Israel on aina oikeassa

Tasapuolinen media ei kelpaa Israelille. Maan PR-koneisto ei kaihda mitään keinoja saadakseen hasbaransa läpi.

Kun Israelin armeija valtasi Freedom Flotilla -avustussaattueen 31. toukokuuta aamuyöllä kansainvälisellä merialueella, sen ensimmäisiä toimia oli valokuvaajien muistikorttien takavarikointi. Yksi kuvaaja surmattiin ampumalla suoraan otsaan hänen yrittäessään valokuvata verilöylyä.

Israelin propagandan tavoite on hallita koko viestintäketjua. Niinpä Freedom Flotillan tapahtumista on lehdistöön päässyt lähes yksinomaan Israelin armeijan tiedotusyksikön sensuroimaa aineistoa.

Toimillaan Israel asettuu poikkiteloin länsimaissa yleisesti hyväksytyn liberalistisen lehdistökäsityksen kanssa, johon kuuluu kiistatilanteissa eri osapuolten tasapuolinen kuuleminen.

Suomessa journalistin ohjeissa tätä kutsutaan samanaikaisen kuulemisen periaatteeksi.

Israelin armeijan tiedotusyksikkö on Spokesperson unit. Sen palveluksessa on yli 500 tiedottajaa, joista 60–70 on kantahenkilökuntaan kuuluvia ammattilaisia ja loput varusmiehiä ja -naisia.

Yksikön tiedotuksessa sovellettiin Freedom Flotillan tapauksessa kahta Israelin propagandan perusstrategiaa: kaikki Israelin kritiikki on antisemitismiä, ja kriitikot joko ovat terroristeja tai tukevat heitä.

Siksi Spokesperson unitin kansainväliselle lehdistölle välittämä aineisto laivoilta oli valikoitu ja leikelty antisemitismi- ja terrorismiväitteiden tueksi. Valokuvat ja videot sekä leikellyt laivaradiokeskustelut palvelivat tätä päämäärää.

Maailmalle tulvi kuvia Hizbollahin ritsoista ja putkenpätkistä sekä Auschwitz-viittauksen sisältänyt laivaradiokeskustelu.

Kiireessä tiedotusyksikkö tosin oli huolimaton, kun ritsakuvien exif-tiedot eivät vastanneet tapahtuma-aikoja vaan viittasivat lavastuksiin.Verilöylyn seurausten paljastuttua Israel joutui puolustuskannalle, ja selityksiä eli hasbaraa alettiin keksiä.

Tiedotusvälineiden saadessa Israelin valikoimaa ja leikkelemää aineistoa niiden edellytetään julkaisevan sen sellaisenaan. Mikäli ne eivät tee näin, Israelin tukijat aloittavat kampanjoinnin tiedotusvälineitä vastaan syyttäen niitä puolueellisuudesta.

Näin kävi Suomessakin. Ei riittänyt, että Israelin propaganda-aineistoa julkaistiin ja Israelin hallituksen edustaja sekä Suomen suurlähettiläs Avi Granot puolustelivat näkyvästi televisiossa laivojen merirosvomaista valtausta kansainvälisellä merialueella.

Helsingissä järjestettiin 10. kesäkuuta Israelia tukeva mielenosoitus, jossa hyökättiin tiedotusvälineitä vastaan syyttäen niitä puolueellisuudesta ja palestiinalaisten suosimisesta. Mielenosoitusjulisteissa luki ”Lehdistö, pelkäätkö totuutta?” ja ”Mediaan tasapuolisuutta”.

Mihin väite puolueellisuudesta perustui – onko sen tueksi tutkimustietoa? Epävirallisen Israel-ystävyystoimikunnan edustaja pastori John Remes puolustaa hyökkäystä.

”Israel esitetään roistona, hyökkääjänä, valloittajana, miehittäjänä, palestiinalaisten kurjuuteen syypäänä. On ikään kuin muotiasia mollata ja syyllistää Israel! Näinhän tapahtui Hitlerinkin valtaannousun aikoihin, antisemitismi kasvoi kasvamistaan, ja juutalaiset olivat syyllisiä kaikkeen”,

Remes syyttää mediaa antisemitismistä ja katsoo laivaoperaation olleen terrorismin vastaista taistelua.

”Miksi Israelin tulee puolustautua terrorismia vastaan? Miksi palestiinalaiset vihaavat ja haluavat täysin tuhota Israelin? Laivalla, jolla yhteenotot tapahtuivat, oli todistettavasti koulutettuja terroristeja, joilta kaikilta löydettiin taskusta samansuuruinen palkkiosumma rahaa, että he osallistuisivat israelilaisten vahingoittamiseen.”

”Turkkilainen IHH-järjestö, jonka organisoima laivalähetys oli, on todistettavasti läheisessä yhteydessä al-Qaidaan, joka terroristeja kouluttaa. Lähteet löytyvät kaikki internetistä. Milloin kuullaan myös Israelin raportit asiasta, ennen kuin tuomitaan ja syyllistetään?” Remes kysyy.

Tutkimustietoa tiedotusvälineiden puolueellisuudesta Remes ei pyynnöstä huolimatta esittänyt.

Väite puolueellisuudesta voidaan kokea syytteeksi hyvän journalistisen tavan loukkaamisesta.

”Väite on mieletön. Armeijan erikoisjoukkojen hyökkäys avustuslaivaa vastaan on ilman muuta uutisaihe. Sikäli kuin olen seurannut raportointia, asiat kerrottiin niin kuin ne tapahtuivat. Jos Israelin virallinen linja ja sen tukijat pitävät mediaa puolueellisena, unohtuu että veriteoissa hyökkääjä tuomitaan säännönmukaisesti”, sanoo Kalevan päätoimittaja Markku Mantila.

”Tässä konfliktissa Israel käytti ylimitoitetusti voimaa. Hamas ei varmasti ole synnitön sekään, mutta vaikutelmaksi jää Israelin liipasinherkkyys”

Yleisradion uutisten toimituspäällikkö Marjo Ahonen vastaa samoin: ”Yle Uutiset noudattaa Lähi-idän uutisoinnissaan samoja journalistisia periaatteita kuin muussakin uutisoinnissaan. Puolueeton uutisointi on yksi keskeisiä periaatteitamme. Haastattelimme Israelin suurlähettilästä ja olemme kertoneet Suomessa järjestetyistä palestiinalaisia ja Israelia tukevista mielenosoituksista.”

”Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti herättää voimakkaita tunteita myös Suomessa. Kun aihe nousee uutisotsikoihin, voimme olla varmoja toimitukseen tulvivasta palautevyörystä”, Ahonen kertoo.

”Palautetta tulee niin Israelin kun palestiinalaistenkin kannattajilta. Kummassakin uutisointia syytetään lähes poikkeuksetta puolueellisuudesta. Suhtaudumme siihen vakavasti ja analysoimme uutisointimme tasapuolisuutta toimituskokouksissamme.”

”Gazan avustuslaivoihin liittyvän uutisoinnin yhteydessä olemme kertoneet yhdeksän ihmisen hengen vaatineesta välikohtauksesta kansainvälisellä merialueella. Taustoitimme uutista kertomalla niin avustuslaivoilla olleiden kuin Israelinkin näkemykset tapahtuneesta. Työssä käytimme kansainvälisten uutis- ja kuvatoimistojen materiaalia ja ennen muuta Jerusalemissa työskentelevän toimittajamme juttuja”, Ahonen sanoo.

”Median toimintaa olemme käsitelleet myös uutisoidessamme Reutersin kuvatoimistoon kohdistuneista epäilyistä. Niiden mukaan Reuters olisi rajannut avustuslaivalla otettuja kuvia niin, että laivan matkustajien hallussa olleita teräaseita ei näkynyt kuvissa.”

Israelin mediapropagandaa tutkinut Tapio Kujala pitää suomalaista julkista keskustelua Lähi-idästä laimeana, konsensushenkisenä ja rauhanhakuisena vailla todellista pohjaa.

”Jopa Israelin oma media esittää kovempaa kritiikkiä maan armeijan tekemisistä kuin mitä meidän lehdistössämme näkee”, Kujala arvioi. Hän on käynyt usein Israelissa ja palestiinalaisalueilla.

”Israel pääsee suomalaisessa mediassa helpommalla kuin rasistinen Etelä-Afrikka aikoinaan”, Kujala vertaa. Pieni fundamentalistiuskovaisten joukko painostaa mediaa. Tasapuolisuudesta on vaikea puhua, kun toisen osapuolen väkivalta on moninkertaista.

Kujala on laskenut Amnesty Internationalin vuosikirjoista kuolleiden ja haavoittuneiden määriä. Niistä näkyy, että ritsat ja putkenpätkät eivät pärjää huippumodernille ilma-aseelle, ohjuksille ja lasertähtäimin varustetuille automaattiaseille.

”Journalistien pitäisi nykyistä enemmän tukeutua kansainväliseen oikeuteen, missä on selkeitä päätöksiä sotarikoksista, kollektiivirangaistuksista ja miehittäjän velvollisuuksista siviiliväestöä kohtaan. Lähtökohtana voisi olla siviiliväestön puolella oleminen, koska viattomat siviilit ovat Lähi-idässäkin olleet laajamittaisimman ja raaimman väkivallan kohteena”, Kujala sanoo.

Lue myös Susanna Kuparisen artikkeli Kuka huijaa?

Jorma Mäntylä

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu