Insinöörirunoutta

Poesian julkaisupolitiikka on yhdistelmä matemaattisen tarkkaa räätälintyötä & korkealentoista boheemiutta.

Filosofi Walter Benjaminin mukaan voidakseen olla solidaarinen massoille kirjailijan on paitsi kirjoitettava myös oltava insinööri.

Insinöörillä Benjamin tarkoittaa kirjailijaa, joka ei ainoastaan kirjoita tärkeistä asioista, räyhää ja pauhaa, vaan joka kirjallisella toiminnallaan pyrkii myös muuttamaan kirjallisen tuotannon ehtoja. Näin Benjamin esittää kirjoittajille vain yhden vaatimuksen: vaatimuksen tarkastella omaa asemaansa siinä prosessissa, jossa esimerkiksi kirjoja tuotetaan.

Suomessa ei ole viime aikoina näkynyt valoa tämän tunnelin päässä. Vaikka meillä kirjoitetaan ja julkaistaankin ihan kelpo kirjallisuutta, ei skandinaavisille mediajäteille kirjoittavia kirjailijoita voi insinööreinä pitää.

Joukkoa runoilijoita sen sijaan voi. Osuuskuntamuotoisen Poesia-kustantamon runoilijat tekevät sen kaiken: he jakavat runojaan vapaasti netissä, omistavat kustantamonsa, kustannustoimittavat toistensa kokoelmat palkatta ja muuttavat teoksensa materiaalisiksi kirjoiksi silloin, kun lukijat niin haluavat.

Ja kaikesta tästä insinöörityöstä huolimatta – tai ehkä sen ansiosta – he tuottavat monipuolista ja laadukasta runoutta, josta jopa palkintolautakunnat pitävät. Osa teoksista tarjoaa muotokokeiluja: mukana on kielipelejä, typografista kunnianhimoa, runollisia kollaaseja ja löydettyä materiaalia.

Mitään lajiuskollisuutta kustantamo ei kuitenkaan harrasta: kokoelmiin mahtuu myös perinteisempiä ilmaisumuotoja, aforismejakin sekä esseen ja proosarunon väliin sijoittuvaa tekstiä.

Poesian toiminnassa on jotain puhdistavaa: kun työtä tehdään vain jos halutaan tai vain jos se koetaan tärkeäksi, ollaan lähellä ihmisenä olemisen ja taiteen tekemisen peruskysymyksiä. Miksi minä teen tätä kaikkea, kenelle sitä teen ja kenen kuuluu keittää kahvini, kun minä kirjoitan?

Ja nyt varmasti joku tekijänoikeusaktivisti sieltä takarivistä jo huutaa, että ilmaisuus on illuusio, että mikään ei ole ilmaista ja että täytyy runoilijankin syödä. Niin täytyy, ja juodakin pitää, mutta aika mainiota tavaraa näyttää syntyvän myös apurahoilla ja muilla vaihtoehtoisilla tulonlähteillä, joita soisi kehitettävän entisestään.

Tätä nimittäin tarkoittaa sivistysvaltio: kulttuurilla on myös sivistystehtävänsä, jota edistetään parhaiten sillä, että valtio ja yksityinen sektori – kuten säätiöt – tukevat vaikkapa runouden kirjoittamista ja sitä kautta sen saatavuutta.

Saatavuus nimittäin tarkoittaa myös yleisöä. Kun este tarttua runokirjaan ei ole sen hinnassa, runous voi yllättää myös niitä, jotka eivät runokirjoja osta. Tästä hyötyy runoilijakin, ihminen, joka on halunnut jakaa kirjoituksensa muille.

Osa Poesian kokoelmista sopiikin myös niille, jotka eivät koskaan ole runoja lukeneet, mutta ehkä vain osa. Selvitä itse, missä menee raja – sen kun voi tehdä netissä. Itse kokeilin 9-vuotiaan kanssa, ja testi toimi. Runous eli.

_______________

Poesian peruspilarit

• Poesia on vuonna 2010 perustettu osuuskuntamuotoinen kustantamo.

• Jäseniä osuuskunnassa on 15.

• Sen tavoitteena on julkaista noin 10 kirjaa vuodessa.

• Osuuskunnan itse nimeämät periaatteet ovat: yhteisöllinen toimitustyö, taiteellinen tinkimättömyys, ekologisuus ja teosten vapaa saatavuus.

• Kaikki teokset ovat vapaasti ladattavissa, mutta niitä voi myös ostaa kirjamuodossa.

_______________

Leipää runoilijan suuhun

Millä ihmeellä Poesian runoilijat elävät, runoilija Henriikka Tavi?

“Hyvin harvassa ovat ne suomalaiset kirjailijat, jotka elävät tekijänoikeustuloilla. Runoilijoissa niitä ei ole juuri lainkaan. Todellisuudessa kirjailijoista suurimman osan toimeentulo koostuu apurahoista ja erilaisista kirjallisuuteen liittyvistä tai liittymättömistä pikkuduuneista, opetuksesta, käännöksistä, esiintymispalkkioista, jotka ovat pieniä, mutta joita kuitenkin vähän maksetaan, ja lehtijuttujen kirjoituspalkkioista.”

Eikö jokainen myynnistä saatava sentti kuitenkin auttaisi?

“Emme usko, että pdf:t mainittavasti vähentävät kirjojen myyntiä. Vapaasti ladattavat pdf:t voi nähdä myös pr:nä. Poesian runot ovat muita helpommin käytettävissä esimerkiksi opetus- tai tutkimuskäytössä. Sen sijaan syventyneempään lukemiseen kirjat tietysti soveltuvat paremmin.”

“Tällä hetkellä toivoisimme kyllä, että myynti vielä vähän vilkastuisi: esimerkiksi toukokuussa ilmestynyt Ensyklopedia on materiaaleiltaan sen verran korkeatasoinen opus, että aika suuri osa osuuskunnan pääomasta on kiinni tuossa kirjassa.”

_______________

Hanna Kuusela

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu