Kvinoa leimautui pitkäksi aikaa köyhien maalaisten inkkarimuonaksi. Vasta viime aikoina se on alkanut nauttia ansaitsemaansa arvostusta.

”Andien alueen ihmisille kvinoa on kultaa. Tai oikeastaan vieläkin arvokkaampaa, kultaa kun ei voi syödä”, toteaa Bolivian luomuviljelijöiden etujärjestön johtaja Oscar Mendieta.

Tuo savikkakasvien heimoon kuuluva, siemeniltään hirssiä muistuttava kasvi tuo elannon tuhansille campesinoille, jotka viljelevät sitä korkealla vuoristossa. Kvinoa kasvaa Andien rinteiden karussa maaperässä, navakoiden yöpakkasten ja päivisin porottavan auringon pieksämänä. Näissä oloissa esimerkiksi maissi tai soija eivät millään menesty.

”Kvinoa, jota ketsuat kutsuvat kiunaksi, aymarat jiuraksi ja espanjaa puhuvat quinuaksi, on oleellinen osa alkuperäiskansojemme kulttuuria, jokapäiväinen työsarka ja hengenpidin”, Mendieta korostaa.

Yhdessä maissin ja perunan kanssa kvinoa muodosti muinoin inkojen ravinnon selkärangan. Se oli inkojen valtakunnassa pyhä kasvi, jota uskonnollisissa riiteissä uhrattiin Intille, auringonjumalalle. Espanjalaiset valloittajat kuitenkin kielsivät kuolemantuomion uhalla niin kvinoan kuin parinsadan muunkin perinteisen ruokakasvin viljelyn.

Kvinoa ei onneksi hävinnyt kokonaan, intiaanit viljelivät sitä vain entistä korkeammalla vaikeapääsyisessä vuoristossa, jonne valloittajilla ei ollut asiaa. Kvinoa kuitenkin leimautui pitkäksi aikaa köyhien maalaisten inkkarimuonaksi. Vasta viime aikoina se on alkanut nauttia ansaitsemaansa arvostusta bolivialaisten keskuudessa, osin kansainvälisen kiinnostuksen heräämisen vuoksi.

”Kvinoa kiinnostaa kansainvälisiä markkinoita monestakin syystä. Ensiksikin se on terveellinen, eksoottinen inkakasvi, josta länsimaiset kuluttajat hakevat herkullista vaihtelua ruokavalioonsa. Gluteenittomana ja helposti sulavana se sopii myöskin monille allergikoille”, Bolivian maatalousministeriön agronomi Yeris Peric kehuu posket hehkuen.

Kvinoaan kohdistuva kansainvälinen kiinnostus ei ole tuonut mukanaan pelkästään onnea ja autuutta. Yhdysvaltalainen Coloradon yliopisto yritti muutama vuosi sitten patentoida keskeisen kvinoalajikkeen itselleen. Patentti kaatui kuitenkin Andien alueen lukuisten maataloustuottajien järjestöjen ankaraan vastustukseen.

”Tilanne oli Andien köyhimpien ihmisten ruokaturvan kannalta erittäin vaarallinen. Gringot yrittivät omia itselleen kasvin, jota alkuperäiskansat ovat viljelleet yli 5 000 vuotta”, luomuviljelijöiden järjestön johtaja Oscar Mendieta muistelee kiihtyneenä.

Vaikka patenttikiista voitettiinkin, ei luomuviljelijöiden tilanne Boliviassa ole ongelmaton.

Valtio ei tue luonnonmukaista viljelyä centavollakaan, sillä eliitti kulkee tukien vuoksi kiltisti Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston talutusnuorassa. Nämä puolestaan edustavat suuryritysten intressejä ja pyrkivät myymään yhä enemmän lannoitteita ja torjunta-aineita kehittymättömiin maihin”, luomupomo puuskahtaa.

Boliviassa luomuna tuotettavista kasveista kvinoaa viedään eniten ulkomaille, itse asiassa lähes koko luomusato päätyy pohjoisamerikkalaisten, japanilaisten ja eurooppalaisten lautasille. Kvinoa sisältää korkealaatuista, maidon valkuaiseen verrattavaa proteiinia, jonka vuoksi se on erittäin hyväksi vegaaneille.

Bolivian itäisillä alankomailla sijaitsevassa Santa Cruz de la Sierran kaupungissa on kasvisravintola, jossa kokkina häärii Juan Jimènez, kvinoan uskollinen ystävä. Su Salud -ravintolaa luotsaava alle kolmikymppinen Jimènez ylistää inkojen ihmesiemenen taivaisiin.

”Keittoihin, patoihin sekä erilaisiin murekkeisiin loistavasti soveltuva kvinoa on kerrassaan erinomainen raaka-aine. Se on herkullista ja terveellistä. Sitä paitsi sen keittoaika on vain vartti”, hyväntuulinen kokki hehkuttaa lappaessaan jättimäisiä annoksia kukikkaille posliinilautasille.

estofado de quinua

eli kvinoamuhennos Juan Jimènezin tapaan

5 perunaa

2 porkkanaa

3 sipulia

200 g kvinoaa

suolaa ja pippuria maun mukaan

loraus öljyä

1,5 dl soijarouhetta

Turvota soijarouhetta vedessä vartin verran. Silppua sipuli ja freesaa se öljyssä pehmeäksi soijan kanssa. Pilko kaikki vihannekset kuutioiksi ja keitä ne suolalla maustetussa vedessä puolikypsiksi. Huuhdo kvinoa kylmässä vedessä ja keitä se kypsäksi omassa kattilassaan (noin 15 minuuttia). Yhdistä sitten kvinoa, sipuli-soijarouheseos sekä vihannekset sekä mausta mielesi mukaan. Sekoita hyvin ja hauduta noin 15 minuuttia. Tarjoa salaatin sekä uunissa paistetun banaanin kyytipoikana.

Restaurante vegetariano Su Salud, Quijarro 115, Santa Cruz de la Sierra, Bolivia. Lounas eli almuerzo maksaa vajaa pari euroa. Suomessa kvinoaa voi kysyä terveys- & ekokaupoista.

Johanna Koskinen