Kirjoittanut susanna kuparinen

Hyss, olet Ylessä

Lukuaika: 4 minuuttia

Hyss, olet Ylessä

Ylen rahoitusta uudistetaan, eikä paranoialta ole säästynyt kukaan. Vastakkain ovat budjettirahoitus & mediamaksu. Budjettirahoituksen puolesta on lobattu ankarasti. Miksi juuri sen?

Lokakuun Voimassa julkaistiin Ylestä Seuraan lähteneen toimittaja Ari Korvolan haastattelu, jossa hän selitti lähtönsä syyksi sen, että Ylessä suhtaudutaan poliittiseen painostukseen aiempaa varovaisemmin.

Muutama viikko sitten tuttu toimittaja kävi Ylessä työasioissa. Hän oli käynyt kahden Ylen toimittajan kanssa kummallisen sananvaihdon. ”Toinen heistä otti puheeksi Voiman Korvola-jutun ja Ylen ongelmat.”

”Kysyin heiltä, että millainen Ylen tunnelma sitten on”, toimittaja kertoo. ”Täysi tabu, kuului vastaus. Ylen sisällä näistä ei puhuta.”

Mitä ”näistä” tarkoittaa, ei tarkalleen ottaen selvinnyt, mutta jäi ilmeiseksi, että talon ilmapiiri on tukahtunut ja paranoidi.

Ongelman ytimessä on viimeiset kaksi vuotta ollut Ylen rahoitusmallin roikkuminen. Pitkittynyt rahoitusratkaisu on kiristänyt Yleisradion henkilösuhteita ja hyydyttänyt talon resurssit.

Helsingin Sanomien Jyrki Räikkä kirjoitti toukokuussa 2011 Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen huonosta ilmapiiristä. ”Lautakasa painaa yhä Ylen journalismia”, otsikossa todettiin.

Rahoitusratkaisun viivästyminen on tehnyt Yleisradion johtoportaan ylivarovaiseksi, jutussa todettiin. ”Muistakin kuin poliittisista jutuista sensuroidaan varmuuden vuoksi riskipitoiset osat, vaikka toimittajalla olisi esittää faktat”, yksi Hesarin laajalla soittokierroksella haastattelemista Ylen toimittajista kuvaili.

Voiman tietojen mukaan Yleisradiossa pidettiin Helsingin Sanomien artikkelin johdosta kriisipalaveri, jossa sen herättämään julkiseen keskusteluun suhtauduttiin ”defensiivisesti vähätellen”.

Toukokuun jälkeen huhumylly Ylen ympärillä on vain yltynyt tavalla, joka ei voi olla vaikuttamatta yleläisiin vahtimestareista ja rivitoimittajista päällikkötasolle asti. Suuri osa suorasta ja epäsuorasta kritiikistä kiertyy uutis- ja ajankohtaistoimituksen johtajan Atte Jääskeläisen henkilön ympärille.

Kolme päivää Helsingin Sanomien jutun jälkeen, 30. toukokuuta 2011 Ylen johtajistoa kokoontui Hämeenlinnan Aulangolle kesäseminaariin. Seminaarissa käytiin paneelikeskustelu, johon osallistui Ylen viisi vastaavaa toimittajaa. Paikalla oli myös Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen.

Kiviseltä oli kysytty, oliko hän lukenut Hesarin jutun, ja mitä mieltä hän on siitä, että Yle on ollut usein julkisuudessa negatiiviseen sävyyn.

Kivinen vastasi, että hänen tehtävänsä ei ole puuttua sisältöihin ja painotti, että vastaavat toimittajat ovat niitä henkilöitä, joiden puoleen ongelmatilanteissa pitää kääntyä. Kivinen määritteli, että hänen vastuullaan on päättää, keitä nämä vastaavat toimittajat ovat.

Kivisen lausuntoa on tulkittu kahdella vastakkaisella tavalla. Jääskeläiseen ja Yleen kriittisesti suhtautuvat tahot ovat tulkinneet Kivisen kommentin verhotuksi uhkaukseksi Atte Jääskeläistä kohtaan.

”Kivinen ajattelee kelpo toimitusjohtajan tavoin ja tajuaa mitä merkitsee, kun asiantuntijayhteisössä on kriisi”, kaupallisen median johtotehtävissä työskentelevä ex-yleläinen analysoi. ”On helpompi vaihtaa valmentajaa kuin koko tiimi. Näin toimii toimitusjohtajan logiikka.”

Ylessä tämä tulkinta kiistetään jyrkästi. Kivisen viesti on nähty nimenomaan luottamuslauseena Ylen komentoketjua kohtaan.

”Minä ja viestintäpäällikkömme Marja Niemi olimme molemmat tuolla Aulangon tilaisuudessa läsnä tilaisuuden alusta loppuun – samoin viitisenkymmentä muuta yleläistä – eikä kumpikaan meistä muista kuvaamaasi keskustelua käydyn tuossa sävyssä”, Ylen viestintäjohtaja Reija Hyvärinen kirjoittaa sähköpostissaan.

Mikä tulkinnoista on oikea? Uskottavimmalta tuntuu ymmärtää lausunto luottamuksen osoitukseksi eikä uhkaukseksi jo siksikin, että korkealla tasolla uhkauksia tuskin esitettäisiin näin julkisesti. Jääskeläisen oma totuus ei ole kumpikaan näistä. Hän pitää oireellisena lähinnä sitä, että tarinaa levitetetään:

”Joku tai jotkut haluavat levittää ja ylläpitää mielikuvaa, että Ylen ytimessä olisi jotain epäselvää.”

Vuoden loppuun mennessä Ylen rahoitus ratkeaa. Kauan toivottua työrauhaa se ei silti välttämättä takaa. Hufvudstadsbladet uutisoi 17. marraskuuta, että lehden saamien tietojen mukaan vaaka on kallistumassa budjettirahoituksen puolelle.

mainos

Jos budjettirahoitus tulee, ei Jääskeläisen asema ole jatkossakaan kadehdittava. Miten Ylessä voidaan tehdä poliittista journalismia henkilöistä, joilla on tiukka ote talon resursseihin?

Tilannetta voisi verrata kaupallisen median päätoimittajaan, joka joutuisi päättämään julkaisulinjasta varoen, etteivät mainostajat hermostu.

Budjettirahoituksen myötä kasvava riippuvuus poliitikkojen oikuista ei ainakaan helpota tilannetta.

Oikuistahan on kokemusta jo nyt. Kääpiöksi kutistuneen keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen uhkaili viimeksi lokakuussa Yleisradiota, kun Ylen uutiseen Raha-automaattiyhdistyksen rikossyytteistä oli livahtanut keskustapoliitikkoa koskeva virhe.

”Jos tämä olisi sellainen päivä, että keskustan edustaja olisi joutunut muodostamaan kantansa (Ylen) rahoitukseen, niin kyllä tämä [virhe] olisi päässyt karheuttamaan tilannetta”, Laaninen sanoi.

Poliitikkojen ärhentelystä huolimatta Atte Jääskeläinen ei näe budjettirahoituksen pahimpana haittana poliittista painetta. Hänen mukaansa uhat nousevat alan sisältä.

”Budjettirahoitus altistaisi Yleisradion jokavuotiselle poliittiselle lobbaukselle, joka näyttää olevan kovin intensiivistä erityisesti yksityisen median puolelta”, Jääskeläinen kommentoi Voimalle syyskuussa.

Vain pari päivää Jääskeläisen lausunnon jälkeen Ilta-Sanomien pääkirjoituksessa tyrmättiin kaikki tähän asti pohditut rahoitusvaihtoehdot lupamaksuista tuloveromalliin.

”Eri rahoitusmalleista valtion budjettirahoitus on varteenotettavin”, Ilta-Sanomat kirjoitti ja tähdensi, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa se merkitsee ”Ylen rahoitustason merkittävää rajaamista ja tehtävien rajaamista”.

Seuraavaksi Ilta-Sanomissa luetellaan vakiintunut kaunalista Yleä kohtaan.

”Yleisradio on tietoisesti pyrkinyt sähköisen mediakentän kuninkaaksi laajentamalla toimintansa internetiin ja maakuntiin, joissa julkisesti rahoitettu mediajättiläinen syö perinteisten maakuntalehtien ja niiden verkkopalvelujen leipää”, pääkirjoituksessa moititaan.

Kaupallinen media on koko kuluneen vuoden kirjoitellut Ylen ”rahoitusfarssista”, jota se tosin on ollut itse luomassa. Mikään malli ei ole kelvannut. Edellisellä hallituskaudella heikko viestintäministeri Suvi Lindén säikähti painostusta ja veti valmiin mediamaksumallin pois.

Pääkirjoitusten ohella yleinen juttutyyppi on tämä: keskituloisen mutta niukahkosti toimeentulevan perheen vanhemmilta kysytään, haluavatko he jotakin – Ylen palvelut – ilmaiseksi vai maksaa siitä paljon. Kysymyksenasettelu on sellainen, että siihen voi vastata vain yhdellä tavalla.

Suosittu lobbauskeino on myös kaupallisen mediakonsernin oman pomon haastattelu, jossa pomo saa kertoa, että Yle tappaa kilpailun. Lausunto on kirjoitettu lehteen ilman muistutusta siitä, että kyse on intressitahon haastattelusta.

Helsingin Sanomissa 27. marraskuuta Sanoman hallituksen puheenjohtaja Jaakko Rauramo liputti Ylen budjettirahoituksen puolesta:

”Julkinen palvelu on päätöksenteon alaista jatkuvasti. Se, että budjettirahoitus jotenkin lisäisi tai vähentäisi toimituksen integriteettiä, on urbaani legenda. Ylehän on muutenkin täysin poliitikkojen kontrollissa”, Rauramo sanoi ja haukkui samaan hengenvetoon julkisen palvelun ilmaiset internet-sisällöt.

Rauramo epäilee haastattelussa, että hallituksen päätös nostaa lehtitilausten arvonlisäveroa on rangaistus kaupalliselle medialle. ”Moni arvelee, että arvonlisäverolla halutaan rangaista nimenomaan Sanoman johtoa siitä, että se on arvostellut ankarasti Yleä”, jutussa spekuloidaan.

Keitä nämä ”monet” ovat, jää epäselväksi.

Hesarissa julkaistiin syyskuussa artikkeli, jossa vihjattiin, että syyllinen alv-korotukseen on Atte Jääskeläinen. Väitteen pohjana on debatti Jääskeläisen ja Hesarin vastaavan päätoimittajan Mikael Pentikäisen välillä Kanava-lehdessä vuonna 2009.

Pentikäisen mielestä bisneksen tekeminen on liian hankalaa, kun kentällä on julkisin varoin tuettu Yle. Jääskeläinen näpäytti takaisin ja ihmetteli tilausmaksujen nollaverokantaa.

mainos

Salaliittoteoria olisi huvittava, ellei se olisi niin tarkoitushakuinen. Rahoitusratkaisuun hirtetty Yle ei vaikuta poliitikkojen lemmikiltä. Jos Hesarissa etsitään syitä rangaistukseen, katse kannattaisi kääntää omaan politiikan toimitukseen, joka teki ansiokasta työtä vaalirahapaljastuksissa.

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen tilanteesta huolestuneet kirjoitukset vaikuttavat tekopyhiltä, kun samaan aikaan samat lehdet ovat vaatimassa Ylen uutistoiminnan alasajoa.

Kaupallinen media ei halua kilpailla paremmilla jutuilla, sen sijaan yhteisesti rahoitettu Yle pitää ajaa alas. Ylen alueellinen uutistoiminta taas pitää lakkauttaa siksi, että maakuntalehdet vahvistuvat, kun julkinen kilpailija katoaa.

Mutta kuinka kauan vaikkapa Alma-konsernin kukkaro venyisi kompensoimaan hupenevia mainostuloja, jos joku sen maakuntalehdistä ryhtyisi tekemään kriittistä journalismia, joka suututtaisi paikallisen eliitin, painostusryhmän tai suuren mainostajan?

”Maissa, joissa budjettirahoitus on otettu käyttöön, se on johtanut yleisradion merkittävään pienentymiseen, koska rahoitus on ollut auki toimialan sisäiselle lobbaukselle. Tavoitteet eivät ole viestinnällisiä tai yhteiskunnallisia vaan kaupallisia”, Jääskeläinen muotoilee.

Jääskeläinen palaa vielä myöhemmin ristiriitaisiin kertomuksiin Aulangon tapahtumista. Hän kertoo tarkistaneensa usealta läsnäolijalta, olivatko he tulkinneet Kivisen kommentin uhkailuksi. Kaikki kiistivät.

”Meillä on Kivisen kanssa hyvät välit”, Jääskeläinen sanoo ja epäilee Voiman lähteiden vilpittömyyttä.

”Minun täytyy ehkä tarkistaa aistieni toiminta ja sosiaalinen havaintokykyni. Olen ollut kyseisessä tapahtumassa paikalla, enkä ole rekisteröinyt mitään tällaista tapahtumaa enkä ole reagoinut siihen.”

”Ylen tilanteesta puhutaan jatkuvasti myös persoonaani liittyen. Siinä on omat motiivinsa taustalla. Keskustelu on auennut Nuorisosäätiö-virheistä. Yhdestä yksittäisestä aiheesta ja siihen liittyvästä vaikeiden tilanteiden ketjusta on tullut työkalu tässä keskustelussa.”

”Väittäisin, että näitä ihmisiä ei ole kovin monta, mutta he ovat kovin äänekkäitä.”

Eikä jääskeläinen kerro, keitä he ovat.

Lue myös artikkelit Mistä rahat Ylelle? & Jääskeläinen ennen & nyt.

Susanna Kuparinen