metsähallitus puun & kuoren välissä

Luonnonsuojelijat osoittivat näyttävästi mieltään Metsähallituksen työmailla.

Luonnonsuojelijat osoittivat näyttävästi mieltään Metsähallituksen työmailla Lopen Keihäsjärvellä, Seitsemisen kansallispuiston rajalla Särkilammella sekä Virtain Riponevalla vuoden 2004 lopulla. Suomessa metsäkiistat on tähän mennessä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta käyty vastaavissa Metsähallituksen kohteissa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että asetelma jatkuu samanlaisena.

Metsähallitus vastaa Suomen valtion omistaman 12 miljoonan hehtaarin maa- ja vesialueiden hallinnasta. Laki Metsähallituksesta määrittelee Metsähallituksen tehtäviä näin: ”Biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen tulee luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana ottaa riittävästi huomioon yhdessä metsien hoidolle, käytölle ja suojelulle asetettujen muiden tavoitteiden kanssa.”

Käytännössä tavoitteiden yhdistämistä vaikeuttaa se, että Metsähallituksen tuloista 90 prosenttia muodostuu metsätaloudesta eli puun myynnistä.

Lisäongelmia seuraa siitä, että Metsähallitus jakautuu kahden ministeriön alaisuuteen. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa hakkuukiintiöiden toteuttamisesta talousmetsissä, ja ympäristöministeriön luonnonsuojelupuoli huolehtii jo valmiiksi suojelluista metsistä.

Metsiensuojeluun ristiriidat kärjistyvätkin yleensä niissä metsäkohteissa, jotka hallinnollisesti on määritelty talousmetsäksi, mutta joissa luokituksesta huolimatta on löydettävissä merkittäviä luontoarvoja, kuten uhanalaisten eläinten tai kasvien elinympäristöjä. Esimerkiksi Riponevan hakkuut ovat ongelmallisia Etelä-Suomessa uhanalaisena elävän kuukkelin kannalta.

Metsähallituksen metsätalouspuolen ympäristöpäällikkö Kari Pelkonen ärsyyntyy aiheesta. ”Kuukkeliasiassa on kyse täysin marginaalisesta asiasta. Lintu on nostettu symbolilajiksi ja keppihevoseksi”, Pelkonen sanoo.

”Järjestöt tekevät omaa politiikkaansa eli pyrkivät ajamaan tavoitteitaan pienen jutun nostamalla julkisuudella. Suomessa on 40 000 –50 000 kuukkeliparia, ja Riponevalla ne elävät esiintymisalueensa äärirajoilla. ”

Pelkonen varoittaa myös luonnonsuojelijoiden vaatimusten mittakaavasta: ”Kaksi vuotta sitten ilmestyneessä Palaako elävä metsä? -julkaisussa luonnonsuojelujärjestöt vaativat metsien suojelua 400 000 hehtaarin verran. Se tarkoittaisi käytännössä Metsähallituksen metsätalouden loppua.”

Suomen luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Sini Harkki selventää: ”Kuukkelin uhanalaisuus Etelä-Suomessa kertoo nimenomaan siitä, että Etelä-Suomessa luonnontilainen metsäluonto on käynyt ylipäänsä hälyttävän harvinaiseksi. 400 000 hehtaarin lisäsuojelulla Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla päästäisiin nykyisestä kahdesta prosentista viiteen prosenttiin suojeltuja metsiä. Se auttaisi turvaamaan elinympäristöjä uhanalaisille lajeille.”

”Valtion metsätalous ei missään nimessä kaatuisi, sillä kyse on muidenkin kuin Metsähallituksen omistamista metsistä.”

Jännitteiden keskeinen lähtökohta on siinä, että talouspuolelle valtion budjetissa asetetut tulostavoitteet lyövät korvalle Metsähallituksen koko tehtäväalan hoitoa. Kari Pelkonen ei kuitenkaan näe ongelmaa siinä, että Metsähallituksen luonnonsuojelupuoli hoitaa pelkästään luonnonsuojelualueet ja metsätalous metsätalouden.

”Metsähallituksella olisi luontopalvelupuolen tietojen ja ammattitaidon perusteella kapasiteettia tehdä paljon hyvää myös talousmetsien ympäristöarvojen huolehtimisessa, mutta hallinto on järjestetty siten, että puuntuotanto jyrää muut intressit”, toteaa puolestaan Sini Harkki.

www.greenpeace.fi/metsa

Leona Kotilainen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu