Isä on parasta arkea

Joskus mietin, millainen elokuva omasta elämästäni tulisi.

Joskus mietin, millainen elokuva omasta elämästäni tulisi. Olisinko supersankari, joka lopulta pelastaa maailman, vai amerikkalaisten teinielokuvien syrjäänvetäytyvä luuseri ja nörtti, joka viettää vapaa-aikansa kirjoja lukien ja tietokonetta näpräten?

Useimpina päivinä elokuvani olisi arkista ja tylsää katsottavaa. Monia samankaltaisia tarinoita toinen toisensa jälkeen, vain pienet yksityiskohdat erottaisivat ne toisistaan.

Aamulla herään, lähden kouluun, tulen koulusta, teen läksyt, syön ja menen nukkumaan. Tämän rungon lisäksi päivääni mahdollisesti sisältyy kavereiden tapaamista ja jonkinlaista ajanviettoa perheen kanssa, oli se sitten ruuanlaittoa, telkkarin katselua tai urheilua. Elokuvana tämä kaikki olisi kovin tavallista ja yllätyksetöntä, tylsää.

Tylsien päivien elokuvat saavat hiemankin tapahtumatäyteisemmän päivän tuntumaan mahtavalta, kuin kevyeltä musikaalilta. Musikaalipäivät luovat hyvää mieltä ja muistuttavat, että harmaasta arjestakin voi tehdä hauskaa. Se on usein itsestä kiinni.

Sen sijaan, että istuisin koko illan nenä kiinni kirjassa, voisin tavata kavereita ja viettää aikaa perheen kanssa.

Tämän kun muistaisi, elämäni voisi olla yhtä musikaalia, eikä tarvitsisi ahdistua arjen harmaudesta. Tosin voisi myös olla, että musikaalielämäkin muuttuisi äkkiä arkiseksi ja pitäisi saada aina vain lisää toimintaa.

Isänpäivänä Porin lastenkulttuurikeskus järjestää animaatiotyöpajan, jossa isillä ja lapsilla on mahdollisuus yhteistyönä koostaa animaatiota arjen pienistä sattumuksista.

Oman elämäni elokuva on siis oikeasti mahdollista tehdä animaation muodossa. Kaiken lisäksi tämä tapahtuu isän kanssa yhteistä aikaa viettäen, jota ei aina ole tarpeeksi sinä niin tavallisena ja tylsänä pitämässäni arjessa.

Kirjoittaja on TET-harjoittelija.

Animoi arki -työpaja 14.11. kello 11–15.30 Porin taidemuseossa. www.taikalamppu.fi

Valpuri Alanen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu