Hyvästi, Zarema & Alik…

… ja Natasha, Luiza, Ahmed, Artur ja muut. Tšetšenia on ollut kuolemanloukku jo kauan.

Zarema löydettiin ammuttuna 11.8.2009. Zarema Sadulajeva ja hänen aviomiehensä Alik Džabrailov oli siepattu Pelastamme sukupolven -järjestön toimistosta edellisenä päivänä.

Sieppaajat sanoivat edustavansa viranomaisia. Kaksi heistä oli siviilivaatteissa, kolmella oli musta univormu eli Kadyrovin joukkojen tunnus. Kaikki kantoivat aseita. Heitä ei haitannut, että tapauksella oli silminnäkijöitä.

Pian sieppauksen jälkeen yksi heistä palasi toimistoon, poimi Alikin kännykän ja ajoi pois tämän autolla. Alikin ja Zareman ruumiit löytyivät saman auton takakontista.

Eilen minulle soitti ystäväni Varvara Pakhomenko, ihmisoikeusaktivisti joka on työskennellyt Tšetšeniassa vuosikaudet. Hän oli viettänyt muutaman viikon 15-vuotiaan Lana Estemirovan kanssa. Myös Lanan äiti, Natasha Estemirova, siepattiin ja murhattiin Tšetšeniassa.

”Älä tule tänne enää. Sano myös Oleg Petrovitšille, että ei tulisi”, Lana oli kirjoittanut Varvaralle tekstiviestissä. Oleg Petrovitš on Oleg Orlov, Memorial-ihmisoikeusjärjestön johtaja.

Orlov on syyttänyt Ramzan Kadyrovia, Kremlin tukemaa Tšetšenian presidenttiä ja entistä kapinallistaistelijaa sekä hänen armeijaansa Estemirovan murhasta. Orlovin mukaan Tšetšeniassa vainotaan kaikkia Kadyrovin brutaalin hallinnon arvostelijoita.

Kadyrov kiistää osallisuutensa Estemirovan kuolemaan. Hän pyysi Orlovia keskustelemaan asiasta ”mies miehelle”. Kuitenkin Kadyrov on kutsunut Estemirovaa naiseksi, jota ”kukaan ei tarvinnut” ja jolta ”puuttui kaikki häpeä” radiohaastattelussa.

Kadyrov tuomitsi myös Sadulajevan ja Džabrailovin murhat ja kutsui niitä ”yritykseksi pelotella Tšetšenian kansaa”. Grozny TV:n muutamaa päivää murhia ennen esittämä videomateriaali kuitenkin asettaa Kadyrovin rehellisyyden kyseenalaiseksi. Videolla Adam Delimhanov, Kadyrovin lähin kumppani ja Venäjän duuman jäsen, uhkailee tšetšenialaisia ihmisoikeusaktivisteja.

”On ihmisiä, jotka kutsuvat itseään ’ihmisoikeuksien puolustajiksi’, jotka itse asiassa tukevat tätä militanttiroskasakkia, jotka työskentelevät heidän nimiinsä ja tekevät heidän likaisen työnsä”, Delimhanov sanoi. ”He eivät onnistu tavoitteissaan. Totuus ja oikeus voittaa. Sotilaamme, komentajamme, meidän miehemme kysyvät minulta mitä nämä aktivistit haluavat, ja vastaan etteivät he ole minulle penninkään arvoisia.”

Nyt moni sanoo, että Tšetšeniasta on tullut kuolemanloukko ihmisoikeustyöntekijöille. Minusta se tapahtui jo kauan sitten. Vuosina 2002–2004 me, Venäjä-Tšetšenia-ystävyysseura, menetimme kolme vapaaehtoista venäläissotilaiden ampumina.

Yhtäkään rikoksista ei tutkittu.

21.5.2003 Kalinovskajan asutuskeskuksessa aseistautuneet hyökkääjät surmasivat tunnetun rauhanaktivistin Zura Bitievan ja hänen perheensä.

Pelastamme sukupolven -järjestön johtaja, Murad Muradov ”katosi”, kun hänet pidätettiin laittomasti Groznyissä 15.4.2005. Kuukausia myöhemmin hänen ruumiinsa luovutettiin hänen perheelleen, ja sen mukana virallinen FSB:n asiakirja, jonka mukaan tutkimukset osoittivat, ettei Muradov ollut sekaantunut kapinallisten toimintaan.

Silloin tapasin Zarema Sadulajevan. Zarema yritti kovasti vakuuttaa työtovereilleen ja itselleen, että heidän oma humanitaarinen toimintansa suojeli heidän henkeään. Murad sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, Zarema sanoi.

Heidän järjestönsä onnistui jatkamaan toimintaansa neljän vuoden ajan. Heidät on nyt vaiennettu.

Oksana Tšelyševa

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu