Arvostelussa Santigoldin levy Master of My Make-Believe.
Santigold on edennyt urallaan hissukseen: Master of My Make-Believe on on vasta hänen toinen studioalbuminsa. Sen ja vuoden 2008 briljantin debyytin väliin mahtuu kyllä paljon hyvää, huippukohtina ehkäpä vierailu Beastie Boysin (mahdollisesti) viimeiseksi jääneellä Hot Sauce Committee Part Two -levyllä ja Diplon kanssa duunattu A Diblo Dub -mixtape.
Tämä pitkäksi venähtänyt tauko levyjen välillä osoittautuu hienoiseksi ongelmaksi. Vuosien 2008 ja 2012 välissä musiikin alalla on nähty melkoisia muutoksia, eikä Santin meno kuulosta enää niin indieltä kuin hän ehkä itse haluaisi: on snadisti vaikea olla rebel, jos valtavirta on ottanut kiinni. Hänen soundiinsa vahvasti vaikuttaneet Diplo ja Switch ovat tässä välissä olleet tuotteliaita, eikä Santin dub-electro-baile funk-rock-pop kuulosta enää yllättävältä.
Ei Master silti millään muotoa huono levy ole, päinvastoin. Ehkä Santin olisi kuitenkin pitänyt julkaista se jo pari vuotta sitten, tai vaikka keksiä itsensä uudelleen.
Santigold: Master of My Make-Believe. Warner Music 2012. Neljä tähteä.
Jari Tamminen
