voima testaa | ykkösoluet

Mäyräkoiran vuonna mitataan hallituksen ja johtajien henkistä kanttia ja sisäistä viisautta.

Vappuna, 1.5.2004, siirryttiin suomalaisessa kalenterissa Mäyräkoiran vuoteen. Mäyräkoiran vuonna mitataan hallituksen ja johtajien henkistä kanttia ja sisäistä viisautta. Vanhoillinen ajattelu on Mäyräkoiran vuonna tuhoon tuomittua.

Pääministerille tämä vuosi tulee olemaan äärimmäisen haasteellinen. Olo saattaa olla kuin Faustilla, joka teki kauppoja vanhan vihtahousun kanssa. Laskeakko alkkohoolin hintaa entisestään vaiko nostaa? Tämän ongelman selvittämisessä oikea allokointi on elintärkeää. Voiko kukaan edes tänä vuonna olla niin elämästä erkaantunut, että yllättyy tiukan viinan hinnan alentamisen johtavan kansan kasvavaan humaltumiseen?

Taistelussa tiukkoja vastaan näkyvimpänä kassarana on käytetty olutmäyräkoiraa, jonka levinneisyysalue kattaa koko Suomi-neidon. Perhearvojen vaalijat voivat kuitenkin käydä vastaiskuun jopa kepuakin miedommalla vaihtoehdolla, ykkösellä, jonka alkoholipitoisuus on noin puolet keskioluen prosenteista.

LAPIN KULTA I

tunturipuron raikkautta

Lapparia valmistaa omien sanojensa mukaan Suomen merkittävin juomatalo, Hartwall. Tosin Hartwall ei enää ole suomalainen, vaan osa isobritannialaista Scottish & Newcastle -konsernia. No, onhan tuolla saarivaltakunnassa osattu olutta panna jo tovin aikaa.

Mutta vaikuttaako tämä uusi omistus oluen makuun? Eipä kai. Lapin Kulta I on, jos mahdollista, jopa miedomman makuista kuin Lapin Kulta III. Vetinen vaikutelma on päällekäyvin ominaisuus tässä juomassa. Tunturipurojen raikkautta osiaankin.

OLVI I

ottaisko vakavasti?

Olvi ponkaisee Ylä-Savon sydämestä, Iisalmesta, ja on tätä nykyä ainoa isompi panimo, joka täällä Suomessa jaksaa vielä kotoisilla voimilla. Muut on jo aikaa sitten nielaistu, fuusioitu tai pistetty lihoiksi. Kiitos ja kumarrus kaunis tästä, kotimaisuudesta siis.

Tuotteena Olvi I tekee positiivisen yllätyksen, tämähän maistuu lähes oluelta. Jos makua ei ihan täyteläiseksi voi sanoa, niin ainakin täyteläisehköksi. Jollain jipolla tässä on onnistuttu säilyttämään maltainen maku, hyvä.

KOFF I

probably tanskalaisin

Sinebrychoff siirtyi vuosituhannen taitteen kunniaksi sataprosenttisesti tanskalaisen Carlsbergin omistukseen. Tällä siirrolla juutit saivat itselleen Pohjoismaiden (ilmeisesti) vanhimman teollisesti toimivan panimon. Eipä tuo tosin ihan alkuperäisensä ole ollut enää pitkään. Etelä-Helsinkikin vaihtui Keravaan jo vuosia sitten.

Maultaan Koff I on kovin kitkerää. Onkos aromien puutetta yritetty peitellä ylenmääräisellä hapokkuudella? Saattaisi ruveta masussa kuplimaan, jos tätä enempi kittaa menemään.

PERHE-KALJA

perhearvot kunniaan!

Siis oliko tätä Perhe-kaljaa tarkoitus juottaa myös juniorille? Kyllä minun perhearvoni heittävät tämän kohdalla kuperkeikkaa. Tässä samaisen Sinebrychoff/Carlsbergin valmistamassa perhiksessä on virtaa lähes saman verran kuin ykkösessä, siis noin puolen kepardin vastaavasta. Litra tätä vastaa puolta litraa kepua.

Hitto, tässä vaiheessa testiä alkaa juodun alkoholin vaikutus tuntua… Nämä kevarit toimivat ihan oikeasti! Onneksi tämän verrokin maku on niin kaamea, että pullon voi jättää hyvällä omallatunnolla puolilleen. Kuinka imelää kalja yleensä voi olla? Makeahko ja kitkerä samaan aikaan. No, makuasioista on lienee turha kiistellä. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä.

FAXE FREE!

voiko tyhjästä nyhjäistä?

Tämän tanskalaisen Faxe Freen valmistamisessa on käytetty täysin mullistavaa ja ennen kaikkea patentoitua menetelmää, jonka ansiosta tämä alkoholiton tölkkiolut on täsmälleen yhtä mautonta kuin kaikki muutkin alkoholittomat oluet. Siis ihan aikuisten oikeesti, tämä nyt ei vaan toimi. Maku on laiha ja mitäänsanomaton, vaikka antaahan tämä kyllä vihjeen oluen mausta. Tosiasiassa taitaa kuitenkin mielikuvitus tulla tarpeeseen, kun tätä oluena juo. Ei voi munakasta tehdä ilman että rikkoo munia, ja olut taitaa kulkea käsi kädessä alkoholin kanssa.

Lopuksi täytyy myöntää, että kyllä nämä ykkösetkin ovat juovutusjuomia. Ei vaadi kovinkaan suurta yritystä saada itseään huppeliin näiden avulla, tosin vessa tulee hieman keskimääräistä tutummaksi näiden myötä. Ehkäpä näitä ei kannata raahata kottikärryllä kesän tapahtumiin, joissa yleisö on liian harvojen bajamajojen varassa, mutta mökillähän näiden avulla voi ylläpitää iloisen nousuhumalan läpi päivän. Ehkäpä onnistuu jopa välttämään ne pahimmat överit.

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *