Yksi amerikkalaisen yhteiskunnan pelottavimpia piirteitä on sairaanhoidon eriarvoisuus.
Yksi amerikkalaisen yhteiskunnan pelottavimpia piirteitä on sairaanhoidon eriarvoisuus. Ihmiset kuuluvat eri kasteihin sen mukaan, onko heillä työnantajan kustantama sairausvakuutus vai ei.
Noin 60 prosenttia amerikkalaisista on tällaisten yksityisten sairausvakuutusten piirissä, 25 prosentilla on vähävaraisille tarkoitettu julkinen vakuutus, ja kokonaan ilman sairausvakuutusta on 15 prosenttia. Heidän joukossaan on yli kahdeksan miljoonaa lasta.
Tuosta 15 prosentista on kannettu suurta huolta terrorisminvastaisen sodan aikana. On pelätty, että mahdollinen isorokkotartunta voisi levitä laajalle, koska vakuuttamattomat ihmiset eivät sairastuessaan hakeudu lääkäriin.
Suomessa on uskottu lujasti siihen, että kaikki hoidetaan yhtä hyvin. Todellisuudessa terveydenhoidon kastijako on meilläkin arkipäivää. On varakkaita, pysyvistä työsuhteista nauttivia perheitä, jotka käyvät yksityisillä terveysasemilla – vanhemmat työnantajan laskuun ja lapset vakuutusten turvin. Sitten on perheitä, jotka ovat terveyskeskusten vaihtelevan hoidon varassa.
Leikkausjonoissa tasa-arvo on kuitenkin toteutunut. Vaikka lääkärinvastaanotot ovat jakautuneet kahteen kastiin, niistä on päädytty samoihin sairaaloihin. Vakavan sairauden kohdatessa jokaisen suomalaisen henki on sittenkin ollut samanarvoinen.
Nyt tämäkin on kaikessa hiljaisuudessa muuttumassa. Toimittaja Merja Saarinen kirjoittaa Taloussanomissa (25.6.), että työnantajat ovat alkaneet ottaa henkilöstölleen vapaaehtoisia sairausvakuutuksia, joista korvataan esimerkiksi yksityissairaaloissa tehtyjä leikkauksia. Ne ovat yksi nopeimmin kasvavista vakuutuslajeista. Viime vuonna työnantajat ottivat niitä lähes 30 000.
Taloussanomien jutun mukaan sairausvakuutuksia ei ole tarvinnut mainostaa, yritykset kyselevät niitä vakuutusyhtiöistä itse. Niitä tarjotaan bonusten kaltaisina sitouttamiskeinoina työvoimapulan vaivaamilla aloilla, varsinkin pääkaupunkiseudulla.
Sairausvakuutukset ovat siis porkkanoita, joiden avulla firmaan saadaan palkattua huippuammattilaisia. Porkkanalla pääsee sairauden sattuessa Mehiläisen yksityiselle lääkäriasemalle ilman että tarvitsee vaivata päätään kaikella sillä ikävällä, mitä lehdissä on ollut Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n talousongelmista ja sairaalabakteereista.
Kehityksen looginen rinnakkaisilmiö on se, että yksityinen sairaanhoito on Suomen nopeimmin kasvavia aloja. Ja se houkuttelee puoleensa parhaita lääkäreitä kuin hunaja mehiläisiä.
Tästä on pelottavan lyhyt matka Yhdysvaltojen malliin, jossa ihmisen terveys ja sairaus ovat sen varassa, kuinka hyvän työpaikan hän on onnistunut saamaan.
Elina Grundström, elina.grundstrom@kolumbus.fi
