hampurilaisen anatomiaa

Elokuvamaailman poliittisesta korrektiudesta jää suuhun helposti hyvin paketoidun hampurilaisen maku, paitsi jos nostalgioi dogmaelokuvien aikakaudesta.

Elokuvamaailman poliittisesta korrektiudesta jää suuhun helposti hyvin paketoidun hampurilaisen maku, paitsi jos nostalgioi dogmaelokuvien aikakaudesta. Poliittisesti haastava elokuvaliike on aina poikkeuksellista.

80-luvulla Englannissa kukoisti video scratching. Videokuvaa ja ääntä hyödyntävässä pienen piirin poliittis-taiteellisessa liikkeessä ivattiin etenkin Thatcherin ajan oikeistolaista politiikkaa. Videoraaputuksessa käytettiin samoja toiston ja sämpläyksen elementtejä kuin hiphop-musiikissa, liikkuvaa kuvaa muokattiin, sämplättiin ja asetettiin uusiin asiayhteyksiin. Tyylin puolesta dokumentaarisuus ei kuulunut kuvioon, kyse oli enemmänkin poliittisen vallan ja tv-kuvien dekonstruktiosta.

Nyt elämme toista aikaa. Michael Moore ja monet muut dokumentin tekijät ovat ottaneet itselleen poliittisen aloitteen. Samalla he pikemminkin rakentavat kokonaiskuvaa taloudellis-poliittisesta maailmasta ja sen toimintatavoista kuin keskittyvät taiteelliseen ilmaisuun. Silti hekin käyttävät kuvaa miten haluavat omiin tarkoitusperiinsä.

Mooren Fahrenheit 9/11 on vaikuttavin esimerkki dokumenttielokuvien uudesta noususta Amerikassa. Se on kerännyt pelkästään Yhdysvalloissa lippukassaan yli 115 miljoonaa dollaria. Mooren elokuva on osoittanut, että liberaalien näkökantaa edustavilla kriittisillä dokumenteilla on tilausta. Irakin sotaa ovat ruotineet myös Control Room, The Oil Factor ja Iraq Uncovered.

Myös suuryritykset ovat saaneet osansa. Suomessa nähtiin vähän aikaa sitten The Corporation, joka valottaa suuryhtiöiden historiaa ja nykyistä valtaa. Suomessa dvd:nä myynnissä oleva Outfoxed puolestaan kritisoi Rupert Murdochin mediaimperiumia.

Dokumenttien tekijät ovat hyökänneet laajasti USA:n oikeistoa vastaan. The Hunting of the President on dokumentti Clintonin vainoamiskampanjasta hänen Arkansas-vuosistaan Monica Lewinsky -oikeudenkäyntiin asti. Deadline puolestaan tutkii kuolemantuomiotilannetta Yhdysvalloissa Illinoisin kuvernöörin George Ryanin päätösten kautta. Huumori on tähän mennessä ollut se keino, jolla on tavoitettu suuri yleisö. Fahrenheit 9/11 on myynyt jo reilusti yli sadan miljoonan dollarin edestä ja Morgan Spurlockin Super Size Me on ylittänyt yli kymmenen miljoonaa dollaria. Pelkästään Yhdysvalloissa.

Dokumenttielokuva on haastanut konkreettisesti ylensyöntiin tottuneen elokuvabisneksen. Australialainen Morgan Spurlock syö dokumentissaan 30 päivää pelkkää McDonald’sin ruokaa. Spurlock ahmii kolme McDonald’sin ateriaa päivässä ja jos hänelle tarjotaan suurempaa annoskokoa, hän hyväksyy tarjouksen. Super Size Me onkin herättänyt paljon huomiota Yhdysvalloissa ja oli pitkään kymmenen katsotuimman elokuvan joukossa. Elokuva on myös voittanut parhaan ohjaajan palkinnon Sundance-festivaaleilla.

Super Size Me on satiirinen työ, jossa tutkitaan biljoonia pyörittävää pikaruokateollisuutta, jota vastaan lääkärit, asianajajat ja ravintoasiantuntijat ovat hyökänneet. Spurlock tutkii viihdyttävällä ja humoristisella otteella oikeudellisia, taloudellisia ja fyysisiä seurauksia pikaruuan suosiosta. Hän haastattelee lääkäreitä, liikunnanopettajia, kokkeja, lapsia ja lainsäätäjiä. Dokumentissa kiinnitetään huomiota koulujen lounasohjelmiin, terveysongelmiin, syömishäiriöihin ja laihdutuspyrkimyksiin.

Super Size Me ei anna kovin mairittelevaa kuvaa McDonald’sin ruuan terveysvaikutuksista. Spurlockista tulee McDonald’s-dieetin aikana lihava, väsynyt ja masentunut, hänen lääkärinsä on kauhuissaan hänen maksansa tilasta ja Spurlockin tyttöystävä valittaa hänen alentuneesta libidostaan.

McDonald’s ei ole ymmärrettävästi suhtautunut kovinkaan suopeasti Spurlockin dokumenttiin, vaikkakin Suomessakin yhtiö aloitti kesällä vihreän kampanjan. Alun perin Music Television kieltäytyi mainostamasta Spurlockin työtä, koska pelkäsi loukkaavansa mainostajiaan. Music Television kuitenkin pyörsi päätöksensä sen jälkeen, kun heidän ratkaisunsa sai paljon negatiivista julkisuutta. Super Size Me -dokumentin jälkeen, jopa mahdollisesti siitä johtuen, McDonald’s on tehnyt joitakin muutoksia USA:ssa. McDonald’sin työntekijät eivät enää tarjoa asiakkaille suurempaa annoskokoa ja ruokalistaan on lisätty uusia vähärasvaisia tuotteita.

Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaalit Helsingissä 16.–26.9. Lisätietoja www.hiff.fi.

Kukka Marjut Huttunen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu