5×5

Viisi ihmistä lukee kaunokirjan.

satu rakkaudesta

1 Tähtitaivas on oivallinen pakopaikka pois maanpäällisestä ja ihmisen sisäisestä sekasorrosta. Avaruuden sentään kuuluukin olla ääretön.

2 Ihminen tarvitsee toista ihmistä kauhean yksinkertaisella tavalla. Siinä ei ole mitään kovin mahdotonta. Ihminen tarvitsee omaa kaipuutaan mahdotonta kohtaan mahdottoman monimutkaisella tavalla.

3 Kun on kerran mennyt rikki ja jäänyt oman tyhjyytensä sisään, on liikaa pyydetty, että yksi prinssi tilkitsisi paikat kuntoon.

4 Parempi on elää ja kuolla lentotaitoisena naisena kuin prinsessana – oli linna tai ei. Sielun kuuluu päästä lentoon ruumiin avustuksella.

5 Kun kertoo satua (rakkaudesta), kaikki lopullisiltakin vaikuttavat hetket kantavat aina sisällään uutta alkua. Satu ei lopu koskaan. Kaikki kertovat satuja.

Merja Määttänen, toimittaja, lehtityön lehtori

Katri Tapola: Satu rakkaudesta. 173 s. Tammi 2004.

elämäni elokuvat

1 Maanjäristyksiä ja elokuvia voi tutkia, mutta niiden synnyn ennustaminen on mahdotonta.

2 Suurimman elämyksensä ihminen saa elokuvasta, joka kuvastaa oman elämäntilanteen järistyksiä.

3 Lukijalle elokuvien tunteminen on toissijaista. Nähdyt elokuvat luovat kehyksen tunteille ja tapahtumille.

4 Kirja on kaksinapainen, toinen on Yhdysvalloissa ja toinen Chilessä. Päähenkilö on vieras kotimaissaan, ulkopuolinen ajatuksissaan ja kielissään. Hänestä tulee tarkkailija, mutta elämän järistykset ravisuttavat häntäkin.

5 Kirjan loppuun päästessä elämää suuremmat asiat pohdituttivat. Kysymys järistysten jälkeen: miksi kävi niin? Ennustaminen on mahdotonta.

Petri Aarnio, mies, joka tunkee nokkansa kaikkiin musiikkialan asioihin

Alberto Fuguet: Elämäni elokuvat. Suom. Sari Selander. 372 s. Johnny Kniga 2004.

helsinki 12

1 Järkyttämisen himoa ja huomionkipeää pinnistelyä. Kaiken paisuttelukaan ei liene pelkkää ironiaa.

2 Päähenkilö on rakennettu rakkaudella. Kirjoittaja kohtelee tätä kuin ihailisi junnaavaa, epähumaania, stereotyyppistä juppisonnia.

3 Kirjan estetiikka ei vastaa omaani. Rumaa.

4 Kieli on hurmaavaa ja kerronta poikamaista selostusta.

5 Pääsin irti ylenkatseesta vasta kirjan puolivälissä. Sen jälkeen oivaa viihdettä.

Heta Bilaletdin, kirjoittaja, muusikko, abiturientti

Tuomas Vimma: Helsinki 12. 314 s. Otava 2004.

mustat sekunnit

1 Helga, äiti. Kadottaa tyttärensä, löytää punaiselta matolta punaisen pastillin ja ottaa koiranpennun.

2 Emil, aikamiespoika. Osaa sanoa vain ”ei”, hoitaa harmaapapukaijaansa ja ajaa vihreällä, pienellä lavalla katetulla moottoripyörällä. Tappoi kahdeksanvuotiaana koiranpennun.

3 Sejer, poliisi. Ikävöi Saraa ja Eliseä, nauttii joka ilta lasin viskiä hyvää musiikkia kuunnellen, koira nojatuolinsa vieressä.

4 Marion, serkku. Kuuntelee kun isoveli itkee öisin. Unohtuu monilta. Ulkoiluttaa Helgan koiranpentua.

5 Kollberg, koira. Kuolee.

Anu Harju, pulu

Karin Fossum: Mustat sekunnit. Suom. Arvi Tamminen. 276 s. Like 2004.

savumerkkejä

1 Agneta ja minä, kaksi 1940-luvun helsinkiläislasta – siihen ne yhteneväisyydet melkein jäävätkin.

2 Agnetan oksentamisesta voisi jotain kehittää, hermoherkkyyden suuntaan.

3 Agnetan äiti taisi olla vapaaherratar avioliiton kautta, minun äitini otti saman arvon muuttaessaan Teneriffalle vuonna -66, eroon perheestä.

4 Vanhassa Condesa-hotellissa Puerto de la Cruzissa 60-luvulla olin majoitettuna kahden hengen huoneessa pienen ja pullean ukon kanssa, joka istui sängyssä kaiken päivää ja ryyppäsi – nimeltään von Koskull.

5 En tunnistanut Agnetan kaupunkia lapsuuteni Helsingiksi, kaupungilla ei ole romaanissa roolia.

Juhani Pitkänen, eläkeläinen

Agneta von Koskull: Savumerkkejä. Suom. Raija Mattila. 222 s. Otava 2004.

Voima

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu