miinoja & miinoja

Ottawan sopimus ei puutu sirotemiinoihin, jotka ovat siviiliväestölle yhtä vaarallisia kuin jalkaväkimiinat.

Vuoden 2001 puolustuspoliittisessa selonteossa asetettiin tavoitteeksi, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen vuonna 2006 ja hävittää jalkaväkimiinat vuoteen 2010 mennessä. Vuoden 2004 puolustuspoliittisen selonteon mukaan Suomi puolestaan liittyy sopimukseen vuonna 2012 ja luopuu jalkaväkimiinoista vuoteen 2016 mennessä.

Ottawan sopimuksen allekirjoittajamaat sitoutuvat luopumaan jalkaväkimiinojen käytöstä ja tuhoamaan varastonsa. Sopimus ei ole ongelmaton. Ilman sopimukseen jääneitä porsaanreikiä se todennäköisesti sitoisi liikaa allekirjoittajia, ja sitä tuskin olisi hyväksytty.

Sopimus ei puutu sirotemiinoihin, jotka ovat siviiliväestölle yhtä vaarallisia kuin jalkaväkimiinat. Rypälepommit tai tykistön ja heitinten kautta levitettävät kuorma-ammukset eivät myöskään kuulu sopimuksen piiriin.

Kaikissa näissä järjestelmissä kuorma-ammus aukeaa kohdealueen yläpuolella ja vapauttaa sisällään olevat tytärammukset. Ne ovat pienempiä pommeja, jotka leviävät katettavalle alueelle sattumanvaraisesti. Niitä saattaa olla yhdessä kuorma-ammuksessa jopa yli 200 kappaletta.

Ammukset joko laukeavat osumasta tai virittyvät miinoiksi. Tytärammusten toimintavarmuus on kyseenalainen, sillä monet ammukset eivät räjähdä suunnitellusti, vaan jäävät maastoon laukeamattomina.

Räjähtämättä jäävien ammusten osuus on teoriassa viisi prosenttia, mutta vaihteleva maasto saattaa nostaa määrän jopa 20 prosenttiin. Myös osumatarkkuus on heikko, ja ammukset saattavat ajautua sivuun muun muassa tuulen vaikutuksesta.

Maastoon jäävät ammukset ovat jalkaväkimiinoja suurempi vaara siviiliväestölle ja konfliktin jälkeiselle raivaustoiminnalle. Arvaamattomasti toimivat räjähteet ovatkin muodostaneet konfliktialueille suuria ongelmia.

Eikä parannusta ole näkyvissä, koko 1990-luvun ajan näitä aseita on käytetty kulloisenkin liittouman toimesta Irakissa ja Balkanilla. Vuoden 1991 Irakin sodassa pudotettiin 61 000 rypälepommia, joissa oli yhteensä noin kaksi miljoonaa tytärammusta. Näitä kaikkia ei ole vieläkään saatu raivattua, ja uusia tulee niskaan koko ajan.

Jalkaväkimiinat ovat osa aluepuolustusjärjestelmää. Sen sijaan korvaavat aseratkaisut eivät välttämättä sitä ole, eivät Suomessa eikä maailmalla. Tasapaino saattaa siirtyä puolustuksellisista varusteista hyökkäyskaluston puolelle. Korvaavat järjestelmät ovat myös mitä todennäköisimmin teknisesti monimutkaisia ja saattavat vaatia käyttäjältä aiempaa korkeampaa koulutusta, korkeampaa kuin varusmiehiltä voidaan odottaa.

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu