splash_image.jpg

Hurmeen huumassa

Toimittaja Anna-Sofia Joro & kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi lukivat ohjaaja Juha Hurmeen uuden teoksen. Nyljetyt ajatukset on vereslihalla mutta kieli poskessa kirjoitettu näkymä suomalaiseen sielukkuuteen.

Rommia & yleviä ajatuksia

Juha Hurme kirjoittaa taiteesta & tieteestä tavalla, joka sulkee sisäänsä kaiken olennaisen – paitsi naiset.

Suomalaiset miehet alkavat puhua, ja juttua riittää 700 kilometrin matkalle. Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset on upea puolustuspuhe hitaalle sivistykselle ja oiva taiteen tietokirja elämän soutelijoille.

Aimo ja Köpi soutavat Kustavista Hailuotoon ja keskustelevat matkan aikana kaikesta, erityisesti taiteesta: kirjallisuudesta, teatterista, kevyestä musiikista. Lopulta puheenaiheena ovat ihmiset ja ihmisyys, maapallon tila ja tulevaisuus.

Teatteriohjaaja-kirjailija Juha Hurmeen neljäs kirja on tarkkanäköinen ja erinomaisen jouhevasti kirjoitettu tietokirja-romaani. Teos jatkaa Hurmeen helmikuussa Kansallisteatterissa ensi-iltansa saaneen, palkitun Europaeus-näytelmän hengessä.

Molemmissa osataan sekä kiroilla ja piereskellä että puhua maailmasta syvällisesti ja sopivan mahtipontisesti. Kirjan huumori on viisasta, sillä Hurme inhoaa pateettista valitusta.

Nyljetyt ajatukset on puolustuspuhe ihmisen mielessä hitaasti kasvavalle älyllisyydelle ja laajakatseiselle humanismille, henkistä laiskuutta vastaan. Siitä huolimatta, että yksilöllinen ajattelu on työlästä ja ajaa ihmisen epävarmuuteen.

Yhdessä monista soutuvene-puheenvuoroistaan Köpi julistaa, kuinka ”kauhistuttavin uhkamme on tietämättömyys ja sen hellittämätön seuralainen typeryys. Nämä veljekset ja niiden perusserkut ahneus ja itsekkyys estävät meitä näkemästä asioita oikeissa mittasuhteissaan. Jolloin emme ikinä osaa reagoida oikein.”

Köpi ja Aimo ovat sivistyneitä ja harkitsevia kavereita, juuri sellaisia, joita tämä maailma yhtä kipeästi kaipaa kuin on valmis lynkkaamaan tyhmyyden vallatessa alaa. He osaavat myös vaieta ja kuunnella toisiaan aikana, jolloin kaikilla on kova tarve puhua, mutta ketään ei huvita kuunnella.

Paitsi kerran, kun rommia nauttinut Aimo nukahtaa kesken Köpin pitkän kuvitteellisen puheen Jyväskylän kaupunginteatterille.

Soutajat kaivavat taskuistaan lappuja, joihin he ovat kirjoittaneet vaikutuksen tehneitä, pitkään hautuneita pätkiä sieltä täältä. Tällaisia ajatuksia jokaisen tulisi kantaa takataskussaan, niistä rakentuu sivistys.

Juttua riittää Volter Kilvestä Antero Mertarantaan, Bertolt Brechtistä Bob Dylaniin.

Asioihin ja ihmisiin ei koskaan suhtauduta halveksivasti, mitään ei katsota ylempää eikä alempaa vaan sivusta, myötätuntoisesti.

Hurmeelle taiteilijan äärimmäinen vapaus on taiteen estetiikassa kaikki kaikessa. Hän korostaa, ettei taiteella ole sidosryhmiä, eikä sen esteettisillä arvoilla tekemistä yhteiskunnallisten kysymysten kanssa.

Anarkistisen vapaassa taiteessa ei silti voida ohittaa yhteiskunnan tärkeitä kysymyksiä. Nyljetyt ajatukset on sekä ajaton tietokirja että ajankohtainen teos.

Samoin Aimo ja Köpi ovat vapaita miehiä saaristomerellä soudellessaan, vapautta puolustavia oman elämänsä taiteilijoita.

Nyljetyt ajatukset on myös matkakertomus. Meri ja sää ovat arvaamattomia, mutta matka taittuu ja juttu jatkuu.

Miehet leiriytyvät rannoilla, saunovat, nauttivat kahvit sokerikorppujen kera ja hyppäävät kymmenen metriä korkeasta uimahyppytornista aina, kun sellainen tulee vastaan. Tämä kaikki on olennaista, ja he vaikuttavat onnellisilta.

Suomen rannikon seuraaminen ja paikkojen nimet antavat lukijalle samanlaista lohtua ja turvaa kuin radion merisää. Itämeren päälle voi kuvitella hailakan sumuverhon. Hiljaisuuden rikkovat vain airon tömähdykset sameaan veteen sekä Aimon tai Köpin ääni.

Matka vaikuttaa niin hauskalta, että alan kadehtia näitä kahta soutajaa. Minäkin haluan soutaa, piereskellä ja viilata taidehistorian pilkkuja.

Alan miettiä, voisivatko Köpi ja Aimo olla Impi ja Aino – naisia. Miksei naisia juuri näe vastaavissa rooleissa kirjallisuudessa? Myös valtaosa käsitellyistä taiteilijoista on miehiä.

Samanlaiselta tuntui, kun luin pikkutyttönä Rudyard Kiplingin viidakkoseikkailuja. Koin, että vaikka kuinka hinkuisin mukaan viidakkoon, jäisin aina ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, paitsi kaikesta jännittävästä.

No, ainakaan Aimo ja Köpi eivät keskusteluissaan sorru typistämään naisia joihinkin rooleihin. Kirjasta löytyy myös harvinainen ja koskettava puhe naiselle, kuvitteelliselle Muijalle. ”Aivan sama, minkä näköinen hän on, mutta sisäisesti hän on kaunis ja hänen henkiset hartiansa ovat leveät.”

Pitkän uran tehnyt Hurme kertoo suhtautuvansa taidemaailmaan harrastajan hartaudella. Kirjasta paistaa innokkuus, joka hänellä on maailmaa ja sen ihmisiä kohtaan.

Teksti soljuu myös siksi, että Hurme on itse soutanut saman reitin puuveneellään. Kirja käy oppaasta, jos joku harkitsee vastaavaa retkeä.

Anna-Sofia Joro

________________

Eloonjäämisen opas

Hurmeen taide on löytänyt kotinsa.

Juha Hurme on samanaikaisesti sekä tyypillinen 2000-luvun kirjailija että kirjallisen maailman outolintu.

Tyypillistä on kielellinen kypsyys ja kielen tunnistettavuus. Omalaatuista pakoton kerronta, jossa kirjoitus toimii maailmassa olon välikappaleena. Hurmeen kirjallisissa töissä on aina kyse eloonjäämisestä.

Hänen ensimmäisen romaaninsa Volvo Amazonin (2007) alussa kirjataan elintarvikkeet, jotka Hurme tarvitsee vuoden aikana.

Vuosi on elämän perusyksikkö, prosessin mittayksikkö. Ja prosessi taas tarkoittaa taiteellisia ponnistuksia, jotka ovat syy elämiselle.

Uusimmassa teoksessaan ja kirjallisessa päätyössään, Nyljetyissä ajatuksissa, Hurme aloittaa kahdella kärjellä. Ensin on pakattava soutuvene, jolla päähenkilöt Aimo ja Köpi vaeltavat Hailuotoon saakka.

Toinen kärki on kulttuurihistoriassa, Volter Kilvessä, jonka tuotannosta käsin tematiikkaa avataan. Alastalon salista solmitaan suomalainen kulttuurihistoria yhteen soutuveneeseen.

Vaellusromaanin idea on myös sen rajoite. Hurme ei malta olla jo alussa pälyilemättä tuleviin paikkoihin.

”Matti Hällistä puhumme vasta sitten, kun pääsemme pohjoisemmaksi, hänen aluevesilleen, määräsi Köpi.”

Nyljetyt ajatukset asettuu vaellusromaanina tiiviiseen yhteyteen Jouko Turkan kanssa, joka on toinen teatterista ponnistanut huippuprosaisti. Häpeässä (1994) Turkka ratsastaa tammalla Helsingistä Poriin ja tarkasteluun asettuu 1990-luvun teatterielämä.

Hurmeen haarukka on laveampi. Soutureissun aikana itse suomalainen kulttuuri tulee selitetyksi ja samastuttavaksi merkkiteostensa kautta.

Nykyaika hahmottuu absurdeina yksityiskohtina, joista kasvaa tunnistettava maailmankuva. Ihmisten motiivit ja taloudelliset realiteetit ovat todellisuus, jossa me kaikki elämme.

Hurme uskoo yhtenäiskulttuuriin ja välittömyyteen. Ihmiset tulevat puhutelluksi vain yksitellen, eivät koskaan massana. Aironveto on inhimillisen kokemuksen perusyksikkö. Replikoiva, verbivetoinen kerronta on Hurmeen ominta aluetta.

Hän on rupatteleva ja aina sanoissaan tarkka kirjoittaja, joka onnistuu olemaan hämmästyttävän lämmin olemukseltaan. Nyljettyjen ajatusten perusvire on viisas optimismi.

Hurme kirjoittaa yhtenäistä juonellista proosaa, joka asettuu poikkiteloin perinteisen kertomakirjallisuuden kanssa. Hänelle on leimallista, että replikoiva preesens määrittää kaiken muun ympärillään.

Nyljetyille ajatuksille, kuten muullekin Hurmeen proosalle, on tyypillistä, että se koostuu anekdooteista, jotka niputtavat tarinan kokonaisuudeksi. Anekdootit korostuvat enemmän kuin harmoninen kokonaistarina. Ne luovat tekstiin rytmin.

Proosasta tehdään draamaa viemällä ihmisten ominaisuudet tekoihin. Hurmeen dramaturgisessa proosassa taas draama on se piste, johon lauseet tähtäävät. Ikään kuin sanat paperilla olisivat vain välttämätön keino lukijan ohjaamisessa kohti tapahtumisen taidetta.

”– Luotsimies Pettersonilla Raippaluodon Svedjehamnissa oli niin häijy akka, että piru palkkasi sen apulaisekseen vaikeissa asioissa.

– Hah haa, nauroi Köpi, hieno alku!

– Ei se ollut alku, sanoi Aimo, – se oli koko juttu.”

Perimmäinen kysymys ei ole siinä, millaisia me olemme, vaan millaista on elämä. Lauseet soljuvat kohti eksistenssiä, joka on tunnistettavissa vain kehollisena kokemuksena.

Suomalaisuudesta on tullut Hurmeelle kirjallinen projekti, jota hän lokalisoi maantieteellisesti ja aikajanalle. Kulttuurin merkkiteokset selittävät maailmaa, jossa elämme. Siksi kirjan lopussa on asiasanahakemisto, jotta romaania voi käyttää taiteen ja kulttuurin tietokirjana.

Hurmeen taide on löytänyt kotinsa, ja hän on vapaa toimimaan missä hyvänsä ympäristössä. Hän ohjaa aiemmin kiroamiinsa laitosteattereihin draamaa, jota kriitikot kehuvat.

Nyljetyt ajatukset näyttääkin määrittävän Hurmeen taiteellisen työn pyhintä aluetta: hänen romantiikkaansa.

”Istuttiin saunan kuistilla, juotin Raahesta ostetut oluet ja poltettiin tupakit. Sana kypsyi äkisti. Mentiin löylyihin. Uimaan. Löylyihin. Uimaan. Tauolle kuistille. Poksautettiin oluet. Pantiin röökit huuleen. Oltiin onnellisia. Oltiin ihmisiä.”

Aleksis Salusjärvi

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset. Teos 2014. 500 s.

Joro: 4 tähteä.

Salusjärvi: 5 tähteä.

Anna-Sofia Joro & Aleksis Salusjärvi

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu