Hyvä paimen

Arvostelussa Anna Sailamaan sarjakuva-albumi Paimen.

Anna Sailamaan sarjakuva-albumi Paimen kertoo noin puolentoista vuorokauden mittaisen tarinan pienessä lappilaisessa kylässä asuvasta Olavista. Olavi paiskoo hommia paikallisessa leipomossa keski-ikäisten työtovereidensa kanssa, löytää kuolleen joutsenen metsästä ja tästä liikuttuneena juo viinaa sammumispisteeseen. Siinä se. Spoilasin puolet tarinasta!

Torniosta kotoisin oleva Sailamaa liikkuu hyvin tuntemassaan ympäristössä kertoessaan tarinaa kuihtuvasta kylästä ja sen asukkaista. Rennosti murtavat kylän miehet haastelevat murheistaan ja luonto piirtyy maisemaksi ohuina mustina vaivaispuina.

Sailamaa piirtää ennen kaikkea hetkiä, jotka liikuttavat rauhallisesti tarinaa. Paimen käsittelee aikuistumista ja velvollisuuksien tiedostamista. Aikuisuus on myös mahdollisuus, jota kannattaa hetki pysähtyä miettimään, vaikka krapulassa pienen lappilaisen grilli-kahvion terassilla.

Vaikka Paimen on tyylipuhdas yksivärinen sarjakuva kauniine kuvineen, teoksesta jää ontto olo. Sailamaa ei taiteilijana yllä aiemmalle tasolleen. Olisi pitänyt joko piirtää tai käsikirjoittaa rohkeammin. Paimen tuntuu lakoniselta ja liian helpolta. Vaikeaa on määritellä oliko tämä taiteilijan näkemys alunperinkin vai liian nopean tuotannon tulosta.

Anna Sailamaa: Paimen. Huuda Huuda 2011. 88 s. Kolme tähteä.

Henri Salonen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu