eheä ympyrä

Lukuaika: 2 minuuttia

eheä ympyrä

Tiibetiläinen kuolleiden kirja on eräänlainen hengellinen klassikko, jonka kaikki tuntevat ainakin nimeltä.

Tiibetiläinen kuolleiden kirja on eräänlainen hengellinen klassikko, jonka kaikki tuntevat ainakin nimeltä. Harva tietää, että tämä hurjan tuntuinen kuvaus kuolleen mielen matkasta näkyjen läpi kohti uutta syntymää on todennäköisesti eurooppalaisten eniten väärin ymmärtämä ja väärinkäyttämä aasialainen hengellinen teksti.

Ensinnäkään kirja ei ole tiibetiläisen kuolemaa koskevan viisauden kokoelma. Teoksen pohjana ollut teksti Bardo Thötröl on vain yksi monista tiibetiläisen buddhalaisuuden kuolemiseen liittyvistä harjoituksista ja opetuksista.

Tekstin outo matka maailmanmaineeseen alkoi kahden siirtomaaherran tapaamisesta Darjeelingissa Sikkimissä. Yhdysvaltalainen teosofi Walter y. Evans-Wentz oli vuonna 1919 matkalla tapaamaan hinduguruja, kun hän sai brittiarmeijan upseerilta käsiinsä nivaskan tiibetiläisiä tekstejä.

Evans-Wentz käänsi tekstin ja teosofis-hindulaisine näkemyksineen reippaasti oikoi siitä löytämiään tiibetiläisten tekemiä ”virheitä”, jotka hänen mielestään vääristivät sen alun perin sisältämän ikiaikaisen mystisen viisauden.

Tämä on teosofien tapa tulkita hengellisiä perinteitä – etsiä niistä salainen ”ydin”, joka on osa epämääräistä kaikkien kansojen yhteistä salatiedettä. Vuonna 1927 ilmestynyt englanninnos ja Evans-Wentzin kommentaari ovat täynnä buddhalaisuudelle vieraita käsitteitä, kuten ’jumala’ ja ’sielu’. Käännös esittelee hindulaisen käsityksen jälleensyntymästä, joka poikkeaa täysin buddhalaisesta.

Sveitsiläinen psykoanalyytikko Carl Jung luki teoksen ja innostui siitä suunnattomasti. Jung kirjoitti kirjaan ”psykologisen kommentaarin” vuonna 1935.

Teksti on puhdasveristä kolonialistista psykologiaa. Jung muokkaa Bardo Thötrölista version, joka tukee hänen omaa teoriaansa kaikkia ihmisiä yhdistävästä kollektiivisesta alitajunnasta.

Seuraava vaihe kirjan historiassa ajoittuu Yhdysvaltoihin hippiaikaan, jolloin New Age -liike syntyi. LSD:n ilosanomaa saarnannut Timothy Leary otti Bardo Thötrölin omakseen. Leary piti teosta pyhänä tekstinä, mallina täydelliselle happomatkalle.

Meillä tiibetin buddhalaisuutena tunnetun vajrayana-buddhalaisuuden toi länteen Chögyam Trungpa Rinpoche, tiibetiläinen opettaja, juuri keskelle hippiaikaa, jota hän kutsui ”hengelliseksi supermarketiksi”.

Hän oli saanut Tiibetissä Bardo Thötröl -opetuksen ja opetti sitä USA:ssa vuonna 1971. Kun oppilaat seurasivat Evans-Wentzin käännöstä ja opettaja alkuperäistä, jouduttiin vaikeuksiin.

Trungpa Rinpoche päätti, että tarvitaan uusi käännös ja uusi kommentaari. Hänen ja Francesca Fremantlen tekemä käännös ilmestyi 1975. Siinä Bardo Thötröl esiteltiin lopulta länsimaisille lukijoille sellaisena kuin se on, mutta väärinkäsitykset jatkuvat.

Kirjaa luetaan mallina siitä, mitä kaikille ihmisille käy kuoleman jälkeen. Siitä ei ole kyse. Tosiasiassa teksti on opas hengelliseen harjoitukseen, jonka vaikutuksesta elämien välinen tila sitten näyttäytyy buddhalaiselle sellaisena kuin se tekstissä kuvataan. Muille se varmasti näyttäytyy aika erilaisena.

Vajrayana-buddhalainen bardo-meditaatiokurssi Espoossa 19.–21.11. Ilmoittautumiset arogar_finland@yahoo.com. www.aroter.org

Jussi Ahlroth

  • 9.9.2009