kirjaton kirjasto

Oli perjantai, enkä ollut vähään aikaan kirjaston ovia kolkutellut. Vaan nytpä kolkuttelin – turhaan.

Lähestyin taannoin lähikirjastoani Helsingissä aikomuksenani lainata Baudelairen Pariisin ikävä ja palauttaa erääntyvä laina. Oli perjantai, enkä ollut vähään aikaan kirjaston ovia kolkutellut. Vaan nytpä kolkuttelin – turhaan. Läheinen lainastoni oli sulkeutunut jo kello 16. Arvelin lauantaina vietettävän jotain muististani lipsahtanutta pyhää, joka oli aiheuttanut kirjastoväen karkaamisen ennen aikojaan viikonlopun viettoon. Mutta ei, voimaan olivat tulleet supistetut aukioloajat, suurin osa pääkaupungin kirjastoista meni kiinni jo iltapäivällä.

Muistin ajat, jolloin lainaajia ja kirjaston elämys- ja tietämysannista nauttivia hemmoteltiin sunnuntaisella aukiololla.

Laman kouraistessa Suomea 1990-luvulla yleisillä kirjastoillakin alkoi mennä huonosti. Kasvavien menojen ja lisääntyvien vaatimusten ristitulessa painivat kunnat napsivat määrärahoja sieltä, missä supistukset aiheuttivat aluksi vain vähän meteliä – kirjastothan ovat tunnetusti olleet hiljaisia paikkoja. Henkilökunnan määrä väheni, kirjojen hankintakulut romahtivat. Vuonna 1991 Suomessa hankittiin kirjoja 40 markalla jokaiselle asukkaalle, vuonna 2001 enää 27 markalla.

2000-luvulle tultaessa Suomen ylpeilemän kirjastolaitoksen tila on herättänyt huolta. Monissa kunnissa muut palvelut menevät kulttuurin edelle ja ilmaiset taiteelliset ja tiedolliset elämykset uhkaavat kutistua muistoksi menneistä vuosista.

Kirjastoväki osaa perinteisesti kiristää vyötään, venyä hyvään palveluun tiukoissakin oloissa ja pitää lainaamoiden ovia auki pienellä henkilökunnalla. Mutta hyllyjä hekään eivät voi täyttää ilman rahaa. Kokoelmiin syntyy aukko, jonka hankintamäärärahojen väheneminen useiden vuosien ajan on aiheuttanut.

Tuota aukkoa ei nykymaailmassa voi jälkikäteen paikata. Kirjat on ostettava niiden ilmestyessä. Muutama vuosi sitten ilmestyneitä kirjoja on enää vaikea löytää kustantamoiden varastoista tai kirjakaupoista.

Kokoelmien pitäminen ajan tasalla edellyttää sekä uuden aineiston hankintaa että vanhemman poistoa. Suositus on, että 40 prosenttia kokoelmasta on alle viisi vuotta vanhaa.

Helsingissä kirjastot ostivat vuonna 2002 aineistoa 4,38 eurolla asukasta kohti, vuonna 2004 määräraha oli painunut 4,03 euroksi. Pudotus on 16,5 prosenttia. Vuonna 2003 valtakunnallinen aineistorahan keskiarvo oli 6,92 euroa asukasta kohden, Helsingissä se oli 4,77 euroa.

Pääkaupunkimme komeilee maan aineistorahavertailussa sijalla 418. Kun kirjastot eivät voi hankkia uutta aineistoa, ne museoituvat pikkuhiljaa.

Kirjastojen rahoitus on opetus- ja kulttuuritoimen alaista, niiden kanssa samasta potista kilpailevat taide, tiede, liikunta ja nuorisotyö. Kuntien osuus kirjastorahoituksesta on ollut viime vuosina 60–70 prosentin luokkaa. Kirjastot ovat saaneet rahaa myös veikkausvoittovaroista, mutta tilanne muuttuu lähivuosina. Tänä vuonna tuli voimaan laki veikkausvoittovarojen tuoton jakamisesta. Sen mukaan kirjastojen rahoitus siirtyy kokonaan budjettiin kymmenen vuoden kuluessa. Kunnat päättävät, toteutuuko tämä käytännössä.

Soitto kolmelle kirjastotoimenjohtajalle paljasti sekä yhtäläisyyksiä että eroja eri kunnissa. 19 000 asukkaan Forssa on käynyt läpi kovan kuurin 1990-luvun alusta lähtien, henkilökunta on vähentynyt lähes puolella, aluesairaalassa ja vanhainkodissa toiminut laitoskirjasto on lakkautettu, ja kirjastoauto ajaa enää yhtä vuoroa.

2000-luvun alku oli ankarin, mutta nyt tilanne on toivottavasti vakiintunut, toivoo Maarit Järveläinen-Kannisto: ”Kirjastoa arvostetaan Forssassa, mutta ymmärrän, ettei vastakkain voida asettaa esimerkiksi sairaanhoitoa ja kirjastopalveluita. Toisaalta tästä tasosta ei ole varaa enää supistaa.”

”Kiiminki Oulun kupeessa on kova kasvukunta, meillä on 11 000 asukasta”, kertoo Arja Soini. Kirjastojen tärkeys on ymmärretty ja palveluista halutaan pitää kiinni. Mutta silti neljän koulun lainausasemaa uhkaa lakkautus.

”Säästöistä ei paljon siunaannu, mutta ne vaikeuttavat lasten ja nuorten kasvattamista kirjastonkäyttäjiksi”, Soini harmittelee. Kiimingin tilanne on valtakunnallisesti hyvä, aineistomäärärahat ovat pysyneet samalla tasolla vuosina 2003 ja 2004, sitä ennen ne jopa hieman nousivat.

Marja Malmisella Lahden kaupunginkirjastosta on toisenlaista kerrottavaa. Huippuvuodesta 1992 kirjaston kaikki toimintamenot ovat supistuneet 40 prosenttia ja aineistomäärärahoista on leikattu jopa puolet pois. 1995 lakkautettiin Kivimaan sivukirjasto, ja kerran neljässä vuodessa Lahtea piinataan lähikirjastojen supistamishankkeella.

”Nyt on vaarassa 1960-luvulla perustettu Kiveriön kirjasto”, kertoo Malminen. ”Jokainen lakkautusuhka on tuonut kaupunginosayhdistykset, koulut ja päiväkodit barrikadeille, ja se on auttanut. Lähikirjastojen lakkautuksista saatava säästö on olematon niiden aiheuttamiin menetyksiin verrattuna.”

96 000 asukkaan Lahdessa kirjastojen käyttöaste on korkea, 70 prosenttia. Malmisen viesti päättäjille ja kunnallisvaaliehdokkaille kuuluu: ”Kirjastoissa jos missä saadaan vastinetta verorahoille. Kaikille avoimina kirjastot myös estävät syrjäytymistä, ne ovat tasa- arvoisia paikkoja.”

968 toimipistettä

Suomen jokaisessa kunnassa on ainakin yksi kirjasto.

Vuonna 2003 lainoja asukasta kohti kertyi 20,9. Kirjastokäyntejä oli 12,7.

Kirjastokortti on 46,9 prosentilla asukkaista.

Viime vuonna kokonaislainaus nousi edelliseen vuoteen verrattuna 1,4 prosenttia eli yli 1,5 miljoonaa lainaa. Kokonaislainauksesta 74 prosenttia on kirjalainoja: 65 prosenttia kaunokirjallisuutta, 35 prosenttia tietokirjoja.

Muun aineiston osuus lainauksista oli 26 prosenttia, mutta hankinnoista ainoastaan 14 prosenttia. Uusia aineistoja, esimerkiksi dvd:t ja cd-romit, pystyvät hankkimaan lähinnä suurimmat kaupungit. Kirjastojen keskimääräiset käyttömenot ovat 45,12 euroa asukasta kohden vuodessa.

Toimintakuluista 57 prosenttia oli henkilöstökuluja, 15 prosenttia kirjastoaineistokuluja ja 28 prosenttia muita kuluja.

Lähde: Opetusministeriön tilastot 2003.

Ovatko peruspalvelut kaupan? Kunnat & EU -keskustelu 6.10. kello 18 Malmitalon auditoriossa, Ala-Malmin tori 1, 2. kerros, tapahtuman järjestää Pohjois-Helsingin Attac.

Anu Harju

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu