Hurmaava varttisuomalainen

Frida Hyvönen laulaa, jotta ihmiset pelkäisivät vähemmän.

Jotkut tekevät musiikkia herättääkseen tunteita, toiset shokeeratakseen porvareita. Ruotsalaista Frida Hyvöstä ajaa kauneus.

”Haluan jakaa kauneutta ja lohtua niin, että ihmiset uskaltaisivat pelätä vähän vähemmän. Henkistä turvallisuutta. Kun minulla kuitenkin on tämä laulujen kirjoittamisen lahja.”

Tällä turvan tarjoamisella on poliittinen ulottuvuutensa.

”Vastustan kilpailuhenkisyyttä. Ja patriarkaattia!”

Dagens Nyheter -sanomalehti käytti Hyvösen tuoretta To the Soul -albumia arvostellessaan laatusanaa fenomenal kaksi kertaa. Tämä kertoo paljon siitä, kuinka paljon laulaja-lauluntekijä Frida Hyvöstä Ruotsissa arvostetaan.

Ja omintakeinen To the Soul onkin: eklektinen yhdistelmä hämmentäviä tarinoita ja eri aikakausien musiikillisia elementtejä.

Monet Hyvösen laulut syntyvät arkisista havainnoista. Hän pyrkii välittämään sen erityisyyden ja, niin, kauneuden, joka meitä kaikkialla ympäröi. Yksittäisestä havainnon pirstaleista edetään kohti filosofisia kysymyksiä.

”Esimerkiksi uuden levyni kappale Picking apples kertoo ajatuksista, joita isovanhempieni talon ohi ajaminen synnytti.”

Isovanhemmat ovat kuolleet, mutteivät kovin kauan sitten. Heidän talonsa on vielä myymättä ja pihan hyvin hoidetut omenapuut kasvavat hedelmää.

”Tämä synnytti jonkinlaisen eksistentiaalisen oivalluksen. Vaikka olimme juuri haudanneet isoisäni, hän oli kuitenkin edelleen läsnä, huolehti minusta haudan takaa. Hänen omenansa olivat yhä poimittavissani.”

Kysymys siitä, miksi Hyvönen haluaa jakaa näin yksityisiä asioita, yllättää hänet.

”Minusta ajatusten jakaminen on peri-inhimillistä. On luonnollista jakaa huomioitaan. Mehän jaamme toisten ihmisten kanssa jotain koko ajan.”

Hyvönen kertoo, että kauneus on hänelle tärkeää muutenkin kuin lauluissa. Hän kiinnittää paljon huomiota siihen, millaisia esineitä, muotoja ja värejä hän kerää ympärilleen.

”Rakastan järjestämistä, esteettisten kokonaisuuksien luomista. Ja sen kauneuden lahjoittamista myös muille.”

Myös Hyvösen kappaleiden sovitukset perustuvat haluun välittää jokin tunnelma tai ajatus.

”Laulujen pohjat äänitetään yleensä livenä, piano, rummut, basso ja laulu yhtä aikaa.” Tähän pohjaan sitten lisätään värejä, erilaisia elementtejä, jotka tukevat sanojen viestiä ja kuulostavat oikealta.

”Uuden levyn Terribly dark rakentuu 80-luvun syntikkasoundien varaan. Halusin, että kappale on tosi cool ja samalla välittää ajatuksen jostakusta, joka yrittää olla cool muttei ihan onnistu.”

Frida Hyvönen on oman määritelmänsä mukaan 25-prosenttisesti suomalainen. Hänen vanhempansa eivät puhu suomea, vaan suomalainen sukunimi periytyy Rovaniemen seudulta kotoisin olleilta isovanhemmilta. Vuonna 1977 syntyneen laulajan kotona ei eletty niitä häpeän, melankolian ja pärjäämisen pakon tunteita, jotka monia Ruotsin suomalaissiirtolaisia yhdistävät.

”Minulle suomalaisuus ei koskaan ole ollut häpeän aihe, enkä ole kokenut sukunimeni takia ulkopuolisuutta. Päinvastoin: koulussa ylpeilin suomalaisuudellani, se teki minusta erikoisen.”

Hyvönen korostaa kuitenkin, ettei tiedä Suomesta juuri mitään. Hän on käynyt täällä viitisentoista kertaa, mutta käyntejä enemmän hänen Suomi-käsitykseensä ovat vaikuttaneet tarinat.

”Minun Suomeni on sekoitus isoisäni tarinoita ja Kaurismäen elokuvia.”

Ulkopuolisuuden tunteita hän pääsi kokemaan vasta Pariisissa. Hyvönen asui Ranskassa puolisentoista vuotta, ja on vasta äsketäin muuttanut takaisin Ruotsiin, omaan taloon maaseudulle Västerbotteniin.

”Oli hyvä joutua maahanmuuttajan asemaan. Hoitaa vaikka pankkiasioita ymmärtämättä oikeastaan, miten kuuluisi toimia. Se pisti vähän nöyrtymään.”

Frida Hyvönen esiintyy Helsingin Korjaamolla 18.5. kello 20.

______________

Jylhää ja arkista

Haastettelussa Frida Hyvönen sanoo kappaleittensa sanoitusten ja tunnelman olevan ensisijaisia. Musiikin on tarkoitus tukea niitä.

Levyä kuunnellessa lyriikoiden ja melodioiden välille syntyy kuitenkin myös kiinnostavia ristiriitoja ja jännitteitä. Esimerkiksi Picking Apples, joka kertoo kuolleista isovanhemmista ja heidän omenapuittensa herättämistä tunteista, on musiikillisellta muodoltaan reippaasti etenevä popkappale. Sen kiihtyvä tempo pyörittää kuuntelijaa hilpeässä spiraalissa ylöspäin samalla kun sanojen filosofinen viesti kutsuisi häntä pikemminkin rauhoittumaan.

Sovitukset ovat yllättäviä ja kokonaisuutta värittävät niin 80-luvun syntikat kuin balilaisen kansanmusiikin elementitkin. Kaiken keskiössä on Hyvösen hieman metallinen, itsevarmana kaikuva ääni.

Kokonaisuutena To the Soul on jylhää kuunneltavaa. Tällä levyllä ei söpöillä.

Frida Hyvönen: To the Soul. Universal Records 2012. Neljä tähteä.

Elsi Hyttinen

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *