luvassa ruokakaupan jälkipuintia

Maatalous on herkkä aihe, koska yli puolet maailman ihmisistä asuu pienviljelijäperheissä.

Maailman kauppajärjestö WTO:n vapaakauppaneuvottelut ovat olleet vaihtelevassa vastatuulessa vuodesta 1999, jolloin kansalaisliikkeiden vastarinta lopetti Seattlen ministerikokouksen kaaokseen Yhdysvalloissa. Etelän maiden hallitusten yhteisrintama puolestaan keskeytti Cancúnin kokouksen viime vuonna Meksikossa. Maailmankaupan ehtojen muotoilussa näytti alkaneen uusi vaihe, jota teollisuusmaat eivät enää sanelleet.

Nyt Yhdysvallat ja EU kuitenkin rusikoivat WTO:ssa läpi uutta maatalouden vapaakauppasopimusta, vaikka maatalous on ollut WTO:n kiistellyin aihe kauppajärjestön perustamisesta lähtien. Maatalous on herkkä aihe, koska yli puolet maailman ihmisistä asuu pienviljelijäperheissä. He viljelevät itse ruokansa tai ainakin osan siitä. Kolmannen maailman maissa on kolme miljardia viljelijää, EU:ssa seitsemän miljoonaa ja USA:ssa 700 000. Muutokset maatalouskaupan ehdoissa vaikuttavat tuotantorakenteisiin ja siten suoraan viljelijöiden elämään ja elinmahdollisuuksiin.

Etelän ehkä suurin murheenkryyni on ollut ulkomaisen ruuan polkumyynti. Tekohalpa ruoka syrjäyttää paikallisen tuotannon. Yhdysvaltalaisen Institute for Agriculture and Trade Policy -laitoksen (IATP) tutkijan Sophia Murphyn mielestä nykyiset kauppasäännöt kannustavat maataloustuotteiden dumppaukseen tuotantokustannuksia alhaisemmilla hinnoilla. Murphyn mukaan WTO:n uusi maataloussopimus on kuten edeltäjänsä, se ei tee mitään maailman hyödykemarkkinoiden vääristymille. iatp on dokumentoinut yhdysvaltalaisyhtiöiden laajamittaista puuvillan, soijan, maissin, riisin ja vehnän polkumyyntiä.

”Ryöstö kirkkaassa päivänvalossa”, sanoo maatalouskaupan analyytikko Devinder Sharma intialaisesta Bioteknologia ja ruokaturva -foorumista. ”Viisi maata laati sopimuksen, jota vain harvat jäsenvaltioiden edustajat pääsivät kommentoimaan.” Sopimusteksti saatiin valmiiksi 31. heinäkuuta kello 20. Edustajiston kokous alkoi kello 22 ja sopimus hyväksyttiin keskiyöllä.

Maataloussopimusta on julkisuudessa kutsuttu kolmannen maailman maiden läpimurroksi. Sharman mukaan teollisuusmaiden lupaama 20 prosentin maataloustukien leikkaus on kupla. Vähennykset lasketaan korkeimmista hyväksytyistä tuista eikä maksetuista tuista, joten todellisia leikkauksia ei tarvitse tehdä.

Vuonna 2002 Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi 180 miljardin dollarin tukipaketin maataloudelle. Se herätti vastalausemyrskyn muiden maiden viljelijöiden keskuudessa. Uudessa kehyssopimuksessa paketti saa sellaisen käärepaperin, ettei USA:n tarvitse koskea siihen ainakaan seuraavaan kolmeen vuoteen.

USA kompensoi viljelijöilleen pudonneet maailmanmarkkinahinnat. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että yhdysvaltalaisfarmareiden jättimäinen maataloustuotanto voi puskea maailmanmarkkinoille ruokaa, eikä sen tarvitse lainkaan välittää siitä, että tulva pudottaa hinnat – hehän saavat hinnanlaskun aiheuttaman menetyksen valtiolta takaisin, hinnanlaskusta kärsivät muiden maiden tuottajat.

Puuvillan viennistä riippuvaiset Länsi-Afrikan maat ovat olleet erityisen närkästyneitä USA:n suurista puuvillatuista. Ne ajavat länsiafrikkalaiset puuvillanviljelijät perikatoon. Heille luvattiin perustaa uusi puuvillatyöryhmä asiaa setvimään, lisäksi sopimuksessa kehotetaan muun muassa Maailmanpankkia ja muita avunantajia satsaamaan maataloustuotannon monipuolistamiseen Länsi-Afrikassa. USA:n ei ainakaan toistaiseksi tarvitse purkaa puuvillatukiaan.

Teollisuusmaat käyttivät totutusti sopimusneuvotteluissa keppiä ja porkkanaa. Kenia on puolustanut äänekkäästi kolmannen maailman maiden etuja, ja 21. heinäkuuta EU veti Kenialle lupaamiaan avustuksia pois 60,2 miljoonan euron verran. Syynä oli ”Kenian hallintotilanne”. USA puolestaan lupasi äkkiä lakata vaatimasta maahan saapuvilta nigerialaisilta viisumia.

”Isot konfliktit odottavat, kun neuvottelut yksityiskohdista alkavat. G-20- ja G-33-kehitysmaaryhmät ovat äkeinä”, Sharma arvioi.

”Kansalaistoiminnalla on keskeinen merkitys. Tuleeko varsinaisen neuvotteluprosessin ulkopuolelta riittävästi painetta muutokseen?”

Intian viljelijöiden liitto National Kisan Panchayat on jo ilmoittanut vastustavansa sopimusta. Liitossa on mukana noin 600 miljoonaa viljelijää. Devinder Sharma on yksi liiton koordinaattoreista.

”Viljelijät tuottavat enemmän kuin aikaisemmin ja tarjoavat tuotteitaan markkinoille, mutta ostajia ei ole. Eli he tekevät kaiken kuten heidän odotetaan tekevän ja ajautuvat silti umpikujaan. Edellisenä päivänä viisi intialaisviljelijää teki itsemurhan, kolmen viime kuukauden aikana tuhat on riistänyt itseltään hengen. Puhumme nykyisin ’tuota ja tuhoudu’ -maataloudesta. Jonakin päivänä tällaisen sopimuksen on pakko kaatua”, Sharma sanoo.

www.wto.org

Jaana Airaksinen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu