kesä kuumalla katolla

Lukuaika: 4 minuuttia

kesä kuumalla katolla

Myös A, ensi kertaa kesätöissä oleva nuorimies, on käytettävissä. Hänen päätehtävänsä saattaa kuitenkin olla tekstiviestien lähettäminen.

Aluksi on puhetta lyhyestä keikasta, päivä tai pari erään pääkaupunkiseudun koulun katolla. Vanhaa peltiä pitää purkaa, jotta päästään vaihtamaan lahot ja mädäntyneet ”nokat” eli kattopalkkien ulkoseinän yli ulottuvat päät. Rakennus, vasta 12 vuotta sitten valmistunut, on jo nyt perusteellisen kattoremontin tarpeessa.

Pomo ja Itämerenmies käyvät peltiin käsiksi nakertajalla ja kirveellä. Ei mikään vaikea tehtävä. Homma etenee nopeasti. Jo seuraavana päivänä pääurakoitsijan taholta tiedustellaan, olisiko mahdollista jäädä näihin hommiin vähän pidemmäksi aikaa. Tehtävä on selkeä: nokkien vaihto ja uudet laudat päälle. Mahdollisimman ripeästi, jotta peltiseppien työt eivät pysähdy. Esteitä ei ole.

Pomo näyttää Itämerenmiehelle, miten työ tehdään. Lapista asti töihin tulleet nuoret auttavat nokkahommissa muutaman päivän. Kun heidät siirretään toiselle työmaalle, Pomo kutsuu paikalle Välimerenmiehen. Myös A, ensimmäistä kertaa kesätöissä oleva nuorimies, on käytettävissä. Periaatteessa. Hänen päätehtävänsä saattaa kuitenkin olla tekstiviestien lähettäminen, suurin osa työpäivästä kuluu kännykän kimpussa.

On juhannuksen jälkeinen viikko, kunnon kesästä ei vielä tietoakaan. Sillä ei työaikana ole niin väliä, koska valkoinen peltikatto heijastaa valoa ja kuumenee päivän aikana ihan tarpeeksi. Hiki virtaa, ja kirkas valo sokaisee. Ihan kuin etelässä.

Eräänä päivänä Mestari X vie Itämerenmiehen rakennuksen toisella puolella olevalle katto-osuudelle merkitsemään vaihtoon menevät nokat. Kaupungin kanssa on sovittu tietty ”nokkakiintiö”, jota ei mielellään tulisi ylittää. Nokat katsastetaan pintapuolisesti ylhäältäpäin, ja vaihdettavat merkitään. On selviä tapauksia ja rajatapauksia. Jälkimmäiset arvotaan kiintiö mielessä. Tämä johtaa siihen, että huonokuntoisia nokkia jää vaihtamatta ja hyväkuntoisia vaihdetaan aivan turhaan. Pyhä kiintiö!

Mestari X jää kesälomalle, Mestari Y ilmestyy hänen tilalleen. Puhuu niin nopeasti ja epäselvästi, että Itämerenmies saa selvää vain joka kolmannesta sanasta, Välimerenmies ei ymmärrä yhtään mitään.

Työ etenee. Kun olosuhteet ovat suotuisat, vaihdetaan 7–8 nokkaa päivässä, mutta on myös päiviä, jolloin saadaan vaihdettua vain 3–4. Tahti on ennen kaikkea säästä kiinni. Kun sataa vettä, kattoa ei voi avata ollenkaan, ja mikäli on jo avattu, joudutaan keskeyttämään työt ja peittämään työn alla olevat aukot.

On myös muita tekijöitä, jotka vaikuttavat tahtiin: Ovatko peltimiehet paikalla leikkaamassa auki peltiä sieltä, mistä seuraavaksi vaihdetaan nokat? Onko tarpeeksi puutavaraa? Onko puutavara maalattu? Ovatko tarvittavat työkalut paikalla? Hidastava tekijä on myös se, kuinka monta kertaa joutuu tekemään matkan katon ja maan välillä ja kuinka monta kertaa joutuu kiertämään koko rakennuksen. Läpikulkureitit kun ovat lukossa.

Savolaiset peltimiehet tulevat perässä omassa tahdissa. Ilmestyvät maanantaina puolenpäivän aikaan, kiroavat koko perkeleen urakan alimpaan helvettiin, tekevät pitkiä päiviä ja lähtevät viimeistään torstaina lounasaikaan ajamaan kohti Savoa. Savolainen viikonloppu näyttää olevan poikkeuksellisen pitkä. Itämerenmies harkitsee muuttoa sinne.

(Autistiset lapset, heidän opettajansa ja ohjaajansa jäävät kesälomalle. Koulu on tyhjä. Tai ei nyt sentään. Siivooja-armeija ottaa haltuunsa sisätilat muutamaksi viikoksi. Kuuraavat ja kiillottavat minkä nyt tupakka- ja kahvitauoiltaan kerkiävät. Niin, ja lounastauoiltaan, jolloin ahmivat hampurilaisravintolaherkkuja. Joka ikinen päivä. ”Ihan hampurilaisten näköisiä noi ihmiset”, tokaisee Välimerenmies, joka on hyvin tarkka omasta ruokavaliostaan, siitä, mitä syö ja mihin aikaan.)

A lähettelee tekstiviestejä. Ilmestyy ajoissa työpaikalle, käy kännykkään käsiksi, kantaa vähän peltiromua ja muutaman laudanpätkän roskalavoille, istahtaa juomaan limua ja kirjoittamaan seuraavat tekstiviestit. Sama toistuu iltapäivällä. A tulee kuitenkin työpaikalle ja poistuu sieltä joka päivä sovittuun aikaan. Ei siis mitään huomautettavaa, vaikkei hän tekisikään mitään!

Itämerenmies ja Välimerenmies ilmestyvät työpaikalle puoli tuntia myöhemmin, tekevät työnsä tunnollisesti, pitävät lyhyitä kahvi- ja lounastaukoja ja lähtevät joskus työpaikalta puoli tuntia aikaisemmin. Tästä kyllä huomautetaan. Työaika alkaa kello 7.00 ja loppuu kello 16.00!!!

Kesä alkaa vihdoin näyttää ja tuntua kesältä. Katto on puoliltapäivin sietämättömän kuuma. Hiki valuu. Mutta tämä on vasta alkua. Heinäkuun puolivälissä alkavat kunnon helteet. Itämerenmies on ajoittanut lomansa hyvin ja on poissa leikistä seuraavat kolme viikkoa. Ne helteisimmät. Välimerenmies ja A jäävät kattohommiin. Seuraava mestari, Z, ilmestyy tuuraamaan edellistä, savolaiset peltisepät tulevat ja menevät, hikoilevat ja kiroilevat.

Kun Itämerenmies palaa lomalta, hän ihmettelee, kuinka vähän työt ovat edenneet kolmen viikon aikana. Välimerenmiehellä on monta selitystä, joista tärkeimmät liittyvät säihin sekä A:n osuuteen. A, jonka piti auttaa nokkien vaihdossa, osoittautui täysin kelvottomaksi ja läpilaiskaksi, joten Välimerenmies luopui yrityksistä opettaa hänelle nokkahommat ja vapautti hänet tehtävistään. Teki sitten minkä jaksoi itse. A ilmestyikuitenkin edelleen työpaikalle joka aamu kello 7.00, lähetteli tekstiviestejä ja joi limua silloin kun oli hereillä. Suurimman osan työpäivästä hän nukkui ilmastointihuoneen vanhalla sohvalla. Ja palkka juoksi.

On elokuun alku. Mestari X palaa lomalta: Mitkä olivatkaan ne jäljellä olevat vaihdettavat nokat? Kuinka monta on tähän mennessä vaihdettu? Johonkin hän oli ne kyllä kirjoittanut ylös, mutta lappua ei löydy. Mestari Y on sekoittanut pakan sillä aikaa kun Mestari X oli lomalla, ja taas kerran käydään jäljellä olevat katto-osuudet läpi. Ja merkitään vaihtoon menevät nokat kiintiö mielessä. Alkaa olla kiire. Koulut alkavat jo seuraavalla viikolla. Työ pitäisi olla siihen mennessä tehty. Näin ei tule käymään.

Välimerenmies ei pidä itseään enää apumiehenä vaan kertoo, missä järjestyksessä hommat tulee tehdä, käskee ja komentelee. Itämerenmies yrittää suhtautua tilanteeseen tyynesti. Välillä tekee tiukkaa ja molemminpuolista ärtymystä on havaittavissa.

Koulut alkavat. Miehet katolla seuraavat tapahtumia. Ilmassa on jännitystä ja odotusta, sekä oppilaiden että opettajien keskuudessa. Piha on täynnä erikokoisia ryhmiä, vanhoja tuttuja, kavereita. Siellä täällä, vähän syrjässä, joku yksinäinen uusi oppilas tai jostain muusta syystä ulkopuolinen.

Välimerenmies innostuu naispuolisista opettajista niin kuin vain välimerenmies voi innostua: ”Hieenoo, kauniiis!!!” hän huudahtaa monta kertaa päivässä. Itämerenmies hymyilee ja nyökkää hyväksyvästi pohjoismaisen hillittyyn tapaansa. Välimerenmies viihtyy nyt erityisen hyvin henkilönosturissa, ajaa sillä luokkien ikkunoiden edessä yläruumis paljaana ja häiritsee opetusta. Tytöt kikattavat, ja nuoret naispuoliset opettajat hämmentyvät.

(Miehet katolla ovat jo aikaisemmin tutustuneet rehtoriin, joka on kehunut koulun henkeä, oppilaita ja opettajia. Kun syyslukukautta on jatkunut vähän aikaa, näyttää siltä, että rehtorin puheissa todellakin on perää. Koulunkäynti näyttää oikein mukavalta, kun tämän koulun menoa seuraa. Ajat ovat muuttuneet!?)

mainos

Eräänä päivänä katolle ilmestyy Kolmas mies, pääurakoitsijan hovipuuseppä. Hänen on määrä työskennellä Itämerenmiehen ja Välimerenmiehen kanssa. Viesti on selvä: ”Vauhtia pojat!” Itämerenmiehen ja Välimerenmiehen ajan mittaan löytämä työrutiini ja työnjako sekoittuvat pahemman kerran ja työ hidastuu, kun kolme miestä sählää toistensa jaloissa. Eikä Kolmas mies pysty estämään sadekuuroja, jotka välillä tulevat tiuhaan tahtiin monta kertaa päivässä. Kolmas mies ei myöskään pysty vaikuttamaan siihen, että peltimiesten työt pysähtyvät, kun tavaraa ei saada ajoissa.

”Äkkiä umpeen”, huudahtaa Kolmas mies, kun pellin alta paljastuu hometta. ”Jos ne saa kuulla tästä, me ei ikinä päästä täältä pois”, hän jatkaa kiihtyneenä. Siispä paikat umpeen, uutta peltiä päälle ja maalilla kosmeettinen viimeistely. Kiintiö on täytetty. Itse asiassa ylitetty, mutta sille nyt ei mitään mahda.

Kun työt lähenevät loppua, käy ilmi, ettei nokkien mätänemisen syynä ollutkaan rännien sijoitus, vuotava kattopelti tai mikä nyt sitten oletettiinkaan sen olevan. Koko kattorakenne on nimittäin alun perin suunniteltu pieleen, ja vesi, joka on mädännyttänyt nokkia, onkin kondensoitua vettä, joka muodostuu pellin alla koko katon alalta. Remontti on siis tavallaan tehty turhaan!

”No, pääasia, että raha liikkuu”, Pomo naurahtaa.

Niinpä niin.

Björn Krause

  • 9.9.2009