Intia työllistää maaseudun

Uusi laki takaa palkkatyön 40 miljoonalle maaseudun perheelle.

Intian parlamentti teki historiaa viime elokuussa, kun se hyväksyi lain, joka takaa kaikille maaseudun köyhille tietyn määrän palkkatyötä vuodessa. Parlamentti tarttui reippain kourin kahteen maata runtelevaan ongelmaan: köyhyyteen ja työttömyyteen.

Maan edellinen hallitus kärsi tappion vuoden 2004 parlamenttivaaleissa. Ihmiset olivat tyytymättömiä paisuvaan työttömyyteen. Nykyisten hallituspuolueiden yhteenliittymä, United Progressive Alliance, lupasi ihmisille töitä, se oli heidän vaalikampanjansa runko.

Uusi laki varmistaa jokaiselle maaseudun varattomalle kotitaloudelle sata päivää palkkatyötä vuosittain. Palkka on vähintään 60 rupiaa eli 0,12 euroa päivässä. Intian maaseudun asukkaille summalla on merkitystä.

Koko järjestelmä maksaa arviolta 440 miljardia rupiaa eli 8,2 miljardia euroa. Sitten kun laki kattaa koko maan, siitä hyötyy 40 miljoonaa maaseudun perhettä. Aluksi työtakuu on voimassa 200 piirikunnassa, viiden vuoden päästä kaikkialla Intiassa.

Lain mukaan kuka tahansa maaseudulla asuva aikuinen voi ottaa yhteyttä paikallishallintoon ja pyytää työtä. Viranomaisten on järjestettävä henkilölle sata työpäivää tai maksettava työttömyyskorvausta. Korvaus on korkeintaan puolet minimipalkasta. Jos hakijalle ei anneta työtä tai makseta työttömyyskorvausta, hän voi turvautua oikeuslaitoksen apuun. Näiden seikkojen vuoksi laki on ainutlaatuinen verrattuna kaikkiin työllisyysohjelmiin, joita eri maissa on.

Työllisyysohjelmat toteutetaan hajautetusti. Keskushallinto perustaa oman työllisyystakuurahastonsa ja neuvoston, joka sääntelee osavaltioiden työllisyysohjelmia.

Työllisyysohjelmien suunnittelu ja toteutus on ihmisten itsensä ja heitä edustavien laitosten käsissä. Yksityisten firmojen käyttö ohjelmissa on kielletty, samoin ihmistyötä korvaavien koneiden. Gram sabha (’kyläkokous’) valvoo toimeenpanoa ja tekee tarkastuksia ja gram panchayat (’kyläneuvosto’) säilyttää kyläkokouksen työhön liittyviä asiakirjoja, ne ovat kaikkien nähtävillä.

Laki sallii muun muassa työt, jotka liittyvät vesihuoltoon, pieniin kastelujärjestelmiin, maan ottamiseen hyötykäyttöön ja maaseudun teihin.

Lain vaatimusten toimeenpano on vähintään haasteellista. Intia on valtava maa ja mukana on monia eri tahoja, joiden toiminta on sovitettava yhteen. Uudessa järjestelmässä liikkuu myös ennen näkemättömän runsaasti rahaa ja huolena onkin saada varat kulkemaan aiottuun tarkoitukseen. Ensimmäistä kertaa julkinen valta ei valitse hankkeen kohderyhmää eikä suuntaa palvelua heille, joten työhön oikeutettujen on itse tiedettävä oikeuksistaan ja tunnettava lain keskeiset osat.

Laki edellyttää säännöllistä sosiaalista tilintarkastusta varainkäytön läpinäkyvyyden turvaamiseksi sekä asiakirjojen julkisuutta, työkorttien ylläpitoa ja niin edelleen. Lain rikkojille on myös säädetty rangaistukset. Lisäksi hallitus tekee hartiavoimin työtä levittääkseen tietoa laista mahdollisimman laajalle.

Lakialoitetta myös vastustettiin, enimmäkseen rahasyistä, sillä maaseudun työllistämiseen käytetyt varat kasvavat nykyisestä 51 miljardista rupiasta 440 miljardiin rupiaan eli 958 miljoonasta eurosta liki 8,3 miljardiin euroon. Rahapulaan vetoaminen on kuitenkin naurettavaa, sillä lain kustannukset ovat vain noin 1,6 prosenttia bruttokansantuotteesta. On myös huomattava, että vuosina 2004–5 Intia käytti sotilasmenoihin 550 miljardia rupiaa, 10,3 miljardia euroa, ja erilaisiin tukiaisiin 450 miljardia rupiaa eli 8,4 miljardia euroa.

Lähes kaikki väestöryhmät Intiassa pitävät lakia ainutlaatuisena avauksena. Taloustieteilijät, aktivistit ja puolueväki ovat kääntyneet kannattamaan näkemystä, jonka mukaan köyhille ihmisille annettu takuu työllistymisestä on tehokkain keino ratkaista laajamittaisen köyhyyden, pitkäaikaisen aliravitsemuksen ja kaikkialle ulottuvan työttömyyden aiheuttamia ongelmia. Aloite voi myös pysäyttää ihmisten muuton pois kylistä, parantaa kylien elämän ja ympäristön laatua.

Ensimmäistä kertaa itsenäisyytensä aikana Intiassa on voimassa laki, joka ottaa työllistämisvallan pois poliitikoilta ja muuttaa sen kansalaisille kuuluvaksi oikeudeksi. Nyt ihmiset voivat vaatia työtä, ja jos he eivät saa sitä, he voivat valittaa asiasta, äärimmäisessä tapauksessa haastaa hallinnon oikeuteen.

Lopultakin Intia piti poliittisen lupauksensa ja täytti velvollisuutensa antamalla maan miljoonille köyhille ihmisille heiltä vuosikymmeniä kielletyn oikeuden.

Kirjoittaja on intialainen maatalous- ja kauppapolitiikan analyytikko. Intia aloittaa työllistämisohjelman virallisesti 2.2. Artikkelin on englannin kielestä suomentanut Jaana Airaksinen.

Bhaskar Goswami

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu