elefantti liberaalikaupassa

New Yorkissa poliiseja, turvamiehiä ja kansalliskaartilaisia on muuallakin kuin Manhattanilla.

Luultavasti viimeksiolen nähnyt yhtä paljon aseita ympärilläni vuonna 1988 suorittaessani asepalvelusta Oulun nyt jo lakkautetulla kasarmilla. New Yorkissa poliiseja, turvamiehiä ja kansalliskaartilaisia on muuallakin kuin Manhattanilla. Myös kotikaupunginosassani Brooklynissa isoveli valvoo metrojunissa ja maanalaisen asemilla.

Mielenosoittajien joukko on värikäs, huudot kaikuvat ja banderollit heiluvat: Another Jewish Mets fan against the occupation.

Yee-ha is not a foreign policy.

Bush lies. Who dies?

Lesbians against Bush.

Bush/Orwell 2004.

Re-Defeat Bush!

Who would Jesus bomb?

Ryhmiä on monenlaisia, aina vihreiden Ralph Nader -kannattajista palestiinalaisten puolesta huutaviin. Kaiken kaikkiaan koko marssi sujuu kuitenkin rauhallisesti.

Viranomaisten mukaan kokouksen turvallisuutta ylläpitämässä oli yli 10 000 poliisia ja turvamiestä. Vaikka Bushin hallinto on vähentänyt poliiseja New Yorkista, riitti virkapukuisia republikaanien puoluekokoukseen. Kaiken kaikkiaan mielenosoituksissa pidätettiin noin 1 800 ihmistä.

Yhdysvaltain republikaaninen puolue aiheutti suurimmat mielenosoitukset Yhdysvalloissa yli 20 vuoteen tuomalla puoluekokouksen keskelle New Yorkia. Miljoonakaupunkia, jossa 70 prosenttia puoluekantansa ilmoittavista on demokraatteja ja jossa muutenkin vallitsee amerikkalaisittain varsin liberaali ilmapiiri. Paikan valinta oli tarkoin harkittu. Syyskuun yhdennentoista läheisyys sopi hyvin republikaanien vaalinostatukseen.

Sekä New Yorkin nykyinen että edellinen pormestari ovat republikaaneja. Myös New Yorkin osavaltion kuvernööri George E. Pataki kuuluu republikaanien kovaan sarjaan. Vaikka kaupungissa ei ole kuin kolme miljoonaa republikaania, puolueen edustusta voi ihmetellä monikulttuurisen ja -ideologisen kahdeksanmiljoonaisen kaupungin ja parikymmenmiljoonaisen osavaltion johdossa.

Tärkeä tekijä republikaanien suosiolle johtotehtävissä on eittämättä Rudy Giulianin valtakausi 1990-luvulla, jolloin karismaattinen pormestari siisti kadut ja teki New Yorkista lyhyessä ajassa yhden turvallisimmista suurkaupungeista Yhdysvalloissa. Giulianin onkin arveltu asettuvan presidenttiehdokkaaksi vuoden 2008 vaaleissa.

Edellisissä republikaanien esivaaleissa Bushille hävinnyt senaattori John McCain viittasi kokouspuheessaan erääseen ”elokuvantekijään” puhuessaan siitä, kuinka Irakin tilannetta on vääristelty. Propangandaelokuvallaan Fahrenheit 9 /11 palkintoja ja yleisöä kahminut Michael Moore olikin paikalla puoluekokouksessa, ja puheen kohteeksi jouduttuaan myös televisiokamerat poimivat tuon USA:n hannukarpon kuviin. Moore vain naureskeli, näytti l-merkkiä (loosers) ja huitoi kädellään samalla kun yleisö buuasi ja vihelsi voimakkaasti. Moore oli kokouksessa paikalla USA Today -lehden kolumnistina.

Mooren Bush-vastaisuus uppoaakin newyorkilaisiin kuin stetsoni teksasilaisen päähän. Kaupungin kollektiivisen tragedian valjastaminen vaaliaseeksi herätti suurta ärtymystä. Varsinainen ensimmäinen isompi mielenosoitus oli joka kuukauden viimeisenä perjantaina järjestettävä polkupyörämarssi Critical Mass. Tällä kertaa mielenosoituksen sisältöön kuului oleellisesti myös vastustaa Bushia, ja marssi olikin kiinteästi yhteydessä puoluekokousmielenosoituksiin. Bush- ja puoluekokousvastaisuus kuuluivat etenkin STOP BUSH -tyyppisissä huudoissa.

Ainakin marssin alkupäässä mukana olleena kaikki näytti sujuvan rauhallisesti. Kokonaan ei konflikteilta kuitenkaan vältytty. Seuraavan päivän lehdissä kerrottiin, että marssi aiheutti viranomaisten mukaan ”massiivisia häiriöitä” liikenteelle. Liikenne jumittui osin ja pyöräilijät riitelivät autoilijoiden kanssa.

Sunnuntaina, päivää ennen kuin republikaanien kokous varsinaisesti alkoi, järjestettiin massiivinen päämielenosoitus. Päivästä tuli yksi kesän kuumimmista myös sään puolesta. Yli 30 celsiusasteen helteessä kokoontui järjestäjän, United for Peace and Justicen, mukaan arviolta 400 000 ihmistä Manhattanin länsipuolelle seitsemännelle Avenuelle. Viranomaiset arvioivat ihmismääräksi 120 000. Globalisaatiomielenosoituksista tuttu vaihtoehtojengi dreadlockseineen ja lävistyksineen oli puoluekokousmielenosoituksissa vähemmistönä. Mukana oli paljon keski-ikäisiä ja baby boomereita.

Mikä vaikutus mielenosoituksilla on mihinkään suuntaan presidentinvaaleissa, jää nähtäväksi. Mielenosoitukset taas saattoivat jopa kääntyä mielenosoittajia vastaan. Itärannikon liberaalihihhulien riehuminen saattaa ohjata USA:n sydänmaiden epävarmat äänet turvallisuusuhilla pelottelevan Bushin taakse. Ennen marraskuuta ehtii kuitenkin vielä tapahtua paljon.

Kirjoittaja toimii median & mainonnan tutkijana City University of New Yorkin Brooklyn Collegessa.

Jukka Kortti

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Sellosalin syksy 2018