Hullujen hommaa?

Arvostelussa Meri Kuusiston kirja Amerikkalainen.

Kuvaus urbaanin, rilluttelevan sinkkunaisen kulkemisista ei kuulosta ihmeelliseltä aiheelta kirjailijan esikoisteokselle. Kuusisto kääntääkin tilanteen nurin: sinkku-Susette hoivaa kriiseissään amerikkalaista jalkapalloa. Absurdin esikoisromaanin asetelma on valmis.

Amerikkalaisen henkilögalleria hämmentää huolella. Suseten ohella tarinaa kuljettaa Hermanni, joka muuttaa asunnosta toiseen tavoitellen aina korkeampaa kerroslukua, telttaillen lopulta talonsa katolla Iso Roobertinkadulla.

Teoksen ongelmat kiteytyvät rajanvetoihin. Henkilöhahmot tavoittavat absurdiutensa kautta inhimillisyyden, mutta Kuusisto sortuu liioitteluun ja tutuista muodostuu karikatyyrejä.

Kieli on taitavaa, mutta Hermannin monologeissa Kuusiston komeat revittelyt käyvät kikkailun puolella.

Kirjan Helsinki näyttäytyy pitkään epätodellisena, mutta surrealismin alla teksti tavoittaa enemmän kuin moni muu. Teksti kiusaa lukijaansa, eikä lukiessa tiedä, ovatko hulluja henkilöhahmot vaiko kirjailija. Kokonaisuus on levällään liian pitkään, mutta siitä muodostuu eheä ja pohdituttava. Kaikkine puutteineen Amerikkalainen on onnistunut kirja inhimillisyydestä.

Meri Kuusisto:
Amerikkalainen.
Otava 2014. 250 s. Neljä tähteä.

Tuukka Tuomasjukka

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu