I don´t do happiness

Rikkaat ovat taatusti köyhiä tyytyväisempiä, mutta ovatko he onnellisempia?

Elämä, vapaus & onnellisuuden tavoittelu ovat USA:n itsenäisyysjulistuksen perusoikeuksia. Aikanaan tosin kiisteltiin, olisiko onnellisuuden tavoittelun tilalla pitänyt olla omaisuuden tavoittelu.

Ehkä se vastaisi paremmin todellisuutta. Joskus se, mitä ei mainita, on tärkeintä.

Onhan se onnellisuus hankalaa, kun sitä oikein ajattelee. Kaikki luulevat tietävänsä mitä onnellisuus on, mutta sen määritteleminen onkin aika vaikeaa.

”Onnellisuuden tavoittelu” on kuitenkin nerokas ilmaisu. On helppo hyväksyä, että kaikki voivat tavoitella onnellisuutta, mutta on aika vaikeaa vaatia saati taata, että kaikki olisivat onnellisia.

Onnellisuuden ilosanoma on silti tehnyt tuloaan Suomeen jo useamman vuoden.

Jotkut ovat puhuneet onnellisuuspoliittisesta manifestista, toiset taas vaativat, että ”konkreettinen askel kohti uudenlaista onnellisuustaloutta olisi se, että alkaisimme mitata onnellisuutta”, kuten Vihreän sivistysliiton pääsihteeri Ville Ylikahri kirjoitti pamfletissa Onnellisuustalous muutama vuosi sitten.

Onnellisuuskeskustelulla on hyvät päämäärät. Haetaan parempaa näkökulmaa sille, että bruttokansantuote ei kykene mittaamaan ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden kokemisen tilaa. Kyse ei ole tosin ainoastaan kokemuksesta.

Omaisuudellakin on merkitystä.

Tutkija Juho Saari pohtii, pitäisikö painopiste asettaa talouskasvuun vai tulontasaukseen. Saaren mukaan yksilön onnellisuus liittyy pohjimmiltaan myös vaurauteen.

”Mitä tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta on kysymys, sitä suurempi osa väestöstä tuntee itsensä hyväosaiseksi”, Saari toteaa tutkimuksensa Onnellisuuspolitiikka esittelytekstissä.

Varallisuuden jakaminen lisää tyytyväisyyttä, mutta lisääkö parempiosaisuus onnellisuutta? Jotkut vain sanovat, että ovat onnellisia, koska se on osa heidän menestysidentiteettiään. Rikkaat ovat taatusti tyytyväisempiä, mutta ovatko he onnellisempia?

Kell onni on, se onnen kätkeköön, sanonta kehottaa. Onko se pelkästään suomalaista ahdasmielisyyttä? Ehkä ei. Saksalainen toimittaja kysyi ruotsalaiselta kirjailijalta Liza Marklundilta, mikä tekee tämän onnelliseksi.

”I don´t do happiness”, Marklund vastasi ja jatkoi: ”En välitä onnesta. Tavoitteena ja päämääränä ’onni’ ei kiinnosta minua hiukkaakaan. Se on kuin ajaisi takaa sateenkaarta, sen kyllä näkee mutta sitä ei voi koskaan saavuttaa. Jos haluaa omistaa sen ja pistää taskuunsa, on tuomittu epäonnistumaan”, Marklund perustelee kirjassaan Vastalauseita.

Totta toinen puoli. Eihän mitään hyvää saavuta, jos ei juokse sateenkaarten perässä.

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu