Kirjoittanut Kimmo Jylhämö

ostamalla eettiseksi?

Lukuaika: < 1 minuutti

ostamalla eettiseksi?

Kauppaa on käyty iät ja ajat, mutta silti Suomessa ostamista ja tuontia ei ole koskaan huomioitu samassa määrin kuin myyntiä ja vientiä.

Kauppaa on käyty iät ja ajat, mutta silti Suomessa ostamista ja tuontia ei ole koskaan huomioitu samassa määrin kuin myyntiä ja vientiä. Näin väittää Elina Grundströmin toimittama Sitran raportti Globalisaation portinvartijat. Kirjasta selviää meille kuluttajille syy siihenkin, miksi suomalaisen vaateliikkeen mallistot näyttävät usein olevan kuin samasta puusta: kaiken on ostanut yksi ihminen, globalisaation portinvartija, jonka valinnasta jotkin tuotteet päätyvät kaupan hyllyihin ja toiset eivät.

Suomessa on uskottu vuosikausia kahteen myyttiin. Toisen mukaan Suomi elää viennistä, toisen mukaan taas suomalainen design on korkealaatuisempaa kuin ulkomainen. Vaikkapa ruotsalainen. Kestokulutustavaroiden, erityisesti vaate- ja sisustustuotteiden, markkinoilla tilanne on kuitenkin se, että yhä suurempi osa vaatteista myydään ruotsalaisten omistamissa jättiyhtiöiden halpamyymälöissä, kuten H&M:ssä ja Ikeassa.

Niiden tuotteet on suunniteltu asiakkaille, jotka ovat valmiita aina tinkimään laadusta, kunhan hinta on oikea. Nämä monikansalliset firmat osaavat suunnitella tuotteidensa valmistusprosessit ja ostamisen paremmin kuin suomalaiset kilpailijat. Ja juuri samat yritykset pystyvät myös vaikuttamaan tuotannon eettisyyden kontrolliin paremmin kuin satunnaisesti Kaukoidän markkinoilta shoppailevat yksinäiset suomalaiset ostajat. Suomalaisilla ostajilla on siis paljon opittavaa, jos he haluavat pärjätä markkinoilla.

Suomalainen myytti korkealaatuisesta designista on tarkoittanut sitä, että tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. Lähtökohta on ollut siis aivan päinvastainen kuin ruotsalaisilla yhtiöillä. Samalla Globalisaation portinvartijat kyseenalaistaa sen. Raportissa hyväksytään tosiasia, että kisa on hävitty, ja nyt pitäisi taistella lähinnä muiden monikansallisten yritysten kanssa edes siitä, että suomalaiset kestokulutustavarat edes ostettaisiin suomalaisin voimin. Tämän tehtävän tärkeyttä ei käy kiistäminen, sillä halpa- ja jättisuurista myyntiketjuista monet kärkkyvät suomalaisten markkinoita. Mutta onko se Finnish Designin ainoa tie?

Globalisaation portinvartijat. Toim. Elina Grundström. 175 s. Sitran raportti. Edita 2004.

Kimmo Jylhämö