Hyvinvointivaltion nousu & lasku

Sata-komitean sivistysporvari Osmo Soininvaara Voiman toimittajien tentissä.

Suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut julma,” Osmo Soininvaara toteaa Kappelin kahvilassa, joka kylpee valossa. On tammikuun puoliväli, aurinko värjää etelärannan arvokiinteistöt violetiksi. Häpeällisen hieno ilma puhua köyhyydestä.

Voiman kolmihenkinen toimittajapaneeli tenttaa Soininvaaraa tunnin verran suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ja sen alasajosta. Osmo Soinivaara istuu Sata-komiteassa, ja johtaa yhtä sen neljästä jaostosta. Perusturvajaostossa yritetään ratkaista, mitä pitäisi tehdä kaikkein huono-osaisimpien suomalaisten tilanteen kohentamiseksi.

Komitean päämäärä on kunnianhimoinen: luoda kannustava ja oikeudenmukainen sosiaaliturva kaikille.

Tavalliset suomalaiset rakastavat pohjoismaisen hyvinvointivaltion ideaa. Sen ydin on tasa-arvo, jossa tuloerot eivät kasva kohtuuttoman suuriksi. Ruotsissa tätä kohtuullisuutta kuvaa sana lagom, sopivasti. Ei liikaa, ei liian vähän.

Poliitikot siirtävät mielellään julkisen keskustelun yhteiskunnan köyhyyttä tuottavista rakenteista yksilöön ja perheisiin. Köyhyys on henkilökohtainen vamma ja huonon kotikasvatuksen tulosta, ei epäonnistuneen työpolitiikan tai epäreilun verotuksen.

Osmo Soininvaara liikkuu näiden kahden maailman välillä.

Hän näkee refleksinomaisesti huono-osaisuuden johtuvan yksilön heikkoudesta, mutta hyväksyy sen, että heikkous on inhimillistä. Sivistysporvarina Soininvaara arvostaa hyvinvointivaltion peruspilareita, eikä ole sokea rakenteelliselle köyhyydelle.

Köyhyyttä pitää vähentää, johtuipa se sitten ihmisestä itsestään tai rakenteista. Suomalaisen sosiaaliturva paras tae on työ, hoetaan. Osmo Soininvaaran mukaan suurin ongelma on se, että huono-osaisuus on nykyisen työelämän suhteen epäedullinen ominaisuus.

Susanna Kuparinen: Miten Sata-komitean alaiset neljä eri jaostoa kykenevät työskentelemään yhdessä?

”Sata-komitean ansioturvajaosto ja perusturvajaosto on laitettu erillisiin karsinoihin. Se on heti aluksi täydellinen katastrofi. Vielä suurempi katastrofi on se, että on erikseen vielä rahoitus- ja kannustavuusjaosto. Kolme keskeistä jaostoa muodostavat tietynlaisen kolmion, joka ei voi liikkua ilman, että kaikki osat liikkuvat.”

SK: Jos perusturvajaosto ehdottaa jotakin, kaksi muuta jaostoa tekee kaikkensa kumotakseen sen?

”Palkansaajajärjestöt tekevät kaikkensa kumotakseen kaiken, mikä liittyy perusturvaan. Kannustinjaosto taas haluaa tuoda laskelmiensa kautta kovin toisennäköistä ideologisia lähtökohtia. Sen puheenjohtajana on Veronmaksajien Teemu Lehtinen.”

SK: Perusturvajaosto haluaa parantaa perusturvaa, ansioturvajaosto puolestaan haluaa saada rahat ansioturvaan?

”Palkansaajajärjestöt haluavat pitää huolen siitä, että hajurako säilyy.”

SK: Siis että köyhät pysyvät köyhinä?

”Niin, eli jos köyhien asemaa parannetaan, niin kaikkien muidenkin asemaa pitää parantaa.”

SK: Mittakaava ei saa siis muuttua?

”Jos yhteiskunta nostaa itseään hatusta niin, että kaikkien asema paranee, se on aivan sama asia kuin että köyhät pysyisivät köyhinä.”

Kimmo Jylhämö: Löytyykö ay-liikkeen puolelta enää solidaarisuutta köyhiä ja pienituloisia kohtaan?

”SAK:n kantaa ihmettelen erityisesti, koska heidän jäsenillähän on riski pudota perusturvan varaan. SAK haluaa pitää huolta siitä – vähän julmasti sanottuna – että ihmisten kannattaa kuulua ammattijärjestöön. Minusta on säälittävää, että järjestöjen etu menee edunvalvonnan edelle.”

SK: Ay-liike haluaa siis, että köyhyys on niin kurjaa ettei kukaan halua tippua perusturvan varaan vaan kynsin hampain kuulua ansiosidonnaiseen systeemiin?

”Pahinta mitä ay-liikkeelle voi ehdottaa on pakollinen työttömyysturvavakuutus, jolloin kaikki olisivat vakuutettuja työttömyyttä vastaan. Nyt kyllä kaikista maksetaan työttömyysvakuutusmaksut, mutta vakuutettuja ovat vain symbolisen kassamaksun maksajat.”

SK: Miksi Sata-komitea näyttää olevan lähinnä eri etujärjestöjen temmellyskenttä.

”Etujärjestöt ihmettelevät sitä, miksi Sata-komiteassa on ketään muita, eihän ennenkään ole ollut muita kuin etujärjestöjä. Nämä asiathan kuuluvat ay-järjestöjen mukaan vain kolmikannalle.”

SK: Köyhien edustaja puuttuu kokonaan, heidän kohdallaan on tyhjä paikka.

”No onhan komiteassa sosiaaliturvan keskusliiton edustaja. Jos komiteassa olisi mukana esimerkiksi työttömien valtuuskunnan edustaja, niin ehkäpä hän ei pärjäisi siinä joukossa.”

SK: On väitetty, että Sata-komitealla ei ole juuri ollenkaan perustutkimusta pohjanaan.

”Kuvittelimme aluksi perusturvakomiteassa, että olisimme voineet käyttää Stakesin tutkimuskapasiteettia, mutta se olikin jo myyty pitkäksi aikaa valtiohallinnon tulossopimuksilla.”

”Olemme joutuneet törmäämään siihen, että tiedon taso sosiaalipolitiikasta on huono. Meillä ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi dataa. Osittain syy on tietosuojavaltuutetun, joka on sitä mieltä, että mitään dataa ei saa kerätä. Meillä ei ole myöskään mitään tietoa toimeentulotuesta, koska jo sen tilastoiminen on kiellettyä. Ei tiedetä, mihin rahat oikeasti menevät.”

SK: Miksi tutkimustietoa pantataan?

”Tietosuojaihmiset ovat juristeja, jotka eivät ymmärrä tutkimusmenetelmistä mitään. He kuvittelevat, että riittää, jos tiedetään, kuinka moni köyhistä on työtön.”

SK: Mitä jatkossa tapahtuu?

”Sata-komitea tulee olemaan yksi merkittävimmistä komiteoista, mitä on ollut, mutta ei niin merkittävä kuin sen piti olla.”

”Monet asiat kohenevat, kuten se, että puolison tulot eivät enää tule vaikuttamaan työmarkkinatukeen. Se ainakin näyttäisi menevän läpi. Samoin kuin takuueläke.”

”Minua raivostuttaa työmarkkinajärjestöjen neuvottelutaktiikka. Missään ei pääse eteenpäin, koska kaikki halutaan suunnitella kokonaisratkaisuina. Tulee hirveän huonoa jälkeä kun aamuyön tunteina kello kaksi sovitaan, että tehdään näin.”

KJ: Onko vihreiden perustuloehdotuksella mitään annettavaa perusturvakeskusteluun?

”Silloin kun tulin Sata-komiteaan, ehtoni oli, että edustan itseäni enkä vihreitä. En voisi hoitaa perusturvajaoston puheenjohtajan tehtävää niin, että puoluehallitus tekee päätökset.”

”Minulle on ollut suorastaan haittaa siitä, että olen aika voimakkaasti samastunut negatiivisen tuloveron tai perustulon ajatukseen, koska se on saanut kaikki hirveän varuilleen, että tähän suuntaan ei ainakaan mennä.”

KJ: Missä määrin oikeistohallitus on uudelleen määrittelemässä sosiaalipolitiikan vanhan sosialidemokraattisen ytimen?

”Kuvittelin, että nyt olisi ollut mahdollisuus modernisoida sosiaaliturvan ajatuksia, kun demarit eivät ole sotkemassa, koska he katsovat niin voimakkaasti taaksepäin.”

”Mutta olen kyllä ollut yllättynyt, että kokoomus on muuttunut luokkapuolueeksi, joka miettii vain ylemmän keskiluokan – ja vielä aika lyhytaikaisia – etuja. Se estää rakenteen muuttamista oikein kunnolla.”

SK: Miten kokoomus konkreettisesti estää rakenteiden muuttumisen?

”Mielestäni sosiaaliturvasta ei saa yhtä aikaa kannustavaa ja oikeudenmukaista, ellei ihmisille jää pienistä palkkatuloista enemmän käteen. Pitää olla joku ero siinä, onko töissä vai ei. Kuvittelin, että joka ikinen ekonomisti olisi tällä kannalla. Kaikki muut ovatkin samaa mieltä näissä asioissa – paitsi juuri kokoomuslaiset.”

SK: Väitätkö, että kokoomus haluaa pitää matalapalkat paikoillaan?

”En, vaan sitä, että kokoomus on haluton vähentämään matalapalkkoihin kohdistuvaa verotusta.”

”Sinänsä ei ole kovin hyvä ajatus nostaa matalimpia palkkoja. Nehän ovat tosiasiassa nousseet, mutta palkkojen mukana on noussut työntekijältä vaadittu vähimmäistehokkuus, jota tuottamattomammasta työstä ei kannattaa maksaa. Tästä seuraa paljon rakenteellista työttömyyttä, kun huono-osainen työvoima on hinnoiteltu ulos.”

”Eikä näin ajatellakseen tarvitse olla paha kapitalisti: voit itse miettiä, menetkö kahvilaan, jossa saa palvelua vai kahvilaan, josta saat huonoa palvelua.”

”Juuri tätä myöskään demarit eivät suostu ymmärtämään: solidaarisesta palkkapolitiikasta pitäisi siirtyä solidaariseen veropolitiikkaan. Ihmisille on ihan sama kumpaa kautta ne saavat rahansa, kunhan tilille tulee rahaa tarpeeksi.”

”Kannattaisi jopa tehdä niin, että jos ihmisellä on pienet ansiotulot, hän voisi saada sekä palkkatuloa että tulonsiirtoja.”

SK: Mikä kokoomuksen missio sitten on?

”Osalla kokoomuslaisista on se missio, että ei tehdä mitään.”

SK: Onko kysymys kokoomukselle periaatteellinen vai onko taustalla konkreettinen hyöty siitä, että Suomessa on köyhiä ihmisiä?

”Kokoomuslaiset kuvittelevat, että työttömyyden taustalla on laiskuus. Siksi he kuvittelevat, että työttömyydestä päästään eroon erilaisilla karensseilla ja sun muilla työttömien kiusaamisilla.”

”Olin aamutelevisiossa Suomen Yrittäjien puheenjohtajan Eero Lehden kanssa. Kysyin häneltä, että otatko töihin hakijan, joka sanoo, että en mä tänne haluaisi mutta karenssiuhan takia on pakko tulla. Lehti sanoi, ettei tietenkään ottaisi.”

SK: Eero Lehti on sanonut julkisesti, että jos ihmisellä on työttömyysjaksoja, hän ei enää kelpaa ”kentälle” eli työmarkkinoille.

”Häntä voi syyttää rehellisyydestä, sillä näin toimivat kaikki työnantajat. Ottaisiko Voima sellaisen työntekijän, joka sanoo, että homma ei kiinnosta yhtään, mutta on pakko tulla?”

KJ: Voimaan ei ole ketään pakotettu. Yleensä jokin intressi ajaa ihmisiä Voimaan harjoitteluun tai tutustumiseen.

”Niin, mutta jos työkkäristä lähetettäisiin joku karenssin uhalla hakemaan töitä Voimasta ja tämä hakija sanoisi, että ei paskaakaan kiinnosta koko lehti, niin sitoutuisitteko maksamaan palkkaa tälle henkilölle?”

SK: Eivätkö työnantajat ja systeemi myös hyödy siitä, että on olemassa väkeä, jota voi pakkotyöllistää? Esimerkkinä vuonna 2006 voimaan tullut laki, joka sallii pakkotyöllistämisen kahdeksan euron päiväpalkalla. Käytännössä tämä on orjatyölaki.

”Tarkoitat kahdeksan euron aktivointilisää, joka tulee työmarkkinatuen päälle.”

SK: Sitä pidetään yleisesti aika nöyryyttävänä.

”Tuohon suuntaan eteneminen on kokoomuksen lääke.”

SK: Hyvää ilmaista työvoimaa?

”Ei se ole hyvääkään, jos ihminen tulee vastentahtoisesti töihin. Silloin työpanos on oikeastaan negatiivinen. Tämä kokoomuksen pakottamislinja on täysin epärealistinen.”

SK: Väliaikaiset työntekijät saavat yhdentekeviä työtehtäviä, eikä heitä koske samat oikeudet kuin muita työntekijöitä.

”Meillä yksinkertaisesti pienistä ansiotuloista jää käteen aivan liian vähän. Se on meidän järjestelmämme perusongelma, ja tästä OECD on meitä huomauttanut. Optimaalisesta verotuksesta on juuri ilmestynyt Isossa-Britanniassa laaja raportti, jossa todetaan ihan sama: älkää verottako minimituloja juuri ollenkaan. Mutta tämä ei nyt mene kokoomuksessa läpi, tai ei ainakaan kokoomuksen niissä päättäjissä, jotka tämän asian ympärillä touhuavat.”

KJ: Eikö kyse ole myös demareista, jotka istuivat edellisessä hallituksessa? Kuntouttava työ on myös heidän perintöään.

”Kuntouttava työtoiminta on erityisesti demarien perintöä. Alkuperäinen suunnitelma oli rangaista laiskuudesta.”

KJ: Mystisyyttä lisää se, että uudelleenkuntouttamisohjelmien nimet vaihtuvat jatkuvasti. Kun Voimaan tulee hakija kysymään harjoittelupaikkaa tai tukitöitä, niin ohjelman nimi on joka kerta eri mutta sisältö sama.

”Sehän tässä on niin kummallista, että koko 1990-luvun budjettineuvottelut olivat sitä, että Filatov halusi lisää rahaa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Silloin kokoomus ja valtiovarainministeriö sanoivat, että se on rahanhaaskausta, että se ei edistä työllisyyttä. Nyt meillä on yhtäkkiä kokoomus ja valtiovarainministeri, joka haluavat lisää rahaa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.”

SK: Miksi?

”Ensinnäkin kokoomuksen päättäjät ovat helvetin kokemattomia.”

Otto Bruun: Onko tämä tietoista hyvin toimeentulevan yhteiskuntaluokan asian edistämistä, jossa esimerkiksi EK ja Kokoomus löytävät toisensa?

”Kannattaa muistaa, että kokoomus ei ole mikään puolue vaan vaaliorganisaatio. Kokoomukselta puuttuu ajatus ja näkemys yksinkertaisesti siksi, että jos joku kokoomushenkinen ihminen on riittävän fiksu, niin totta kai hän siirtyy elinkeinoelämän palvelukseen. Kokoomukselta puuttuvat näkemykselliset poliitikot ja siksi on aivan liiallista laittaa kovin rationaalisia argumentteja tai teorioita heidän nimiinsä.”

SK: Eli puolue ei kerää kaikkein lahjakkaimpia ihmisiä riveihinsä?

”Ei, eikä siellä ole myöskään yhteiskunnallisen pohdinnan perinnettä. Jonkin verran on, esimerkiksi tämä niiden erotettu puoluesihteeri, joka kaatui näihin naisseikkailuihin, hänessä olisi ollut ainesta. Mutta kaikki muut ovat aivan pintapoliitikkoja.”

OB: Joita ei kannata alkaa analysoida?

”Joo, mutta silloin kannattaa analysoida iltapäivälehdistöä, koska sieltä ne niiden impulssit tulevat.”

OB: Onko kokoomuksen ajattelussa tapahtumassa jokin siirtymä, siis että aktiivinen työvoimapolitiikka pitää sisällään valikoiman keinoja, joilla voi rangaista ihmisiä jotka ovat kauan työttöminä?

”Nyt on otettu mallia muista pohjoismaista, koska ajatellaan, että ne ovat hoitaneet asiat paremmin. Muissa pohjoismaissa nuori henkilö ei pysty olemaan työttömänä kovin kauan, kun auttavainen sosiaalitäti tulee ja kantaa töihin.”

SK: Millä tavalla nuori pitäisi kantaa töihin? Onko se tätä kannustamista?

”Se on suorastaan pakottamista. Se ei ole kokonaan väärin. Me ajattelemme ehkä liikaa näitä hyväosaisempia ihmisiä, lahjakkaita opiskelijoita. Heidän osaltaan pakottaminen on pelkkää simputtamista. Mutta sellaiset, jotka on suoriutuneet kuus puol keskiarvolla eivätkä ole päässeet tai motivoituneet menemään minnekään peruskoulun jälkeen, niin kyllähän sellainen antelias sosiaaliturva, joka sallii sen jatkuvan bilettämisen, on huono.”

SK: Keihin ihmisiin viittaat?

”Tarkoitan kotona asuvaa 17- tai 19-vuotiasta, henkilöä. Verrattuna ikätovereihinsa he pääsevät aluksi ihan hyviin tuloihin, mutta se loppuu sitten aika nopeasti.”

SK: Eikö se ole aika marginaalinen ryhmä kaikkein pienituloisempien ryhmässä?

OB: Eivätkö keinot, jolla 19-vuotiasta voidaan ohjata ole aika vähäisiä, vaikka perusturvaa kuinka vähennettäisi?

”Olen samaa mieltä, että ne keinot eivät tule toimimaan, vaikka ne Ruotsissa ja Tanskassa toimivat. Jos siellä nuori nostaa yli kolme kuukautta työttömyysturvaa, niin hänet ohjataan johonkin toimenpiteeseen automaattisesti. Se toimii, mutta se tulee hirvittävän kalliiksi, koska se piilottaa rakenteellisen työttömyyden niin, että kaikki ovat työssä kunnalla tai ovat muka tekevinään jotakin.”

SK: Eikö hyvinvointivaltion pidäkin olla kallis?

KJ: Silloin he ovat kuitenkin mukana jossakin.

”He ovat kyllä mukana jossakin. Kyllä semmoiselle ihmiselle, jolla on vaara negatiivisesta syrjäytymisestä, niin on tämä parempi systeemi kuin tämä meidän oikeus mädäntyä katuojaan -politiikka.”

SK: Suomessa on jo kolmannen polven syrjäytyjiä.

”Suomen keinot ovat tylsiä, koska niitä ei eritellä sen mukaan mikä kullekin sopii, vaan kaikille tarjotaan samaa keinoa kaikkiin ongelmiin.”

Soininvaara maalaa köyhien eteen myrskyn merkit. Pohjoismaiseen hyvinvointikerhoon Sata-komitean ehdotuksilla ei palata. Isot rakenteelliset muutokset, joita köyhien aseman parantamiseksi toivottiin, uhkaavat vesittyä tai liudentuvat kompromisseiksi.

Suomen suurin ongelma tällä hetkellä, josta Osmo Soininvaarakin haastattelussaan puhuu, on tuloerojen kasvu, joka on teollisuusmaiden kärkeä.

Köyhien määrä on kaksinkertaistunut viimeisten 12 vuoden aikana. Suomi oli tasa-arvoisimmillaan vuonna 1990, juuri ennen kuin lama räjähti suomalaiseen todellisuuteen ja vuosikymmenien työ pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseksi heitettiin romukoppaan.

Nyt tuloerot ovat jo 1970-luvun alun tasolla ja ne kasvavat edelleen. Pienituloiset ovat valtava uusi yhteiskuntaluokka, joka on syntynyt tulonsiirtojen pikkuhiljaa rapautuessa. Samaan aikaan hinnat nousevat hyvätuloisten maksukyvyn mukana.

SK: Suomen perusturva on huomattavasti huonompi, jopa puolet huonompi kuin muissa pohjoismaissa.

”Sitä ei ihan noin voi laskea, pitää ottaa huomioon asumistuet ja niin edelleen. Ei voi sanoa, että ruotsalaisen perusturvan varassa elävän kulutustaso olisi kaksi kertaa suurempi kuin suomalaisen. On se korkeampi mutta ei kaksi kertaa.”

KJ: Onko Suomen tapauksessa enää järkevää puhua siitä, että meillä on hyvinvointiyhteiskunta?

”Riippuu siitä mihin vertaa. Jos vertaa Venäjän Karjalaan, niin on.”

KJ: Tuntuu siltä, että monilla poliittisilla ja taloudellisilla vaikuttajilla muistikuva Suomesta hyvinvointivaltiona on peräisin 1980-luvun lopulta.

”Erittäin korkea rakenteellinen työttömyys on heikentänyt hyvinvointivaltiota. Verrattuna Ruotsiin meiltä puuttuu 250 000 työpaikkaa. Jos ajatellaan, että 250 000 ihmistä vähemmän maksaa veroja, ja 250 000 enemmän ihmisiä on tulonsiirtojen varassa, niin samalla veroasteella tulee aika paljon huonompi hyvinvointiyhteiskunta.”

SK: Tuo on myös sitä työmantraa. Vaikka ihmisten on annettu kurjistua 15 vuotta tai siivottu eläkkeelle.

”Sen takia yritämme saada kiinni nuorista. Olen samaa mieltä työllistämismantrasta. Jos ihminen on ollut 20 vuotta työttömänä, niin ei ole välttämättä kovin kannattavaa investoida hänessä ensi sijassa siihen, että hänestä yritettäisiin tehdä hyvä veronmaksaja. En tarkoita, että ketään pitäisi hylätä, mutta ainoastaan työllistymiseen – ja vain työllistymiseen – tähtäävät toimenpiteet ovat pelkkää kiusaamista.”

KJ: Kuinka paljon kansalaisuutta pitäisi määritellä sosiaaliturvan kautta ja missä määrin ihmisarvoinen kohtelu pitäisi taata riippumatta työpanoksesta ja varallisuudesta? Sinullahan on ollut aiemmin ajatus kansalaispalkasta.

”Minulla on edelleen kansalaispalkka-ajatus, mutta se ei etene.”

SK: On väitetty, että Sata-komitean ihmiskuva köyhistä on kyyninen. Jokainen kynnelle kykenevä mieluummin välttelee töitä ja nostaa ilmaista rahaa.

”Ihmiset ovat aika rationaalisia. Suurena joukkona he käyttäytyvät niin kuin heidän kannattaa käyttäytyä. Jos se on oikeutettua hyväosaisille, jotka optimoivat verotustaan, niin se on yhtä oikeutettua huono-osaisille, jotka haluavat optimoida sosiaaliturvansa. Heidän osaltaan se on jopa pakollista, koska jos he eivät optimoi sitä niille käy huonosti.”

”Sosiaaliturva ohjaa sellaiseen käyttäytymiseen, että ihminen toimii oman etunsa maksimoiden.”

SK: Väität siis, että köyhä ihminen toimii itsekkäästi omaa etuaan maksimoiden?

”Sen on pakko. Muuten käy huonosti. Ehkä se ihmiskuvan erilaisuus on siinä, että mitä tälle asialle yritetään tehdä. Jos hyötyminen yritetään sanktioda, se ei tule toimimaan. Jos ihmiselle tarjotaan hyvä vaihtoehto, jonka hän saa itse valita, niin sellainenkin ihminen, jolla on huono työkelpoisuus, saattaa innostua työstä ja alkaa tehdä töitä hyvin.”

”Haluaisin, että ihmiset ohjattaisiin normaaleille työmarkkinoille – vaikka palkkatuen kautta. Tai sitten pienipalkkaisia verotettaisiin vähemmän, jotta he tulisivat toimeen ilman erityisjärjestelyjä.”

SK: Eikö työllistämistuen määräaikaisuus ole turhauttavaa?

”Nykyään kymmenen kuukauden työllistämistukia pystytään myös pidentämään. Eräs tuttavani palkkasi äskettäin työllistämistuella henkilön, joka halusi vaihtaa työttömyysturvasta tähän järjestelmään, koska halusi päästä yliopistoon opiskelemaan. On älytöntä, että opiskelu on kielletty työttömältä.”

SK: Myös iltalukion käyminen on kiellettyä.

KJ: Samalla hellitään luovuus- ja innovaatiopolitiikkaa.

”Mutta tämä me kyllä korjataan.”

SK: Ketkä ovat köyhiä Suomessa? Ja miksi?

”Vihreän liikkeen alkuvaiheessa oli asuinyhteisöjä, jotka joutuivat arvioverotukseen, koska verottaja ajatteli, että kukaan ei elä noin pienillä tuloilla. Köyhyys ei ole pelkkää tuloköyhyyttä. Periaatteessa aika pienilläkin tuloilla pystyy elämään.”

”Jos on riittävät sosiaaliset suhteet ja oma elämänhallinta on kunnossa ja on riittävän taitava – tarkoitan ihan sillä tavalla että osaa itse tehdä ruokaa ja pystyy elämään omavaraistaloudessa – niin yllättävän vähällä voi tulla toimeen.”

”Kyllähän meillä pahin sosiaalinen köyhyys ja kurjuus liittyy erittäin paljon heikkoon mielenterveyteen. Ja sitten on eräs asia, josta kukaan ei saa puhua, paitsi Ilkka Taipale, että köyhien joukossa on erittäin paljon vähälahjaisia ihmisiä, joille nykyaikainen työelämä on liian haastavaa. Nämä ihmiset työllistyivät hyvin vielä 1980-luvulla.”

KJ: Miltä osin edellinen lama on vaikuttanut ja luonut tänne sen ihmistyypin, jota juuri kuvailit psykologisesti? Tarkoitan laman jyrän alle jääneitä. Sinä taas puhut kuin he olisivat yksilöpsykologisesti heikkoja.

”Suurin piirtein kaikki kelpasivat töihin 1980-luvulla. Kun tuli lama, tuli 500 000 uutta työtöntä, joista osa ei enää palannut töihin. Ensin kuviteltiin, että nousukausi korjaa työttömyyden pois, sitten todettiin, että he eivät palanneet töihin. Seuraavaksi ajateltiin, että se on kohortti-ilmiö, että he pikkuhiljaa ikääntyvät ja poistuvat vanhuuseläkkeelle ja työttömyys poistuu. Nyt joudutaan myöntämään, että työmarkkinoilta valuu ulos jatkuvasti myös nuorta väkeä, kesken nousukauden. Nuorista työmarkkinoille tulevista jopa viisi prosenttia kuuluu pysyväistyöttömien joukkoon.”

KJ: Köyhistä työttömistä on tullut pysyvä luokka.

”Yhteiskunta on muuttunut selvästi huonommaksi. Tämä on myös syynä siihen että meidän hyvinvointiyhteiskunnan edut alkaa käydä huonommaksi, koska tämä tulee helvetin kalliiksi.”

KJ: Eikö laman myötä luotu pysyvä luokka ihmisiä ole tavallaan amerikkalainen ilmiö? Annetaanko heidän vain ymmärtää, että olisi parempi kuolla pois, koska he ovat täysin hyödyttömiä?

”Nykyisen sosiaaliturvan säännöt ovat tähän tilanteeseen aivan liian kömpelöitä. Meillä on on/off-yhteiskunta, joko olet töissä tai et ole töissä, mitään välimuotoa ei ole. Kyllä muiden pohjoismaiden menetelmät on selvästi joustavampia. Tässä tullaan taas palkansaajajärjestöihin, jotka vaativat, että työpaikoilla on vain ihmisiä jotka saavat sataprosenttista palkkaa.”

”Meillä osatyökyvyttömyysedut on aivan surkeita. Samalla kun yhteiskunta on muuttunut koko ajan tuottavammaksi niin se olettaa, että jokaisen työpanoksen pitää muuttua tuottavammaksi. Jotkut vaan ei muutu. Ja tässä kohtaa meidän järjestelmämme on hyvin julma.”

”Anglosaksinen järjestelmä lähtee siitä, että ihmisillä on automaattinen palkkatuki. Siellä pystytään työllistämään jopa lukutaidottomia, joka meillä ei oikein onnistu.”

KJ: Meidän yhteiskuntamme on myös muulla tavalla julmempi. Annetaan ymmärtää, että meillä on hyvinvointivaltio, joka todellisuudessa on hyvin valikoiva.

”Erittäin paljastavaa meidän yhteiskuntamme julmuuden osalta on se, että meidän sosiaaliset terveyseromme ovat aivan huippuluokkaa teollisuusmaissa ja se kertoo paljon enemmän kuin mikään tulonjakotilasto. Köyhät ovat sairaita ja sairaat ovat köyhiä.”

KJ: Ja Sata-komitean perusturvajaoston vastuulla olevien köyhien luokkaan kuuluu vähintään puoli miljoonaa?

”No ei ehkä ihan niin paljon, mutta satoja satoja, tuhansia kuitenkin.”

KJ: Kuinka tämä luokka pitäisi nimetä tai osoittaa?

”Se on hyvin vaikeaa nimenomaan siksi, että se joukko on hirveän heterogeeninen. Kun köyhyyttä tilastoidaan niin vanhahtavin keinoin, niin tähän joukkoon käsiksi pääseminen on hyvin vaikeaa.”

KJ: Mutta me tiedämme että he ovat olemassa ja että väkivallan ydin on tässä rakenteessa.

SK: Ne köyhät ihmiset, jotka minä tunnen eivät ole heikkolahjaisia tai vammaisia.

”Se johtuu siitä, että sinä tunnet vain niitä, jotka eivät ole heikkolahjaisia.”

SK: Eikö puhuminen heikkolahjaisista tai vammaisista ole katseen siirtoa, koska suurin osa tästä porukasta on ihan normaaleja ihmisiä?

”Käypäs Myllypurossa katsomassa leipäjonoa.”

SK: Ei tarvitse mennä sinne asti. Voiman toimiston lähellä Helsinginkadulla on yksi ja Kalliossa useita. Jonossa seisoo yksinhuoltajaäitejä lastenvaunujen kanssa, joitakin rapajuoppoja, opiskelijoita ja jonkun verran nuhjuisia, mutta ihan tavallisen oloisia ihmisiä.

”Yksinhuoltajuushan meillä on muodostunut erittäin hankalaksi. Meille on muodostunut amerikkalaista yksinhuoltajuutta, johon kuuluu köyhyyttä. Aiemminhan yksinhuoltajat oli akateemisesti koulutettuja, mutta ei ole enää.”

SK: Minun korvaani sana heikkolahjaisuus sorahtaa, Kuten sanoit itse, kyseessä on heterogeeninen joukko ihmisiä. Ja jos esimerkkinä tästä luokasta nostetaan juuri heikkolahjaiset, se on arveluttavaa.

KJ: Viet käsitteen psykologisoinnin piiriin, kun juurrutat sen niin, että se olisi tietty ydin tai välttämätön ominaisuus yksilössä, joka tuottaa tämän tilanteen, kyseisen yksilön köyhyyden.

”Nyt sinä sotket tämän argumentin niin, että paloautot ovat punaisia, punaiset autot ovat paloautoja. Tarkoitin, että erittäin vaikeasti hoidettava joukko tässä porukassa ovat ne, joilla on mielenterveys- tai lahjakkuusongelmia. Kun ne oikeastaan ovat vammaisia, mutta heillä ei ole lääketieteellistä diagnoosia, niin he eivät pääse mihinkään järjestelmiin sisään. Ruotsissa ja Hollannissa pääsee.”

”En tarkoita että kaikki olisivat heikkolahjaisia.”

KJ: Ymmärrän, ettet tarkoita. Tavallaan kuitenkin yhtäläistät koko porukan. Vaikka tämä ei ole tarkoituksesi, käyttämällä noita sanoja vahvistat tunnetta, että näet heidät kaikki lahjattomina.

”Jos ei saa käyttää tällaisia sanoja, niin tähän porukkaan ei pääse käsiksi ollenkaan. Periaatteessa ei sai si enää kai puhua yksinhuoltajistakaan, koska siihen liittyy seksuaalista häpeää. Ja jos ei saa puhua alkoholiongelmaisista, koulupudokkaista ja niin edelleen, niin silloin tähän ei oikein pääse käsiksi ollenkaan.”

KJ: Olisiko sittenkin oikeampi tapa puhua rakenteiden kautta. Olettakaamme että köyhien määrä on muutaman sadan tuhannen ja puolen miljoonan ihmisen välillä. Jos yritämme puhua tästä joukosta yleisesti heikkolahjaisuuden kategorian kautta, vahvistamme samalla näkemystä, että näissä ihmisissä on joku vika tai jopa virheellinen geeni.

SK: Tai kun sanoit, että mene katsomaan Myllypuron leipäjonoa, että niitä ihmisiä katsomalla totuus paljastuu, niin etkö silloin tarkoita sitä, että heistä näkee jo päällepäin henkilökohtaisen vamman?

”Ei, tarkoitin sitä, että jos sinä olisit pienyrittäjä ja haluaisit rekrytoida työvoimaa, ja joku sanoisi sinulle että täällä leipäjonossa on paljon työvoimaa, niin et rekrytoi sieltä ihmisiä, sitten kuitenkaan.”

”Kansantaloudellinen ongelma on siinä, että on jonkinlainen henkilökohtainen tuottavuusvaje. Joko on väärinkoulutettu, eli ei ole kovin halutulla alalla. Ei tällaisen ihmisen ole kovin realistista pyrkiä töihin ja vaikka Voimaan ja vaatia, että maksa mulle kolme tonnia.”

KJ: Ei ole realistista puhua, että Voima maksaisi tuolle ihmiselle kolme tonnia. Realismia olisi se, että ensin kokeillaan kolme kuukautta ja sitten voidaan vaikka jatkaa – kuluitta.

”Tästä pääsee takaisin tähän kolmikantaan, eli työelämän säännöt on tehty sellaisiksi, että meillä on joukko ihmisiä, jotka tuppaa jäämään pyörimään ilmaisen työvoiman joukkoon, koska sitä välitasoa ei ole.”

”Kyllä minun ihmiskuvani on semmoinen, että ihmisellä on ihmisarvo, vaikka hän ei ole taloudellisesti hirveän tuottava. Mutta nyt tähän systeemiin pääsee vain ne jotka ovat taloudellisesti tuottavia ja nimenomaan niin, että työnantajat saavat määritellä sen.”

”Tämä tässä on hankalaa.”

SK: Eikö kaikkien työvoimapoliittisten ohjelmien tarkoitus ole olla se välitaso?

”Niin, mutta kun työvoimapoliittiset ohjelma ovat luokittelevia ja siitä karsinasta ei ole luiskaa ulos. Karsina tarjoaa sinulle töitä kuusi kuukautta vuodessa, mutta se ei välttämättä johda työsuhteeseen. Eikä tästä karsinasta pääse ulos.”

KJ: Se on ikään kuin rautahäkki, jonka sisälle ihmiset lukitaan. Jos ajatellaan vaikka Voimaa, niin sinun mallissasi olisi perustulon kaltainen elementti, jolloin työnantajana Voima maksaisi vähän vähemmän palkkaa, mutta tämä ihminen pääsisi töihin ilman rautahäkkiä.

”Ja sitten kun työt alkaisivat sujua paremmin, niin te maksaisitte hänelle vähän paremmin. Mutta nyt tätä luiskaa täysin työkykyiseen ihmisen ei ole olemassa. Työmarkkinajärjestöt sanelevat työn pelisääntöjä voimakkaasti, mikä taas sulkee huono-osaisemman ihmisen ulos.”

”Se, että työelämä vaatii yhä terveempiä, yhä pirteämpiä, yhä paremmin koulutettuja, yhä kielitaitoisempia työntekijöitä, on julmaa. Eihän ihmiset ole hirveästi muuttuneet geneettisesti vuoden 1989 jälkeen, mutta silloin kaikki kelpasivat töihin, mutta nyt ollaan todella valikoivia.”

OB: Ruotsissa veroaste on korkeampi, ja siellähän kuntasektorilla on huomattavasti enemmän ihmisiä töissä. Suomessa taas kuntasektoria on karsittu voimakkaasti. Jos nyt summattaisi yhteen, niin mistä työpaikkoja on kadonnut eniten?

”Työpaikkoja on kadonnut erittäin paljon teollisuudesta, tarkoitan nimenomaan tehdassalia.”

OB: Mutta niitä on tullut jonkin verran lisää palveluihin. Yksityisen sektorin työt ovat jonkin verran lisääntyneet.

”Niin on lisääntynyt myös työvoiman määrä. Jos teollisuustyöllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään tehdassaleissa, niin sehän on dramaattisesti vähentynyt. Sitä ei vaan tilastoida. Esimerkiksi Suomen suurin teollisuuskeskittymä on Nokialla Keilaniemessä, jossa ei ole yhtään tehdassalia. Siksi emme näe tilastoista, kuinka paljon teollisuustyö on vähentynyt. Nimenomaan keski-ikäisen, työväenluokkaisen miehen luokka-asema on alentunut dramaattisesti, koska häntä ei tarvita enää mihinkään.”

”Tämä on ehkä isoin muutos. Jos katsotaan palveluammatteja, niin myös se on usein sosiaalisesti karsivaa. Siinä katsotaan ulkonäköä ja sosiaalista käyttäytymiskykyä.”

”Näin kerran Hakaniemen torilla merimiehennäköisen skroden jätkän myymässä karjalanpiirakoita ja kukaan ei ostanut. Jos sellainen tulisi kadulla vastaan niin sen kiertäisi kadulla kaukaa.”

OB: Mutta eikö Ruotsin veroaste ole selvä arvovalinta?

”On. Meillä pelätään tätä korkeaa verotusta aivan liian paljon. Eikä oikein ole edes mitään sellaisia taloudellisia tutkimuksia, jotka osoittaisivat, että korkea verotus jotenkin haittaisi taloutta.”

SK: Eli verot ylös?

”Niin, se riippuu taas vähän siitä mitä verotetaan. Esimerkiksi kiinteistövero on aivan loistava vero, koska maapalaa ei mitenkään voida myydä ulkomaille. Ympäristöverot on erittäin hyvä veromuoto. Omaisuusverothan taas esimerkiksi ei ole kauhean suuressa suosiossa tällä hetkellä.”

SK: Sata-komitean tavoite on, että sosiaaliturva pitää saada ”kestävälle” pohjalle. Mutta miten tämä tavoite toteutetaan, on jäänyt epäselväksi. Saako mikään maksaa mitään?

”Kyllähän meidän kuvitelma on, että se saa maksaa jotain, mutta tämä talouden nopea heikkeneminen alkaa hirvittää.”

SK: Entä perustulo, onko sillä enää mitään tulevaisuutta?

”On jännää, että perustulolla on kannatusta vuorineuvosten keskuudessa. Aikoinaan sain Sirkka-Liisa Hämäläiseltä Ekonomia-palkinnon perustulon esittämisestä. Selvästikin ekonomit ja esimerkiksi EK:n Leif Fagernes tuntuvat kannattavan sitä, mutta samaa kuviota pyörittävä kolmikantainen järjestelmä ei pysty ymmärtämään sitä ollenkaan.”

”Meidän hyvinvointiyhteiskuntamme alkaa olla hyväosaisten hyvinvointiyhteiskunta. Se on kolmikannan vika, joka sopii kaikista asioista keskenään. Juuri nämä 200 000–500 000 ihmistä ovat kokonaan ulkona tästä neuvottelupöydästä.”

SK: Minne suuntaat seuraavaksi täältä Kappelista? Ymmärsin, että sinulla on Sata-komitean kokous.

”Meillä on sihteeripalaveri, jossa puhutaan omaishoidon tuesta. Tapaan Markku Lehtoa ja komitean sihteeristöä.”

KJ: Mikä on realistinen aikataulu? Saadaanko komitealta tuloksia kahdessa viikossa?

”Oletamme, että palkansaajajärjestöt eivät suostu mihinkään perusturvan parannuksiin. Niitä vaaditaan hyväksymään se että, työmarkkinatukea voi korottaa ilman että ansiopäiväraha nousee, että köyhiäkin saisi auttaa.”

”Ansiosidonnaisia päivärahoja ei siis oltaisi alentamassa vaan työmarkkinatukea nostamassa. Tätä palkansaajajärjestöt eivät halua olla hyväksymässä.”

Soininvaara on oikeassa. Reilu viikko haastattelun jälkeen työmarkkinajärjestöt kiilaavat Sata-komitean ohi ja sopivat keskenään, että työmarkkinatuen ja ansiosidonnaisen hajurako säilyy.

Kaksi viikkoa haastattelun jälkeen, 27. tammikuuta komitean ehdotukset julkistetaan. Niitä kiirehtii ensimmäisten joukossa kehumaan SAK: ”Komitean linjaukset vastaavat sosiaaliturvan tärkeimpiin tavoitteisiin eli köyhyyden vähentämiseen ja kannustavuuden lisäämiseen.”

Samaan aikaan Osmo Soininvaara kirjoittaa bloginsa otsikoksi: ”Olen pettynyt Sata-komitean mietintöön.”

Tuloerojen kohdalla Sata-komitean kädenojennukset ovat kosmeettisia, eikä se ole oikeastaan yllätys kenellekään. Köyhien kannalta Sata-komiteassa on nimittäin yksi ikävä puoli.

Siellä istuvat juuri niiden tahojen edustajat, jotka hyötyvät siitä, että Suomen perusturva on huono.

Jos hallitus ja sosiaaliministeri Liisa Hyssälä todella halusivat kannustavaa ja oikeudenmukaista sosiaaliturvaa kaikille, jos Matti Vanhanen todellakin halusi ”hallituksen puuttuvan kaikkein köyhimpien asemaan” miksi komiteasta tehtiin etujärjestöjen temmellyskenttä? ∙

_______________

Köyhiä yli 700 000

Vuonna 2007 pientuloisiin kotitalouksiin kuului yli 700 000 suomalaista. Määrä on yli 50 000 henkilöä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Samalla pientuloisten määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1995.

• Tilastokeskuksen uusien tilastojen mukaan vuonna 2007 pienituloisten osuus koko väestöstä oli 13,6 prosenttia. Vuonna 1995 pientuloisten osuus oli 7,2 prosenttia.

• Suurin pienituloisten ryhmä vuonna 2007 olivat eläkeläiset. Pienituloisiin kotitalouksiin kuului lähes 200 000 eläkeläistä.

• Suurin köyhyysriski taas on työttömillä, joista puolet oli köyhiä. Kaksitoista vuotta aikaisemmin työttömistä köyhiä oli vain joka viides.

• Pienituloisiin kotitalouksiin kuului 150 000 lasta. Lapsiköyhyysaste oli 14 prosenttia alle 18-vuotiaista lapsista. Vuonna 1995 vastaava luku oli 5 prosenttia. Yksinhuoltajaperheisiin kuuluvista noin kolmasosa oli pienituloisia vuonna 2007. Osuus oli kahdeksan prosenttia vuonna 1995.

• Pienituloisuuden kasvun taustatekijänä on tulonsiirtojen ja ansiotulojen erilainen kasvuvauhti.

_______________

Sata-komitea

Sata-komitean puheenjohtaja on valtiotieteen tohtori Markku Lehto.

• Komiteassa 18 jäsentä, 8 naista ja 10 miestä.

• Edustettuina ovat sosiaali- ja terveysministeriö, Espoon kaupunginvaltuusto, työministeriö, Kansaneläkelaitos, Oulun kaupunki, sosiaaliturvan Keskusliitto, Kunnallinen Työmarkkinalaitos, Suomen Yrittäjät, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Akava, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjesto SAk, Toimihenkilöjärjestö STTK ja Veronmaksajain keskusliitto.

• Komiteaa avustavat perusturvajaosto, ansioturvajaosto, rahoitus- ja kannustavuusjaosto sekä hallinto- ja prosessijaosto, joiden puheenjohtajat istuvat myös Sata-komiteassa.

_______________

Komitean tavoitteet

Hallitus asetti kesäkuussa 2007 Sata-komitean valmistelemaan sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Sata-komitean tavoitteena oli tehdä esitys työn kannustavuuden parantamiseksi, köyhyyden vähentämiseksi ja riittävän perusturvan tason turvaamiseksi kaikissa elämäntilanteissa. Samalla tarkoitus oli arvioida sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä verotuksen, perusturvan sekä työttömyysturvan uudistaminen.

• Tammikuun 27. päivä julkaistiin komitean välimietintö, eli isot linjat.

• Hallitus tarvitsee vuoden 2010 alusta voimaan tulevat lakiehdotukset komitealta vuoden 2009 huhtikuun loppuun mennessä.

• Sata-komitean työskentely jatkuu vuoden 2009 loppuun.

_______________

Sata-komitean perusturvajaosto

Perusturvajaoston puheenjohtaja on Osmo Soininvaara.

• Perusturvajaostossa on 13 jäsentä, 7 naista ja 6 miestä

• Edustettuina ovat Stakes, Väestöliitto, Kirkkohallitus, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Toimihenkilöjärjestö STTK, Kansaneläkelaitos KELA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja valtiovarainministeriö.

_______________

Kokoomus jarruttaa perusturvaa

Perusturvan saamista säälliselle tasolle vastustaa Sata-komiteassa kokoomushenkinen joukko, jonka kärjessä ratsastaa tv-uutistista tuttu Veronmaksajien Teemu Lehtinen. Myös valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäki on poteroitunut puolustusasemiin: köyhiin ei pidä tuhlata valtion rahoja. Perusturvaa ovat vastustanet tehokkaasti myös kokoomuksen edustajat valtiosihteeri Ilkka Oksala ja Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n Lasse Laatunen.

Perusturvan kohennukselle löytyy kokoomuslaisia enemmän ymmärtäjiä niin elinkeinoelämän huipulta ja tutkimuslaitokselta kuin myös Suomen yrittäjistä. Niin pääoma, vuorineuvokset ja yrittäjät näyttävät ymmärtävän, että pienipalkkaisen ahdingosta ei hyödy kukaan. Ei edes valtio.

Sen sijaan keskiluokan etuja edistävä kokoomus haluaa pitää hajurakoa köyhiin. Näyttää siltä, että suomalainen oikeisto ei keskustele keskenään ollenkaan.

_______________

Komitean ehdotuksia

Komitea julkaisi 27. tammikuuta välimietintönsä. Ehdotuksien joukossa on hyviäkin avauksia. Takuueläke nostaa köyhimpien eläkeläisten tuloja, ja työmarkkinatuessa ei enää oteta huomioon puolison tuloja.

Kotihoidontuen ja lapsilisien sitominen kuluttajaindeksiin taas sopii hyvin porvarihallituksen arvoihin, sillä se kannustaa äitejä jäämään kotiin ja hemmottelee erityisesti keskustan äänestäjien suurilapsisia perheitä. Tuloerojen kaventamiseen lapsilisäkorotus ei auta, ja siksi se onkin tulonsiirroista jo nyt parhaalla tolalla. Lapsilisä on ansiosidonnainen etuus, joka jaetaan kaikille kansalaisille. Huono-osaisten ja varakkaiden hajurako säilyy.

_______________

Susanna Kuparinen, Kimmo Jylhämö & Otto Bruun

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu