likaista peliä maaseudulla

Kolumbialainen ihmisoikeusaktivisti laillistaisi kokaiinin.

Kolumbialaisen ihmisoikeusliikkeen johtaminen on yksi maailman vaarallisimpia ammatteja. Eikä turvallisuus ainakaan lisääntynyt, kun KolumbianpresidenttiÁlvaroUribe Vélez julisti vuosi sitten, että monet ihmisoikeusjärjestöt ovat terroristien ystäviä. ”Se oli viesti paramilitaareille”, sanoo lokakuussa Suomessa vieraillut Antonio Madariaga, yksi Viva la Ciudadanía -verkoston johtajista.

Vaatinee selittämistä. Kolumbian jo 40 vuotta kestäneen kriisin osapuolet – vasemmistolaiset sissiryhmät, Kolumbian vallankumouksellisetasevoimat FARC (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia) ja Kansallinen vapautusarmeija ELN (Ejército de Liberación Nacional), sekä oikeiston puolisotilaalliset joukot eli paramilitaarit – eivät suoranaisesti sodi keskenään, vaan käyvät likaista sotaa. Kolumbian pohjoisosa on paramilitaarien ja eteläosan maaseutu FARC:n hallussa, ja siinä välissä olevalla alueella osapuolet kamppailevat vaikutusvallasta.

Paramilitaarit ovat onnistuneet ulottamaan valtansa kaupunkeihin, koska heillä on vahvoja yhteyksiä armeijaan ja poliitikkoihin, vaikka sekä Uriben oikeistohallitus että paramilitaarit haluaisivat salata tämän yhteyden. Kun Uribe sanoo julkisesti ihmisoikeusjärjestöjen olevan terroristien ystäviä, lausunnon voi tulkita epäsuoraksi kehotukseksi paramilitaareille. Puolisotilaalliset joukot ovatkin tappaneet vuodessa liki 2000 ihmistä.

Viva la Ciudadanían kaltaisen kansalaisjärjestöjen yhteenliittymän on mahdollista toimia Kolumbiassa, koska kolumbialaisista 80 prosenttia asuu kaupungeissa ja konflikti on maaseudulla.

Pääkaupungin, kahdeksan miljoonan asukkaan Bogotán, ympäristö on vahvasti hallituksen valvonnassa, ja Madariaga kuvailee Bogotáa ”Etelä-Amerikan kulttuurisesti rikkaimmaksi kaupungiksi, jossa on liki yhtä vilkas yöelämä kuin Buenos Airesissa”.

Uribe on valittu virkaansa demokraattisesti, eikä poliittisen opposition toimintamahdollisuuksia ole tukahdutettu. Esimerkiksi Bogotán pormestari on vasemmistolaisesta oppositiopuolueesta. ”Täällä on paljon vaarallisempaa olla ay-johtaja tai ihmisoikeusjärjestön johtaja kuin poliittisen oppositiopuolueen johtaja”, Madariaga sanoo.

Kolumbia tuottaa noin kaksi kolmasosaa maailman kokaiinista. Yhdysvallat tukee rahallisesti Kolumbian hallitusta eikä peittele sitä, että tuki on suunnattu kokaiinin vastaisen sodan lisäksi vastustamaan FARC:n toimintaa. Sissiliikkeen ideologia on lähellä neuvostokommunismia, ja Kolumbian eteläosassa on helppo nähdä kylmän sodan rintamalinja. Madariaga ei tähän usko. ”Sissiliike on aina ollut niin kaukana tavoitteensa saavuttamisesta, etten usko Yhdysvalloilla olevan muuta motiivia kuin taistelu kokaiinia vastaan.”

Taistelu kuitenkin on kaukana voitosta. Kokaiinin tuotantoa on liki mahdotonta kitkeä sissijärjestöjen ja paramilitaarien hallitsemista viidakoista. Madariaga ehdottaakin toista lähestymistapaa. Länsimaiden kaduilla myytävän kokaiinin hinnasta jää kolumbialaisen viljelijän ja jalostajan käsiin vain noin neljä prosenttia. Loppu menee salakuljettajille, jälleenmyyjille ja rahanpesijöille.

”Viljelijä ja käyttäjä ovat ketjun heikoimmat lenkit. Mitä hyötyä heidän vainoamisestaan on?”

Madariagan mukaan kokanviljelyn ja kokaiininkäytön laillistaminen laskisi rajusti kokaiinin hintaa ja vähentäisi näin laittoman huumebisneksen kannattavuutta. Rikollisuudesta päästäisiin kokonaan eroon, jos kaikki kokaiinin valmistukseen ja myyntiin liittyvä laillistettaisiin.

”Henkilökohtaisesti pidän täyttä laillistamista päämääränä, mutta sen pyytäminen nyt on poliittisesti mahdotonta. Se leimaisi meidät huumevaltioksi.”

Antti Kivimäki

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu