansanosaan, jonka tehtävänä on rahoittaa nämä veroalet.

Vaikka olisi viettänyt koko viime syksyn kirjaimellisesti peiton alla, tuskin olisi välttynyt kuulemasta, että hallitus päätti laskea veroja. Sama meno varmaan myös jatkuu, sillä kolme suurinta puoluetta ovat eduskuntavaalikampanjoissaan lähinnä keskittyneet nokittelemaan ensi vaalikauden veroalen suuruudella. Tätä kirjoitettaessa tässä keisarin uusilla vaatteilla käytävässä räsypokerissa on päästy kahden miljardin euron pottiin, mutta se ei vielä ensinkään riitä esimerkiksi takapiruna toimivalle Akavalle, joka vaatii kolmen miljardin veroalennuksia.

Seuraan keskustelua sanattoman kauhun varassa, sillä tämän vuoden ennakonpidätystodistukseni perusteella arvioituna kuulun siihen kansanosaan, jonka tehtävänä on rahoittaa nämä veroalet. Verotukseni nimittäin nousi melkein seitsemän prosenttia viime vuoteen verrattuna. Osa korotuksesta kyllä selittyy muilla syillä, mutta vain osa, joten vielä suurempiin veronalennuksiin minulla ei oikein olisi varaa.

Onneksi en ole yksin huolieni kanssa. Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen arvioi tammikuussa Kalevassa sisäministeriön laskelmien perusteella, että kahden miljardin euron veronalennukset aiheuttaisivat kunnille 660 miljoonan euron menetykset verotuloihin ensi vaalikauden aikana. Helsinki menettäisi 76,5 miljoonaa euroa, eli lähes kolme kertaa enemmän kuin seuraavaksi suurimmat maksajat Espoo ja Vantaa, joiden menetys olisi laskelmien mukaan noin 27 miljoonaa euroa.

Koska kunnilla on kuitenkin valtiolta saatavasta tuesta riippumatta velvollisuus hoitaa kuntalaisten peruspalvelut, niille jäisi vaihtoehdoksi joko nostaa kunnallisveroa tai palvelumaksuja. Helsinkiläisenä kahden lapsen perheen isänä tämä ei juuri naurata.

Ilmeisesti joidenkin kansalaisten verotus myös oikeasti kevenee tänä vuonna. Edellisen perusteella nämä jotkut eivät kuitenkaan kuulu kasvukeskuksissa asuviin perheisiin.

Kyseessä on sikälikin aika vakava ongelma, että perheellisenä akateemisesti koulutettuna ammattilaisena minunhan tulisi olla juuri sitä porukkaa, jota nykyisen hallituksen pitäisi tukea. Tai sanotaanko niin päin, että on vaikea kuvitella, miten tarjolla olevista puolueista saisi kasattua hallituksen, joka olisi minun kannaltani parempi – siis puolueisiin liittyvien perusoletusten mukaan arvioituna. Huonosti on kuitenkin käynyt lähes joka rintamalla.

Jos nykymeno on siis parasta, mitä ylipäätään on tarjolla, saattaa minulla olla todellisia vaikeuksia motivoitua äänestämään tulevissa eduskuntavaaleissa. Mielenkiinnon ylläpitämiseksi pitääkin ehkä kokeilla sellaisen puolueen äänestämistä, joka ei missään tapauksessa kannata sitä, mitä itse haluaisin.

Kyseeseen voisi tulla vaikkapa jonkinlainen kansallismielisten, itsekkäiden äärikapitalistien ja pääkaupunkiseutuvastaisten eläkeläisten puolue, joka siis aivan ehdottomasti haluaisi… hetkinen… laskea veroja. Edellisissä eduskuntavaaleissa tarjolle asettuneen kirjavan puoluekatraan perusteella arvaan, että tällainenkin puolue vielä löytyy.

Mattias Erkkilä, mattiase@suomi24.fi

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu