Huumoribändin kirous

Tuomas Toiviainen haluaa laulaa rivoja, ihan tosissaan.

Tamperelainen Moppi ja Aivokurkiaiset on ajanut itsensä umpikujaan. Marraskuussa toisen levynsä julkaiseva yhtye on leimaantunut monien silmissä vitsiksi, vaikka bändin keulakuva Tuomas Toiviainen painottaa olevansa täysin tosissaan.

”Ihmiset eivät aina tiedä, mihin genreen meidän bändimme voisi laittaa. Baareissa voi olla vaikkapa punk-ilta tai pop-ilta, mutta ei kuitenkaan minkäänlaista kyrpähomovittu-iltaa. Kerran meitä ei huolittu esiintymään, koska keikkapaikalla ei kuulemma ollut tapana ottaa huumoribändejä esiintymään”, Toiviainen selittää kiihtyneesti.

Moppi ja Aivokurkiaiset julkaisi Homorakkautta-debyyttinsä keväällä 2007. Marraskuussa ilmestyvällä toisella levyllään bändi kuulostaa yhä enemmän Leevi and the Leavingsilta. Se saattaa johtua levyn tuottaneesta Riston Risto Ylihärsilästä, joka on Toiviaisen mukaan suuri Leevi And The Leavings -fani.

”Hänen kauttaan yhtye on tullut minullekin tutuksi. Olen luultavasti kuunnellut  yhtyeen koko tuotannon läpi”, Toiviainen sanoo.

Ylihärsilä on myös vaikuttanut Toiviaisen kirjoittamiin sanoituksiin. Toiviainen ja Ylihärsilä nimittäin tuntevat toisensa vuosien takaa, sillä he ovat soittaneet yhdessä englanninkielistä kitarapoppia Kukka-nimisessä kokoonpanossa. Kukan hajottua molemmat alkoivat tehdä lauluntekstejä suomeksi. Nyt Toiviainen saattaa toisinaan soittaa Ylihärsilälle kysyäkseen hänen mielipidettään kirjoittamistaan sanoituksista.

Toiviainen kertoo etsineensä musiikillista inspiraatiota brittiläisen, äkkiväärää ja kulmikasta kitarapoppia soittavan The Fallin tuotannosta.

”Kuuntelin puolentoista vuoden ajan oikeastaan ainoastaan The Fallia. En jaksa oikein kiinnostua uudesta musiikista. Satunnaisesti saatoin tutustua johonkin uuteen bändiin YouTubessa, jos sitä minulle joku suositteli.”

Mutta mitä Moppi ja Aivokurkiaiset on tehnyt saadakseen huumoribändin leiman? Siis sen lisäksi, että on antanut itselleen typerän nimen?

Toiviainen kirjoittaa yhtyeelleen avoimen homoeroottisia tekstejä, eivätkä ne ole sävyltään kauniin vihjailevia. Hän laulaa hennolla äänellään anaaliyhdynnöistä ja suuseksistä, mutta myös riittämättömyydestä ja epäonnisesta rakkaudesta.

Vaikka Toiviaisen tekstit saattavat aluksi kuulostaa rivouksien latelemiselta, hän yrittää samanaikaisesti pukea sanoiksi sitä kuristavaa yksinäisyyden tunnetta, josta ei pääse eroon, vaikka panisi kuinka paljon – ja vaikka kenen kanssa.

”Keikoillamme olen kyllä huomannut, että joillekin pelkkä kyrpä-sanan esiintyminen sanoituksissa näyttää olevan liikaa.”

Toiviainen sanoo kirjoittavansa homoeroottisia sanoituksia, koska haluaa niiden avulla käsitellä omaa homofobiaansa. Hänen mielestään vakaviin asioihin on tartuttava huumorin keinoin.

”Vain typerykset ajattelevat, että vakavista asioista voi puhua ainoastaan vakavasti. Olen kiinnostunut seksuaalisuuteen liittyvistä tabuista, haavoittuvaisuudesta ja peloista. Huumoria voi käyttää tuollaisten solmukohtien avaamiseen.”

Toiviainen mainitsee esimerkkinä Stanley Kubrickin elokuvan Tohtori Outolempi, kun hän puhuu  huumorista keinona käsitellä vakavia asioita.

”Kubrick aikoi aluksi tehdä siitä vakavan draaman, mutta siitähän tuli lopulta humoristinen elokuva maailmanlopusta.”

Toiviaisen sanoitusten härskiyttä ja suorasukaisuutta selittää myös hänen kiinnostuksensa sosiaalisten tilanteiden sääntöihin.

”Olen miettinyt paljon, mitä ei saa sanoa tai tehdä. Ja tietenkin sitä, miksi on olemassa tuollaisia rajoja”, hän sanoo.

Tulevan levyn Heijastuksia-päätösraidalla hän laulaakin, että ”juoksen pakoon kaikkea sitä, mikä on mukavaa, sillä se mikä vie eteenpäin, on se sama mikä ahdistaa”.

Moppi ja Aivokurkiaiset: Moppi ja Aivokurkiaiset. Lipposen Levy Ja Kasetti 2008.

Tuomas Kokko

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu