Itkevien karhujen maassa

Kaakkois-Aasian maissa kaikki liikkuva pistetään poskeen. Mustakarhun kohtaloksi koituu sen maine karvaisena viagrana.

Varhaisena sunnuntaiaamuna istuu hämärässä salissa viitisenkymmentä ihmistä. Odotetaan shown alkua. Puheensorina on vaimeaa, mutta innostunutta. Äkkiä kolme miestä työntää kuljetuskärryllä väkijoukon keskelle selällään makaavan karhun. Isokokoisen mustaturkkisen kontion silmät pälyilevät ympäristöä ja suusta kuuluu murinaa. Karhun valtavat käpälät on sidottu ja eläin on ilmeisesti huumattu liikkumattomaksi.

Olemme parin miljoonan asukkaan Hai phongin satamakaupungissa Pohjois-Vietnamissa. Tapahtumapaikka on yksi maan noin kahdestasadasta karhuravintolasta, missä tuhansista aasianmustakarhuista juoksutetaan elävältä sappinestettä asiakkaille tarjottavaksi. Karhusapan uskotaan parantavan lähes kaikkia sairauksia ja lisäävän ennen kaikkea miesten potenssia.

Laverilla makaavan karhun vatsassa on paljaaksi ajeltu kohta, mistä pikkutakkinen mies pistää kookkaan piikin läpi. Kumiletkua pitkin alkaa hiljaksiin valua mustaa nestettä. Noin puolen tunnin kuluttua liuosta on kertynyt tarpeeksi, muutama desi. Sitten sapa sekoitetaan kirkkaaseen viinaan ja veteen.

Paikan omistaja, vanha herra Ong Phe, jakaa juoman pienissä laseissa paikallaolijoille. Maljoja kilistellään. Karhu työnnetään reporankana takaisin häkkiinsä.

Suomen kokoisessa Vietnamissa maan 85-miljoonainen väestö kasvaa nopeasti. Lähes 10 prosentin vuotuinen talouskasvu on onnistuneesti nostanut miljoonia ihmisiä keskituloisten kastiin. Heidän kulutuskysyntänsä kohdistuu aiempaa enemmän myös villieläimistä saataviin statustuotteisiin ja -hyödykkeisiin.

Vietnamissa erityisesti kansainvälistyminen ja globalisaatio lisäävät eläimiin kohdistuvia paineita. Kiinassa ja Etelä-Koreassa noin sadalla miljoonalla keskituloisella tai varakkaalla henkilöllä on lähes määrätön halu ostaa eläinrohtoja, joita kiinalaisen lääketieteen mukaisesti käytetään mitä erilaisimpiin vaivoihin.

Köyhemmästä Vietnamista kuljetetaan satojatuhansia villieläimiä elävinä tai kuolleina rajan yli Kiinan puolelle, joko laittomasti tai hallinnon myöntämillä luvilla.

Myöhemmin Ong Phe esittelee karhujen säilytystilaa. Lähes pimeässä kivivarastossa on parikymmentä rautahäkkiä ja kussakin yksi karhu. Osa karhuista makaa häkin pohjalla, osa ynisee tai parkuu kipujaan, osa heijaa edestakaisin pakkoliikkeitä ja hakkaa kuonoaan häkkiä vasten.

”Vietnamissa on paljon ihmisiä ja heidän on jotenkin hankittava elantonsa”, kertoo kirjanpitäjänä työskentelevä Son Nguen. ”Kun karhut loppuvat löytävät ihmiset jonkun toisen tulolähteen. Ja onko asiassa mitään sen kummempaa kuin teillä Suomessa. Luin lehdestä, että pohjoismaissa tarhataan kettuja eikä niitä edes voi syödä!”

”Varsinkin kuun lopussa syön koirapaistia, se tuo onnea raha-asioissa. Apinan aivojen syönti taas lisää älykkyyttä”, Son Nguen kertoo.

Hanoista 200 kilometriä länteen, Cuc Phuongin sademetsien suojelualueella, voi yöpyä perinteiseen vuoristolaistyyliin rakennetuissa puisissa paalumökeissä tavanomaisen hotellin sijasta.

Sinimustan pimeyden laskeuduttua alkaa kaskaiden ja muiden hyönteisten sekä sammakoiden monisävellajinen ja huumaavan voimakas konsertti. Sekaan mahtuu villisikojen karjahtelua sekä villiintyneitten koirien ulvontaa. Mutta vasta pilkkopimeässä kaislasängyllä maatessa kuultu tiikerin etäinen murahtelu kruunaa illan.

”Nyt ollaan tosi kaukana kaikesta muusta”, vaimoni toteaa, ja on harvinaisen oikeassa.

Seuraavana päivänä retkellä ylelliseen trooppiseen metsään kuva eläinparatiisista kuitenkin muuttuu. Puistosta puuttuvat lähes kaikki isommat eläimet, apinat, sivetit, petolinnut, kissaeläimet ja karhut. Yöllinen tiikerin murahtelukin oli paikan ainoan, vangitun yksilön ääntelyä.

Matkailija voi lompakollaan ja käyttäytymisellään vaikuttaa erityisesti Vietnamissa siihen, että maan rikas luonto säilyy myös tulevaisuudessa. Jos suojelualueilla käy ulkomaisia turisteja, alueiden merkitys kasvaa myös vietnamilaisten omissa silmissä ja avaa lisämahdollisuuksia luontoon perustuvalle matkailulle.

Villieläimistä valmistettuja ruokia ja juomia kannattaa välttää aina. Tosin miehelle tilanne on vaikeampi, koska villieläinviinoja usein tarjotaan vieraalle. Tällöin voi kuitenkin kohteliaasti sanoa ei ja vedota siihen, että kuun kierron tämä vaihe ei meillä ole nyt sopiva aika alkoholin nauttimiselle!

Riku Cajander

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu