akateeminen vapaus moukarin alla

Yhdysvaltain pelko ulkomaailmaa kohtaan poikii jatkuvasti uusia ilmaisumuotoja. Nyt ollaan rajoittamassa lähi-idän tutkimuskeskusten akateemisia vapauksia.

usa:n uuskonservatiivit hyökkäävät nyt lähi-idäntutkimusta vastaan

”Vuonna 1933 saksalainen filosofi Martin Heidegger pukeutui natsiunivormuun, marssi kampukselle ja ryhtyi Freiburgin yliopiston rehtoriksi. Hänen ensimmäisiä tekojaan oli julistaa, että ’se paljon toitotettu akateeminen vapaus heitetään nyt ulos Saksan yliopistoista’.”

John F. Sugg: Campus Watch

Yhdysvaltain pelko ulkomaailmaa kohtaan poikii jatkuvasti uusia ilmaisumuotoja. Nyt ollaan rajoittamassa lähi-idän tutkimuskeskusten akateemisia vapauksia.

Neokonservatiivien ajama lakialoite H.R.3077 asettaisi toteutuessaan Title VI rahoitusohjelman alaiset tutkimuslaitokset tiukemman tarkkailun kohteiksi. Ohjelma rahoittaa kansallisten tutkimuskeskuksien aluetutkimuksen osastoja, joissa opetetaan ja tutkitaan esimerkiksi arabian, urdun ja suomen kieliä.

Tarkkailijoiksi valitaan aloitteen mukaan seitsenhenkinen lautakunta, jonka tehtävä on huolehtia eri näkökulmien näkyvyydestä oppiaineissa. Eriävien mielipiteiden kuuleminen ei kuitenkaan koskaan ole kuulunut maan tämänhetkistä politiikkaa yksisilmäisesti tukevien neokonservatiivien perusarvoihin.

Lautakunnan toinen tehtävä olisikin kehittää rahoitettuja ohjelmia, jotta ne vastaisivat paremmin kansallisen turvallisuuden vaatimuksiin. Kaksi lautakunnan jäsenistä valittaisiin suoraan valtion turvallisuusvirastoista, kuten keskustiedustelupalvelusta CIA:sta ja uudesta turvallisuusministeriöstä Department of Homeland Securitystä.

Puhuttaessa akateemisesta vapaudesta ei kyse ole niinkään rahasta kuin ideologioiden kamppailusta yliopistojen kentillä.

Lakialoite sai syntynsä konservatiivisen lehtimiehen ja akateemikon Stanley Kurtzin viime kesänä kongressissa pitämästä puheesta, jossa hän hyökkäsi erityisesti postkolonialistista tutkimusta ja alan pioneeria Edward W. Saidia vastaan. Palestiinalais-amerikkalaisen Saidin vuonna 1978 julkaistua Orientalism-teosta tulkiten Kurtz väitti postkoloniaalisen teorian opettavan lähtökohtaisesti, että ”tutkijalle on moraalitonta käyttää tietojaan vieraista kulttuureista ja kielitaitoaan Yhdysvaltain vallan hyväksi”.

Said itse ei ehtinyt vastata syytöksiin, sillä hän kamppaili niiden aikaan leukemiansa lopputuskissa ja kuoli 25. syyskuuta 2003. Lakialoite H.R.3077 esitettiin edustajainhuoneelle pari viikkoa aiemmin syyskuun 11. päivänä.

Kuvatessaan aluetutkimuskeskukset antiamerikkalaisuuden kyteviksi pesäkkeiksi Kurtz jättää mainitsematta, että kyseinen ohjelma koulutti viime vuonna ensimmäiset urdun kielen maisterit terrorisminvastaisen sodan palvelukseen. Maisterit toimivat parhaillaan Pakistanissa Quettan kaupungissa tarkkailijoina.

Kurtzin mielipiteet pohjaavat toisen neokonservatiivin Martin Kramerin syytöksiin, joiden mukaan lähi-idäntutkijat epäonnistuivat työssään, kun he eivät osanneet varoittaa Yhdysvaltoja mahdollisesta terrorismin uhasta ja olivat täten osasyyllisiä syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin.

Todellisuudessa vieraiden kielten opiskelun rajoittaminen kuitenkin heikentäisi terrorismin ehkäisyä vähentämällä harvinaisia kieliä puhuvien yhdysvaltalaisten lukumäärää. Pula arabiaa ymmärtävistä agenteista oli kolme vuotta sitten yksi keskeinen syy siihen, ettei liittovaltion poliisi fbi kyennyt tulkitsemaan viestejä, jotka olisivat saattaneet estää terroriteon.

Yhdysvaltojen tiedeyhteisöt ovat havainneet lakiehdotuksen vaaran. Huonona vitsinä pidetty aloite sai edustajainhuoneen täyden hyväksynnän lokakuussa ja on tällä hetkellä senaatin terveys-, kasvatus-, työ- ja palkkakomitean (HELP) käsiteltävänä. Muokkaamisen jälkeen H.R.3077:n kohtalo päätetään senaatin täysistunnossa.

Maan tiedeyhteisöt ovat kuitenkin heränneet puolustamaan vapauttaan levittämällä tietoa lain haitallisista vaikutuksista akateemiseen kenttään ja koko yhteiskuntaan. Kielitaidon heikentymisen lisäksi tutkijat pelkäävät lain muodostavan tasokuilun julkisten ja yksityisten oppilaitosten välille. Yksityiskouluilla olisi varaa jättäytyä rahoituksen ulkopuolelle, mutta julkisten oppilaitosten opiskelijat jäisivät julkisen rahoituksen puutteessa toissijaiseen asemaan.

Yhdysvaltalaisten tutkijoiden uskottavuus kansainvälisessä tiedeyhteisössä saattaisi myös kärsiä. Monet pelkäävät, että ulkomaille lähteviä opiskelijoita voitaisiin pitää vakoojina ja heidän turvallisuutensa olisi vaarassa.

Tiedeyhteisön riippumattomuus valtiosta on aiemmin nähty etuna molemmille osapuolille. Nyt asia on muuttumassa. Kriittinen ajattelu ajetaan Yhdysvalloissa väkisin alas, ja demokraattisen sivistysvaltion peruspilarit horjuvat.

Lakialoitteesta H.R.3077 käydään kiivasta keskustelua nettiosoitteessa www.campus-watch.org/survey.php/id/48.

Janne Sundqvist

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu