pinnalla

Illan pääasiallinen tarkoitus oli pureutua globaaleihin kysymyksiin ja tiedottaa vapaaehtoistyön mahdollisuudesta.

lakkoon & silleen

Suomen UNIFEM ja Helsingin Kehitysmaakauppayhdistys järjestivät syyspäiväntasauksena ravintola Kaisaniemessä tilaisuuden tutustua järjestöjensä toimintaan musiikin ja kunnallisvaaliehdokkaiden paneelin lomassa. Musiikista vastasivat Tommy Lindgren & dj Teddy Rok, Jukka Poika sekä Dreadlock Tales ja tapahtuman juonsi vihreiden Rosa Meriläinen. Illan pääasiallinen tarkoitus oli pureutua globaaleihin kysymyksiin ja tiedottaa vapaaehtoistyön mahdollisuudesta.

Suomen UNIFEM on järjestö, jonka tehtävänä on tukea YK:n Naisten kehitysrahastoa UNIFEMiä. Tällä hetkellä Suomen UNIFEMin ensisijainen keräyskohde on Afganistaniin perustettavien ja perustettujen naistenkeskusten tukeminen.

Helsingin Kehitysmaakauppayhdistys on taas osa Maailmankauppojen liittoa. Yhdistyksen tavoite on tiedottaa maailmankaupan rakenteesta ja etelän maiden oloista sekä myydä niiden tuotteita siten, että tuottajat saavat reilun hinnan työstään. Kumpainenkin järjestö ilmoitti ottavansa uusia vapaaehtoisia innolla vastaan.

Illan mielenkiintoisinta antia oli ehdottomasti helsinkiläisten nuorten kunnallisvaaliehdokkaiden paneeli. Valitettavasti puolessa tunnissa oli vaikea saada selvyyttä kahdeksan ehdokkaan ajatuksista, mutta toki yleismielipiteen ehti muodostaa. Pientä ujoutta oli myös havaittavissa uusien ehdokkaiden joukossa. Vasemmistoliiton 18-vuotiaan Linda Savosen sanoin: ”Pamilaiset vois mennä lakkoon ja silleen.” Nappasin myös Rosa Meriläisen lyhyeen käsittelyyn ja kyselin hänen Tampereen kunnallisvaaliteemojaan. Hän sanoi keskittyvänsä muun muassa vammaisten oikeuksiin sekä tavoitteeseen saada raitsikka Tampereelle. Pääsin myös samalla ihailemaan Meriläisen kihlasormusta, jota hän minulle esitteli. Tosin omasta pyynnöstäni, mutta onko sillä nyt niin väliä.

www.unifem.fi

www.uusivaihde.com

_______________

pikku vinkki

Toimittajana on välillä tosi mukavaa. Sain nimittäin kutsun ensi-iltaan ja pääsin katsomaan Suomen Kansallisteatterin Omapohjaan Inishmoren luutnanttia. Loistavaa. Näytelmä sijoittuu Irlantiin, ja roolihenkilöt ovat toinen toistaan hullumpia tai yksinkertaisempia. Miesenergia jyllää ja veri lentää. Näytelmä on todellakin sen verran miehinen, että kysymykseksi jäi, mihin Elena Leeveä oikein tarvitaan. Muutenkin hahmo aiheutti ärsytystä jatkuvalla narinalla ja purkan jauhamisella. Dramaturgiassa ja rytmityksessä oli myös paljon parannettavaa, mutta kaiken kaikkiaan näytelmä oli oikein viihdyttävä. Varsinkin Juho Milonoff potkii persusta.

Mitä tulee kutsuvieraisiin, niin hyvin surkealta näytti. Julkkiksia ei ollut paikalla juuri ketään. Erittäin tylsää. Mutta näin minä siellä näytelmän musiikista loistavasti vastanneen Kie von Hertzenin aivan ihastuttavan veljen Jonnen. Oli aivan pakko ängetä samalle riville istumaan. Seuralaisena minulla oli hyvä miespuolinen homoystäväni. Sinkkujahan tässä siis ollaan. Ihan niinku vaan tiedoksi…

Inishmoren luutnantti Kansallisteatterissa 10.9.–15.12.

_______________

auttava käsi

Sveitsi on todellinen paratiisi kuolemaa kaipaaville. Zürichissa sijaitseva Dignitas-klinikka nimittäin avustaa vakavasti sairaita ja muita avustetusta itsemurhasta kiinnostuneita. Ja mikä parhainta, klinikka ottaa myös mielellään ulkomaalaisia asiakkaita vastaan. Ilta-Sanomien Aftonbladetista saamien tietojen mukaan klinikka on lähestynyt aktiivisesti kirjeitse ruotsalaisia, jotka mahdollisesti tarvitsevat itsemurhassa apua. Myös ruotsalainen Björn Borg on liittynyt jäseneksi, jotta hänen ei tarvitsisi kitua, mikäli sattuisi vakavasti sairastumaan. Klinikalla kuolema näet saavutetaan kivuttomasti lääkkeillä.

Nyt herääkin kysymys, miksi Dignitas-klinikka ei ole lähestynyt suomalaisia. Tilastojen mukaan meillä Suomessa kunnostaudutaan itsemurha-asioissa. Vai johtuuko maamme ohittaminen juuri siitä, että meillä sentään on munaa tehdä itsemurha ilman apujoukkoja? Voitamme rakkaat länsinaapurit siis edes jossain lajissa. Hyvä Suomi!

_______________

vaikeaa & makeaa

Syyskuun puolivälissä Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin ympäristöalojen suurtapahtuma Ympäristö, Yhteiskunta, Vesi & Viemäri, Jäte & Kierrätys 2004. Menikö kerralla perille? Toivotaan.

Olen asunut suurimman osan elämästäni pääkaupunkiseudulla kerrostalossa. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta pätkän vertaa se, miten haja-asutuksen jäteveden puhdistuksen voisi moitteettomasti hoitaa. Minua eivät myöskään kiinnosta asfalttiset allasrakenteet tai kuntatekniikan uutuudet. Messut oli suunniteltu alalla työskenteleville. Minulle, tavalliselle ympäristöstä ja kierrätyksestä kiinnostuneelle, tekniikasta tietämättömälle, messut eivät tarjonneet juuri mitään.

Messuvieraitakin paikalla oli vain kourallinen. Siirryin nopeasti samaan aikaan pidetyille Liikelahja-messuille, joiden lahjontayritykset olivat aivan loistavat. Sinä päivänä ei tarvinnut makeaa kaupasta ostaa.

_______________

perheväkivaltaa maximissa

Aina ihastuttava Maria Guzenina johti puhetta keskustelutilaisuudessa, jossa käsiteltiin perheväkivaltaa. Tilaisuuden järjestivät Amnesty Internationalin Suomen osasto yhdessä Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalien kanssa ja olipa sen suunnittelemisessa mukana Voima-lehtikin. Tilaisuus liittyi festivaaleilla esitettyyn espanjalaiselokuvaan Take my eyes.

Tämä olikin tärkeä elokuva, koska se esitti vakavan aiheen selkeästi. Huomion kohteena oli myös miehille kohdistettu terapia, jonka avulla pyritään ratkaisemaan ongelmia ennen kuin ne purkautuvat väkivaltana.

Raskaan elokuvan jälkeen oli tarjolla maukasta pikkupurtavaa ja virvokkeita. Tarjoiltavat olivat harmittavasti aulassa samalla kun keskustelua käytiin salin puolella. Tarjoiltavat lämmittivät mieltä vakavan keskustelun vastapainoksi, eikä kotiin tarvinnut lähteä ihan masentuneena!

Jari Tamminen

_______________

Milla Rinne, milla.rinne@voima.fi

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu