Lahden taideinstituutin toimintaa ei saa lakkauttaa, Erkki Pirtola kirjoittaa.
Kauhistuin opetus- ja kulttuuriministeriön aikeista lakkauttaa Lahden taideinstituutin toiminta. Olen toiminut opettajana lähes kaikissa Suomen taidekouluissa, Lahdessa 1990-luvun alusta lähtien, ja nähnyt taideinstituutin kehittyvän yhdeksi maamme johtavista opinahjoista. Vahva yhteistyö Lahden muotoiluinstituutin kanssa, galleriatoiminta kaupungilla ja ympäristötaiteen kehittäminen ovat selvästikin Lahden keskeisintä kulttuuritoimintaa visuaalisella alueella.
Lopetuspäätös kuulostaa yhtä absurdilta kuin jos mäkihyppytornit purettaisiin tuottamattomina yksikköinä. Tornit ovat maamerkki ja symboli Lahdelle, kuten taideinstituuttikin on. Pikemminkin kuvittelisi satsattavan lisää juuri tällaiseen toimintaan ja hyödynnettävän sitä kaikin tavoin. Tulevaisuus muovautuu yhä visuaalisemmaksi ja sosiaalisemmaksi. Tieto on saatavissa koneilta. Mielikuvitusta ja tunneaivoja on koulutettava.
Peruskoulutuksessa pääpaino on valjastettu palvelemaan mekaanista teknistaloudellista kilpailuyhteiskuntaa, taiteita väheksytään. Nykytaide on kuitenkin laajentanut luovuuden käsitettä pelkästä kuvantekemisestä myös sosiaalisille alueille.
Eräät Lahden taideinstituutista valmistuneet oppilaat antoivat ryhmänsä ja galleriansa nimeksi Hyäryttömät. Murrehauskuttelun takana oli vakava turhautuminen yhteiskunnan ennakkoluuloihin taiteen hyödyttömyydestä. On totta, että taiteilijat eivät vielä löydä koulutustaan vastaavia töitä, mutta tulevaisuudessa on toisin.
Taideinstituutti on tuottanut monia merkittäviä taiteilijoita, kuten tämän vuoden Ars Fennicalla palkitun Anssi Kasitonnin. Muistan hänet hyvin instituutin oppilaana, joka hyödynsi koulun tiloja ja välineitä omaperäisiin ideoihinsa. Tällaiset menestystarinat ovat silti vain koulutuksen sivutuote. Pääasia ovat ne sadat nuoret, jotka ovat käyneet sen lävitse ja päässeet kehittämään sosiaalisia taitoja ja minävoimaisia tunneaivoja.
Yhteiskunta ei paljoakaan piittaa taiteista ja jättää kouluttamansa taiteilijat heitteille. Taidehan perustuu tunteiden kehittämiselle, käden työlle ja vapauden kokemukselle. Yhteiskunta kärsii suunnattomasta tunneköyhyydestä; jo 15-vuotiaat ovat masentuneita ja tulevaisuus näyttää synkältä.
Nuorilla on yhä vähemmän mahdollisuuksia löytää identiteettiään tässä maailmassa. Taidekeskukset ovat edelläkävijöitä, joista säteilevät esiin tulevaisuuden tervehdyttämisohjelmat.
Jos Lahden taideinstituutin nykyinen rahoitusmuoto on lakkautettava, on välttämätöntä kehittää sille uusi esimerkiksi ottamalla taiteilijat ja kouluttajat mukaan yhteiskuntasuunnitteluun.
Lue Voimasta 10/2011 juttu Anssi Kasitonnista.
Erkki Pirtola
