rahan voima | ostan, siis olen olemassa

Länsimaissa markkinatutkimuslaitokset tietävät jo hyvin, millainen kuluttajajoukko gblt-ryhmä eli homot, bit, lesbot ja transihmiset on.

Länsimaissa markkinatutkimuslaitokset tietävät jo hyvin, millainen kuluttajajoukko gblt-ryhmä eli homot, bit, lesbot ja transihmiset on. Tulot, musiikkimaku ja katsotut televisiosarjat ovat liikuttavan samoja kuin Suomessakin ja vuosijuhlat pidetään ympäri maailman saman, helposti kaupallisesti hyödynnettävän sateenkaaritunnuksen alla.

Vanha vaaleanpunainen kolmio lienee saanut väistyä pääasiassa synkän historiansa vuoksi. Uhrin merkki on hankalampi tuotteistaa kuin ylpeyteen ja monimuotoisuuteen viittaava sateenkaari.

Yhdysvalloissa gblt-ryhmät ovat jo kooltaan ja ostovoimaltaan suurempi ryhmä kuin aasialaisperäiset kansalaiset. Koska sateenkaariryhmät ostavat samaa tavaraa ympäri maapallon, joukko on niin iso, ettei sitä voi jättää huomiotta.

Absolut-vodka mainosti homolehdessä jo 70-luvulla, tämän vuoden Europridea Hampurissa sponsoroi muutama muukin viinamerkki ja Tukholman Pridea sellaisetkin merkit kuin SAS ja Chrysler. Ne yritykset, joiden mielestä homo- ja lesboasiakkaat pilaavat kuluttamisfiilikset kunnon kansalaisilta, ovat jo onneksi harvassa.

Se, että gblt-teemat ovat alkaneet näkyä mainonnassa, on hyvä merkki. Kulttuurinen näkyvyys toteutuu suurelta osin juuri kaupallisten tuotteiden avulla. Identiteetin ja elämäntyylien näkyminen on merkki siitä, että sateenkaariperhe on yhtä kannatettava ilmiö kuin heteroperhekin. Mutta jos tasavertaisuus toteutuu vain kuluttajana, toiset ovat ja pysyvät tasavertaisempina kuin toiset.

Homomies tai miespari ansaitsee useimmiten enemmän kuin naispari, jolla myös suuremmalla todennäköisyydellä on lapsia huollettavanaan. Ansiosidonnaiseltakin syrjäytynyt transgender saattaa löytää identiteettinsä merkitsijät toki kirpputoriltakin, mutta vaihtoehtoisten elämäntyylien tavaratalossa ei alimmille tuloryhmille ole edes erikoistarjouksia.

Suomen kokoisilla markkinoilla ehkä pari kolme homoravintolaa on taloudellisesti kannattavia, muutama T-paita myydään siellä täällä ja muutama kirja ilmestyy silloin tällöin. Suoma lainen gblt-kuluttaja on siten angloamerikkalaisen tarjonnan varassa, mikäli haluaa tuottaa persoonallisuuttaan musiikin, kirjallisuuden tai elokuvan avulla.

Täsmälleen sama taloudellinen herruus, joka populaarikulttuurin markkinoilla takaa amerikkalaisten tuotteiden aseman, toimii myös gblt-kulttuurissa. En epäile, etteikö Ilomantsissa voisi pohtia suuntautuneisuuttaan saman tekstin avulla kuin San Franciscossakin, mutta hurjimmissa unelmissaan joskus toivoisi kulttuurituotteita myös kapeammille segmenteille.

Gerry B. Ilvesheimo, gerry.b.ilvesheimo@helsinki.fi

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu