rauhantoiveet vahvistuvat

Vihdoinkin irti armeijasta. Yli tuhat päivää elämästäni otettiin pois sen parhaimmasta paikasta.

3.7.44

Tykistö pauhaa, lentokoneet hääräävät, talot hajoavat, lasit tippuvat ikkunoista, kuumat sirpaleet sytyttävät kuivan metsän palamaan.

Kello 20 ryöpytti pieni pommikonelaivue meitä perusteellisesti. Hirmuisen ryskeen ja rytinän jälkeen oli ilma paksuna tomusta. Tällainen tilanne on yksi niitä harvoja, jolloin tuntee juuri itse olevansa kohteena, ”jyvällä”.

Myöhään illalla huudettiin metsään lääkintämiehiä. Siellä oli kaksi miestä haavoittuneena, sanoivat, että luultavasti vihollispartio ampui heitä. Ei sieltä ketään muita löytynyt, ja näytti ilmeiseltä, että he olivat itse ampuneet toisiaan, päästäkseen pois rintamalta. Haavat sidottiin ja miehet lähetettiin eteenpäin kenttäsairaalaan.

5.7.44

Yöllä talomme tärisi hirveästi. Huomenna taas muutto.

10.7.44

Nyt tuntuu tilanne rauhoittuneen. Minulla alkoivat kauheat vatsavaivat, kuumetta 39,4 celsiusta. Sanovat lavantaudiksi. Ei mitään hoitoa. Makailen ja ähisen viltin päällä kovalla lattialla.

16.7.44

Nyt olen 58. kenttäsairaalassa. Punatauti toi vihdoin minut tänne, ja täältä viedään sotasairaalaan Kuusankoskelle.

1.8.44

Suuria, merkittäviä tapahtumia. Ryti on luopunut vallasta, Mannerheim tilalla.

2.8.44

Rauhan mahdollisuudet lisääntyneet. Englannin radiosta on joku kuullut, että saksalaiset lähtevät Suomesta ja Suomeen tulee rauha 12.8.44. Joku tietää kertoa, että Suomi saa joko sosialistisen tai sotilashallituksen. Joka tapauksessa ihania odotuksen aikoja.

12.8.44

Eilen lähtö Kuusankoskelta. Matka rintamalle päin. Rauhasta ei nyt puhuta mitään. Lappeenrannan asemalta marssittivat Uudenmaan rakuunarykmentin kasarmille, jossa saimme kuivaperunakeittoa ilman lusikkaa.

16.8.44

Taas rintamalla. Kurjaa. Rauhasta ei puhuta mitään. Ei tämä varmaan enää pitkiä aikoja voi jatkua, on syytä uskoa näin.

Elokuun ilta uuden majapaikkamme läheisellä kalliolla, yksin. Heinäsirkat ovat äänessä innokkaasti, niitä sirisee joka puolella heinikossa. Ympäristössä on kylä raunioina, joiden keskellä kukoistaa monenlaista kasvillisuutta: heinää, rikkaruohoa ja niittykukkia. Luonto pyrkii peittämään sen ruman, mitä me ihmiset olemme saaneet aikaan.

23.8.44

Huoltojoukkojen vahvuutta on määrätty pienennettäväksi, ja meiltäkin on jo viety miehiä pataljooniin. Samalla kuitenkin tulee vanhoja ikäluokkia joukkueeseen.

Romania on tehnyt aselevon Neuvostoliiton kanssa. Rauhantoiveet vahvistuvat.

3.9.44

Rauhanneuvotteluja käydään. Jännittynyttä odotusta.

4.9.44

Tänään se tuli, aselepo, rauha! Muistan tämän päivän yhtä riemukkaana kuin talvisodan päättymisen 13.3.40.

Heräsin kello 5.25 puhelimen kilinään. Olen niin monet kerrat herännyt öisiin puhelinsoittoihin näiden kolmen vuoden aikana, joten en hämmästynyt herätyksen ajankohtaa, en muistanut sitä yhdistää tämän hetken tilanteeseen. Mutta heti olin tilanteen tasalla, kun kuulin: ”Puhutaan prikaatin esikunnasta, ottakaa vastaan puhelinsanoma.” Huomasin ensimmäisistä sanoista, mistä oli kysymys, ja päätin, että en anna muiden huoneessa olijoiden päästä perille siitä ennen kuin koko sanoma on paperilla. Kirjoitin siis sanoman lause kerrallaan ja vasta sanelun päätyttyä toistin sen niin kovalla äänellä, että varmasti jokainen heräsi.

Alkoipa kämpässä kumma kohina. Iloinen melu ja meteli huoneessa ja pian koko joukkueemme asumassa talossa. Eero pinkaisi alusvaatteisillaan ympäri taloa huutaen: ”Herätys, sota on loppu, rauha on tullut.” Eikä kukaan ollut pahoillaan aikaisesta herätyksestä.

7.9.44

Radio kertoi, että Suomen valtuuskunta on lähtenyt Moskovaan. Nyt odotetaan kotiinpääsyä.

19.9.44

Suomi on hyväksynyt aselepoehdot! Raskaat kuuluvat olevan, mutta pojat ovat iloisia sodan loppumisesta.

20.9.44

Olemme nyt muuttaneet uuden rajan taakse Ylijärvelle.

23.9.44

Elämme pitkästyttävää odottamisen aikaa. Sitä paitsi on tullut uusi huolenaihe, puhuvat, että joudumme vielä pohjoiseen saksalaisia ajelemaan.

Nyt nämä meidän lääkärit levittävät sellaista ”tietoa”, että ”kohta ryssä tappaa paljon suomalaisia”.

25.9.44

Tänään poltettiin kaikki kirjelmät, jotka on lähetetty 4. tai 5. armeijakunnasta, K-joukkojen esikunnasta tai joissa mainitaan nuo portaat. Samalla poltettiin monia muita papereita, muun muassa saksalaisia koskeva kirjeenvaihto. Vähän myöhemmin poltettiin myös edellisistä tehty polttopöytäkirja.

27.11.44

Vihdoinkin irti armeijasta. Yli tuhat päivää elämästäni otettiin pois sen parhaimmasta paikasta.

Uuno F. Inkinen: Sotapäiväkirja. Like & Suomen Rauhanpuolustajat.

Uuno F. Inkinen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu